L-Karnitiini

Minulla on ollut blogini luonnoksissa enää yksi julkaisematon kirjoitus ja päätin, että onhan se tämäkin vielä julkaistava. Kirjoitus on kirjoitettu 2014-2015 vuodenvaihteen jälkeen, mutta muokkasin kirjoitusta vastaamaan nykypäivää lähinnä Akselin poismenon osalta. 

********************

PSSM-hevosen hoitaminen on yhtä tutkimusmatkailua parhaimman hoitotuloksen löytämiseksi, joten kokeilin aikoinaan vähän kaikenlaista Akselin hoidossa. Akselin ruokavaliohoito nojasi lähinnä rasvaruokintaan ja yksittäisiin vitamiinivalmisteisiin. Rasvaruokinnalla oli Akselin lihasarvoihin jokapäiväisen liikunnan ohella selkeä vaikutus, joten kyseinen kombinaatio oli ehdottomasti tehokkain hoitokeino.

Kokeilin lähes heti Akselin diagnoosin jälkeen syöttää hevoselleni asetyyli-l-karnitiinia eli ALCARia rasvaruokinnan ohella. Lisätietoa asetyyli-l-karnitiinista ja l-karnitiinista sekä niiden eroavaisuuksista löytyy täältä. Syötin ALCARia yhteensä kilon verran tupla-annostuksella eli 20g/vrk, mutta en havainnut sen syöttämisen aikana mitään muutoksia. Akselin olemus, käytös eivätkä veriarvot muuttuneet mihinkään suuntaan, joten lopetin ALCARin syöttämisen.

Joulukuussa 2014 satuin törmäämään nettikaupassa l-karnitiiniin nestemäisessä muodossa. Kyseinen valmiste sisältää noin 4,2 % sokeria eli hyvin maltillisesti syöttömäärään nähden (50 ml = 10 g l-karnitiinia). Laitoin kyseisen tuotteen tilaukseen ihan testaamisen ilosta. Tuotteen sokeripitoisuutta varmistaessani tulin ottaneeksi yhteyttä valmistajaan ja he olivat hyvin ystävällisiä sekä kiinnostuneita tarpeistani ja tarjoutuivat lopulta myymään minulle l-karnitiinia jauheena, jolloin vähäinenkin sokeripitoisuus jäi pois laskuista. Kerta kaikkiaan mahtavaa asiakaspalvelua, en voi kuin lämpimästi kehua! Sain yksilöllistä, nopeaa ja hyvin ystävällistä asiakaspalvelua kautta linjan.

L-karnitiinista on hyvää (ja kriittistäkin) tietoa seuraavien linkkien takana:

Performance Booster (Linkki vanhentunut! Artikkeli löytyy kuitenkin Googlen välimuistista mikäli laittaa linkin osoitteen Googlen hakuun.)

Metabolic functions of L-carnitine and its effects as feed additive in horses

Ylläoleva PubMedin artikkeli l-karnitiinista löytyy vielä täydellisempänä täältä.

Huomasin jonkin ajan päästä l-karnitiinin aloittamisesta mielenkiintoisen jutun. Putsatessani hevoseni kavioita tai muutoin niitä ylöspäin nostaessani Akseli nosti niitä huomattavasti ylemmäs kuin aiemmin. Jostain syystä hevoseni myös piti kavioitaan ylhäällä pidempiä aikoja eikä yläasento näyttänyt vaivaavan. Asia ei todellakaan jäänyt minulta huomaamatta! Akselilla oli ollut kautta aikojen vaikeuksia pitää varsinkin takajalkoja ylhäällä pidempiä aikoja puhumattakaan niiden nostamisesta hyvin ylös. Takajalkojen staattinen lihaspito ja niiden yläasento oli hevoselleni selkeästi todella epämiellyttävää, ehkä jopa kivuliastakin. Vaikea sanoa hevoseni lopullisia tuntemuksia, mutta ongelmia kyseisen asian suhteen oli.

