Melkein rokotuslomalla

Niinhän siinä tietenkin kävi tänä vuonna, että Akselille alkoi nousta rokotuksen jälkeen lämpöä (asteen nousu normaaliin peruslämpöön verrattuna). Aloitin samantien kuumetta alentavan kipulääkityksen, jotta tilanne ei menisi ainakaan pahemmaksi. Rokotuksen jälkeiselle päivälle suunnittelemani kevyt käyntilenkki vaihtuikin lämmönnoususta johtuen tunnin talutuslenkkiin. Oli aivan ihanaa ulkoiluttaa hevosta tunnin verran pimeällä ja kovassa tuulessa räntäsateen piiskatessa kasvoja. :o) Myönnän olleeni hieman kateellinen muiden hevosten täydellisestä rokotuslomailusta.

Akseli rokotettiin viime viikon maanantaina ja ensimmäinen lämpöilypäivä oli tiistai. Lämpö laski kipulääkkeellä ja illalla lukemat olivat jo täysin normaalit. Keskiviikkona Akseli sai edelleen kipulääkettä ja jatkoin liikutusohjelmaa jälleen tunnin talutuslenkillä. Torstaina annoin vielä varuiksi yhden kipulääkeannoksen, sillä halusin pelata varman päälle. Torstaina jatkoin talutuslenkkiä hieman kauemmin ja kävimme kävelemässä 1,5 h. Perjantaina lämpö pysyi edelleen poissa, joten nousin ratsaille ja kävimme noin tunnin käyntilenkin. Viikonlopun aikana aloin hilata liikutusohjelmaa hitaasti takaisin kohti normaalia. Äkillisiä muutoksia liikutuksessa ei voi tehdä varsinkaan ylöspäin, vaan vähäisen rasituksen jälkeen kestää aina jonkin aikaa ennen kuin pääsee takaisin normaalin rasitustason pariin.

Toisin kuin syksyinen impparin aiheuttama totaalinen liikutuskatkos, tämä rokotuslämpöily ja sen seurauksena alentunut liikutuksen määrä ei aiheuttanut Akselin ratsastettavuuteen muutoksia. Oli mukava huomata, että 1-1,5h reipas talutuslenkki tuntui riittävän Akselille useamman päivän ajan "hätäratkaisuna". Tämä myös vahvistaa ajatustani siitä, että ainakin Akselin kohdalla edes se pieni liikutusannos jokapäiväisesti on hyvin tärkeä seikka. Toki tiedän tämän seikan tärkeyden jo hevoseni lihasarvojen kattavan seurannan perusteella.

Ensimmäinen takapakki

Tällaista paksukoipea olen hoitanut viime päivinä niin ahkerasti, että kotona viettämäni aika on kutistunut minimaaliseksi. Turvotus hiipi jalkaan hyvin salakavalasti ja ensimmäinen oire olikin pattimainen turvotus jänteen yläosassa. Itku silmässä piti tilata eläinlääkäri ultraamaan jänne, sillä jännevaurio tai vastaava lepoa vaativa vamma olisi Akselille ihan vihoviimeinen juttu. Ultrassa ei näkynyt suoraan mitään jännevammaan viittaavaa, joten turvotusta alettiin hoitamaan impparina. Kyseisessä jalassa on ollut pieni ja aika viattoman näköinen haava, mutta ilmeisesti se oli päässyt tulehtumaan kaikesta paikallishoidosta huolimatta.

Seuraavana päivänä jänneultrasta jalka olikin turvonnut ylläolevan kuvan mukaiseksi ja hevoselle nousi 40,1 asteen kuume kipulääkityksestä huolimatta. Haavasta alkoi myös valua mätää ihan solkenaan ja se osoittautui onkalomaiseksi pistohaavaksi. Antibioottihoito aloitettiin välittömästi. Akseli on sitkeä sissi ja uskomaton tyyppi, sillä mikään ulkoinen seikka ei paljastanut hevosen potevan korkeaa kuumetta. Akseli söi ja joi täysin normaalisti eikä olemuskaan ollut jalkaa lukuunottamatta kipeän oloinen. Itse tiedän tämän Akselin "ominaisuuden" ja tästä syystä en luota mihinkään muuhun kuin kuumemittariin.

Akselin liikutusohjelma kosahti imppariin sen sileän tien. Hoitona on ollut talutus 3-4 kertaa päivässä ja jalan kylmäys 4-6 kertaa päivässä. 15-30 min talutuslenkkiä kerrallaan ei voi laskea liikunnaksi, joten käytännössä Akseli seisoo. Toistaiseksi Akseli on näyttänyt kestävän liikunnan muutoksen alaspäin eikä hevonen ole jäykistynyt tai vaikuttanut muutoin lihasoireiselta.

Tällaista liikutusohjelman katkeamista ei ole ehtinyt tapahtua sitten PSSM-diagnoosin, joten on mielenkiintoista nähdä, millaiset seuraukset tästä vielä koituu. Kuinka paljon joudumme palaamaan liikutusohjelmassa taaksepäin ja miten nopeasti Akseli kestää rasituksen nostamisen normaalille tasolle? Kaikki mahdollinen on ristissä, jotta asiat menisivät parhain päin ja impparista ei koituisi ihan liikaa harmia.