Koska perusluonteeseeni kuuluu skeptisyys, mietin silti kuvittelinko omiani. Lopulta tuntemukseni vahvisti lisäravinnekokeiluistani täydellisen tietämätön kaverini, kun hän ihmetteli hevoseni innokkuutta nostaa takajalkoja ja pitää niitä pyydettyä ylempänä. Akselin takajalkojen ylhäällä pito-ongelmat olivat tuttuja hänellekin.

Akseli ehti syödä l-karnitiinia noin viiden kuukauden ajan ennen poismenoaan. L-karnitiini oli ensimmäinen lisäravinne, josta tuntui olevan selkeää, näkyvää hyötyä hevoselleni. Valitettavasti kyseessä ei ollut niin suuri ihmeaine, jolla kaikki Akselin ongelmat olisivat kadonneet. L-karnitiinista oli kuitenkin todellista hyötyä hevoseni kavioiden nostamisongelmiin ja olin vakuuttunut sen tehosta, joten Akseli söi L-karnitiinia loppuun asti.

Rohkaisen kaikkia olemaan uteliaita oman hevosensa taudin hoidon suhteen ja testailemaan erilaisia hoitovaihtoehtoja ja -tapoja. Koskaan ei voi tietää vaikutusta ennen kuin kokeilee! Jokainen hevonen on tautinsa suhteen yksilö ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle ja päinvastoin.

Vastuunkantaminen sairaasta hevosesta

Omistaja voi tehdä yllättävän paljon oman PSSM-hevosensa hyvinvoinnin eteen. Jotkut hevoset eivät kuitenkaan toivu minkäänlaiseen käyttöön parhaimmastakaan hoidosta huolimatta, joten omistajien syyllistämisen voi unohtaa. Jokainen tautikertomus on omanlaisensa, alkaen hevosen perimästä ja oireiden vakavuudesta. Lisäksi kaikilla ei ole resursseja hoitaa hevosta kuin tiettyyn pisteeseen asti eikä välttämättä halua kokeilla, että mille tasolle hevonen toipuu vai toipuuko lainkaan. Siinä ei ole mitään väärää tai ihmeellistä. Sairas hevonen on tässä tapauksessa sairas hevonen, eikä se muuksi muutu.

Itse en olisi hoitoruljanssiin lähtenyt, ellen olisi ollut jo niin kiintynyt hevoseeni. Meidän tarinamme lopputulos oli kuitenkin se, että jouduin päästämään ystäväni pois kaikesta hoidosta huolimatta. En kadu mitään ja tekisin kaiken aivan samoin kuin aiemminkin. Minulle ei jäänyt jossiteltavaa.

PSSM-hevosen hoitolistaan voivat kuulua esimerkiksi sopivan pihaton tai tallipaikan järjestäminen, lisäravinteet, lisäruokinnat, vähäsokerisen heinän hankkiminen, ruokinnan kokonaissokerien & tärkkelyksen vahtiminen, säännölliset verikokeet, jokapäiväisen liikutuksen järjestäminen, liikutusohjelman suunnitteleminen, liikutuksessa hevosen rajoitteiden huomioiminen, mahdollisesti ylimääräinen loimittaminen, hevosen stressin ja elämänmuutoksien välttäminen... Lisäksi omistajalta vaaditaan paljon itsehillintaa ja ennakointia. Toki joutilaan kanssa ei tarvitse niin paljon stressata esimerkiksi verikokeista ja niiden tuloksista kuin harraste/käyttöhevosen kanssa. Toisaalta varsinkin joutilaan kannattaisi asua pihatossa, sillä liikunta on sairauden hoidossa erittäin oleellinen osa. Hyviä ja sopivia pihattoja ei kuitenkaan kasva ihan joka oksalla. 

Liikutuksen tärkeys taudin hoidossa ei tarkoita käyttöhevosen uraa, mutta ei myöskään poissulje sitä. PSSM-hevonen vaatii säännöllistä, jokapäiväistä ja tarkkaan suunniteltua liikuntaa, eikä hevosen kanssa voi extempore lähteä tekemään huomattavasti raskaampaa harjoitusta kuin se on aiemmin todistetusti kestänyt. Liikuntaa pitää olla, mutta sen rasittavuus tulee pitää hyvin samantyyppisenä päivästä toiseen ja lisäykset treeniohjelmaan tulee tehdä hitaasti sekä kontrolloidusti. Mikäli rasitusta lisätään yht'äkkisesti, uhkana on pahimmassa tapauksessa lannehalvaus. 

Lepopäiviä ei tulisi pitää, sillä sopivan liikunnan avulla hevonen saa käytettyä luurankolihaksistoonsa varastoimaansa ylimääräistä glykogeeniä. Lepopäivien jälkeen myös lannehalvauksen riski kohoaa oleellisesti ja tästä syystä liikunnan uudelleenaloitus tulisi tehdä varovaisesti. Normaaliin treeniohjelmaan ei voi palata noin vain, mikäli takana on vapaapäiviä. Jotkin yksilöt ovat tarkempia liikutuksensa suhteen kuin toiset ja oman hevosensa raamit löytää vain etsimällä.

Liikunta tekee hyvää hevosen aineenvaihdunnalle ja auttaa monien vaivojen torjunnassa, esimerkiksi insuliiniresistenssin suhteen. PSSM-hevosilla on raportoitu normaalia enemmän herkkyyttä insuliinille. Mikäli hevonen on rasvaruokinnalla, liikunta auttaa lihassoluja kasvattamaan rasvan käyttöä energianlähteenä. Liikunta on yhtä tärkeää myös ALCAR-ruokinnalla, sillä ALCAR auttaa hevosta käyttämään varastoimaansa glykogeeniä pois lihaksistosta rasituksen aikana. Ruokkipa hevostaan miten tahansa, niin liikunta on ruokavaliohoidon ohella supertärkeää.

Tulisi myös muistaa, että oireettomankaan hevosen kohdalla ei voi tuudittautua tilanteen olevan jatkuvasti hallinnassa. Vääränlaisen liikutuksen tai muiden stressitekijöiden indusoimana tauti voi hypätä silmille hyvin nopeasti. Myös vanhemmiten tauti saattaa oireilla, vaikka nuorempana hevonen olisikin voinut hyvin. Ilman verikokeita ja lihasarvojen seuraamista ei voi koskaan tietää, että mitä hevosen lihaksistossa todellisuudessa tapahtuu. Nousseet lihasarvot indikoivat aina lihasvaurioita ja tällaista hevosta ei voi pitää käytössä täysin varauksetta, vaikka ulospäin hevonen vaikuttaisikin oireettomalta.

Hevonen on kamala eläin ihmisen kannalta, sillä se pyrkii peittämään kipunsa viimeiseen asti. Sairas ja kipeä saaliseläin on nopeasti pedon ruokaa. Koska ihminen on ainoa kivun ja epämukavuuden tulkitsija, virheellisiä ja vääriä tulkintoja ei voida sulkea pois. Hevosesta voi olla yllättävän vaikea huomata, että milloin sen asiat ovat oikeasti huonosti ja milloin kyseessä on jokin muu lievempi ja ohimenevä juttu. Ihmisen käsitys hevosensa hyvinvoinnista on aina subjektiivinen ja se korostuu erityisesti, mikäli hevonen ei oireile kovinkaan selkeästi tai käytöstä ei osata tulkita. Tulisikin aina muistaa, että hevonen on itse oman vointinsa paras tulkitsija. Älä koskaan aliarvioi hevosesi kertomaa ja muista myös kuunnella muiden havaintoja ja huomioita, sillä joskus sitä on kovin sokea lähimmilleen.

Kaikesta huolimatta sairaan hevosen kanssa on mahdollista elää normaalia elämää tietyissä rajoissa. Riippuu omistajasta ja toki hevosesta ja sen tautiasteesta, että mihin asti rajoja halutaan testata ja mihin asti niitä ylipäätään voidaan nostaa. Toivoa on kuitenkin niin kauan kuin on elämää! Tämä oli aina johtoajatukseni Akselin kanssa. Lopulta suurinta rakkautta on päästää irti, kun on sen aika eikä laittaa sairasta ja vaivaista ystävää kiertoon. Ihminen joka kykenee päästämään irti oman surunsa hinnalla, on rohkea. Suuren rakkauden hinta on yhtä suuri suru.

"Elämämme kaikki taistelut opettavat meille jotain - nekin jotka häviämme."
- Paulo Coelho

Liike on lääke!

Olen viime aikoina lukenut (minulle) uusia artikkeleita PSSM:sta ja käynyt läpi jo joitain ennestään tuttuja. Monesti PSSM:n kohdalla painotetaan erityisesti ruokavalion osuutta hoidossa, mutta artikkeleiden ja tutkimusten mukaan liikunta saattaa olla se ratkaiseva avain mikäli sellainen vielä puuttuu. Tulee toki muistaa, että jotkut PSSM-hevoset eivät kestä minkäänlaista ihmisen toimesta järjestettyä liikutusta. Tarvittaessa sekin on hyväksyttävä. PSSM ei ole edelleenkään mikään "käyttöhevosen tauti" eikä ole saman tekevää, miten hevostaan yrittää liikunnalla hoitaa.

Mietin Akselin historiaa taaksepäin. Vielä syksyllä 2013 Akseli liikkui hyvin säännöllisesti ja usein, eikä vapaapäiviä  juurikaan ollut. Akseli sairasti samaisena syksynä flunssan, jonka jälkeen kohonneet lihasarvot löytyivät ja sen myötä liikutuksen määrä laski. Lihasarvot oli toki saatava laskemaan ennen treenien jatkamista, joten täyslepo oli sinänsä ymmärrettävä ja suositeltava hoitokeino silloisen tietämyksen mukaan. Kuitenkin näin jälkeenpäin ajateltuna liikutusta olisi pitänyt jatkaa kevyenä ja jokapäiväisenä heti, kun hevonen pystyi liikkumaan. Akselihan liikkui kohtuullisen hyvin huolimatta lievän lannehalvauksen lukemissa olevista lihasarvoistaan.

Kuvassa olemme kevyellä lenkillä lokakuussa 2013, Akselin oireilemisen jo alettua.

PSSM:n hoidossa tallilepoa ei suositella edes akuutin lannehalvauksen jälkeen kuin vain sen aikaa, että hevonen on kivuton ja kykenee liikkumaan. Liikutus tulee pitää maltillisena ja aloittaa nousujohteisesti esimerkiksi talutuksella 2-5 min / päivä. Kun hevonen pystyy liikkumaan puolisen tuntia ilman oireita, voidaan samanlainen nousujohteinen harjoittelu aloittaa ratsain.

Akselin lihasarvot eivät laskeneet enää lainkaan viiterajoihin flunssan jälkeen. Arvoissa nähtiin laskusuunta, mutta viiterajoihin ne eivät enää palanneet. Akselin tilannetta seurattiin muutama kuukausi "kotihoidossa" ennen kuin vein hevosen klinikalle lihasbiopsiaan. Jos ajattelen lokakuun 2013 - tammikuun 2014 välistä liikutusta, niin silloista liikutuskalenteria katsoessani huomaan selkeitä aukkoja eli vapaapäiviä. En enää uskaltanut liikuttaa Akselia normaalisti ja kuvittelin, että kerrankin runsaat vapaapäivät olisivat hyväksi. Niinhän sitä luulisi, mutta PSSM:n kohdalla kyseessä on täysin vääränlainen hoito. Hevosen tulee pysyä liikkeessä! Toisaalta Akseli oireili lihasarvojensa puolesta huomattavasti, vaikka muita näkyviä oireita ei ollutkaan. Akselilla oli lihasarvojen perusteella jatkuvasti lievä lihasvaurio päällä. Olisinko saanut enemmän haittaa aikaiseksi liikuttamalla hevostani normaalisti ilman oikeanlaista ruokavaliohoitoa? Sekin on mahdollista.

"However, in the author’s experience clinical improvement with PSSM is more dependent on the amount of daily exercise and turn-out than on the length or amount of dietary fat supplementation. For example, when serum CK was monitored daily post-exercise, levels were almost within the normal range after four weeks of daily exercise, without fat supplementation. In addition, when PSSM horses were turned out 24 hours a day on grass, post-exercise serum CK was normal compared to high activities during the same exercise test with stall-kept horses on a hay diet.

Thus, it seems that consistent fat supplementation without implementing a structured daily exercise regime in PSSM horses is highly likely to result in failure, and confinement while consuming high levels of fat is likely to lead to obesity."

STEPHANIE VALBERG AND ERICA MCKENZIE
University of Minnesota, St. Paul, Minnesota

Diagnoosin jälkeen helmikuussa 2014 aloitin liikutuksen nollapisteestä täysin PSSM:n hoito-ohjeiden mukaisesti. Tiesin jo, että hevosellani on jatkuvasti kohollaan olevat lihasarvot ja näin ollen lievän lannehalvauksen oireita. Valitettavasti osittain tästä syystä minulle ei annettu ihan liikaa takeita Akselin toipumisesta edes harrastekäyttöön.

Olin lukenut Stephanie Valbergin kirjoituksia ja päätin noudattaa Valbergin ajatusta rasituksen nostamisesta. Kirjoitus joka minua silloin inspiroi, löytyy täältä. Muokkasin ehdotettua liikutusohjelmaa omiin ajatuksiini sopivaksi ja aloitin liikutusohjelman uudelleen rakentamisen yhtä aikaa ruokavaliohoidon kanssa. Tein lukemani perusteella päätöksen, että pidän liikutuksen jokapäiväisenä ilman ainuttakaan vapaapäivää. Artikkeleiden mukaan omistajat ovat yleensä valmiita muuttamaan hevosen ruokavalion, mutta eivät niinkään liikutusohjelmaa. Se on sinänsä ymmärrettävää, sillä jokapäiväisen liikutuksen järjestäminen vaatii omistajalta paljon.

"Hevosen ennuste riippuu myös omistajan sitoutumishalukkuudesta annettuihin hoito-ohjeisiin. Hevosenomistajat ovat yleensä halukkaampia muuttamaan sairaiden hevosten ruokavaliota kuin harjoitusrutiineja, sillä säännölliselle päivittäiselle harjoittelemiselle ei aina löydy riittävästi aikaa. Pelkkä ruokavalionmuutos ilman samanaikaista harjoitusrutiinien muutosta ei kuitenkaan ole yleensä riittävä lannehalvauskohtausten ehkäisemiseksi."

Hannu Kirstinän tutkielmasta Lannehalvaussyndrooma

Akseli on toistaiseksi toipunut täydellisesti harrastehevosen tasolle, joten liike on ollut hieno lääke. Unohtamatta ruokavaliohoitoa lisäravinteineen.

Lisälukemista:

MUSCLE DISORDERS: UNTYING THE KNOTS THROUGH NUTRITION

STEPHANIE J. VALBERG 1, RAY GEOR 2 AND JOE D. PAGAN 3
1 University of Minnesota, St. Paul, Minnesota
2 R and J Veterinary Consultants, Guelph, Ontario, Canada
3 Kentucky Equine Research, Inc., Versailles, Kentucky

Polysaccharide Storage Myopathy: One Important Cause of Exertional Rhabdomyolysis

Stephanie J. Valberg DVM PhD a, Diplomate ACVIM, James R. Mickelson BS MS PhDb, a Department of Clinical and Population Sciences, b Department of Veterinary Pathobiology, College of Veterinary Medicine, University of Minnesota, St. Paul MN 55108

FEEDING FAT TO MANAGE MUSCLE DISORDERS
 
STEPHANIE VALBERG AND ERICA MCKENZIE
University of Minnesota, St. Paul, Minnesota

(Oma huomioni ylläolevaan artikkeliin; Kromin syöttämistä ei nykytiedon mukaan enää suositella, toisin kuin artikkelissa mainitaan.)

Muutoksia ruokintaan

Minusta on vähän tuntunut, että ALCARista ei ole ollut mitään hyötyä. Veriarvot eivät muuttuneet ALCARin aloittamisen jälkeen mihinkään suuntaan, mitä nyt ASAT nousi aavistuksen. Olen miettinyt sitäkin, että olisiko kyseinen aine voinut nostaa ASAT-arvoa. Kaikki on vain spekulaatiota, eikä faktaa. Joka tapauksessa päätin lopettaa ALCARin syöttämisen ja katsoa, että onko sillä mitään vaikutusta mihinkään. Minulla on kyseistä ainetta jemmassa vielä kilo, mikäli Akseli jostain syystä sattuisikin menemään huonompaan suuntaan.

ALCARin lopettamisen vastapainoksi ja liikutuksen lisäyksen takia päätin nostaa öljyn kokonaismäärän 3 dl / vrk jaettuna kahdelle ruokintakerralle. Suunnittelin, että jatkan pelkällä öljyruokinnalla niin pitkään, kunnes liikutuksen rajat tulevat vastaan eli lihasarvot eivät enää pysy hyvinä. Mikäli CK nousee viiteylärajan yli ja pysyy siellä, aloitan L-Karnitiinin tai ALCARin ja katson, että onko niillä mitään vaikutusta lihasarvoihin. Tämä menee vähän empiiristen tutkimusten puolelle. :)

Mikäli Akselin lihasarvot ovat kesäkuussa edelleen hyvät, hevoseni liikunta alkaa olla samoissa lukemissa kuin tammikuussa. Tammikuussa en uskonut lihasarvojen olevan enää koholla, mutta en uskaltanut liikuttaa hevosta täysipainoisesti ennen kontrolliverikokeita. Kontrolliverikokeissahan lihasarvot olivat edelleen koholla ja loppu onkin historiaa. Jos pääsemme tammikuun veroiseen liikutukseen asti puhtain paperein, voisin sanoa pelkän öljyruokinnan auttaneen hevoseni lihasarvojen laskemisessa normaaleiksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että todistetusti hevoseni on hyötynyt rasvaruokinnasta ihan mielettömästi. Tai no, sehän on jo selvää, että öljyruokinta on auttanut. Mutta kuinka pitkälle se tulee auttamaan?

ALCARin ja rasvaruokinnan eroista

Olen ehtinyt käsittelemään blogissani PSSM-hevosten ruokavaliohoitoja eli ALCARia ja rasvaruokintaa. Minulle oli pitkään mysteeri, että miksi hoitoon suositellaan yleensä joko ALCARia tai rasvaruokintaa eikä molempia.

Satuin törmäämään Eleanor Kellonin ajatukseen ALCARin sekä rasvan vaikutuksesta ja ajattelin jakaa tämän tietoiskun.

People keep asking, so here is a brief note from Dr. Kellon about oil vs. ALCAR.
 

"Briefly, glucose is essential to energy generation in muscle. Some glucose is needed even to burn fat because there are intermediates in the energy cycle that can only come from glucose. The GYS1 mutation preferentially shuttles glucose into glycogen formation rather than energy pathways. Oil works by inducing insulin resistant, which in turn slows or blocks the uptake of glucose. The muscle can also be "trained" to use more fat than it normally would. If the horse is kept working, this helps to counteract the insulin resistance so it's doubly important to work the horse when on a high fat diet. 

ALCar works differently. Muscle cannot burn glucose and make glycogen at the same time. There is a key enzyme control "switch" that directs the glucose either to energy or to storage as glycogen. ALCar flips that switch to send the glucose along energy pathways. 

Some horses are fine on ALCar only, some on oil only, some are on both. With a horse that is already an easy keeper, I'd try the ALCar first - and remember exercise is extremely important."

GYS1-mutaatio on se geenimutaatio, joka aiheuttaa 1. muotoisen PSSM:n. En lähde suomentamaan Kellonin sanomaa, sillä tieto on tässä tapauksessa parhaimmillaan suorassa lainauksessa. Mikäli joku kaipaa suomennoksen kanssa apua, niin voin toki tehdä lyhyen tiivistelmän.

Eleanor Kellon on Beth Valentinen ohella yhdysvaltalainen "PSSM-asiantuntija", mikäli näin voisi ilmaista. Kummallakin eläinlääkärillä on pitkä kokemus ja tieto-taito PSSM-hevosten hoitamisesta.

Oman hevoseni hoitosuunnitelma

"DOUBT
kills more dreams than failure ever will."

Minulle oli suorastaan itsestäänselvää, että teen kaikkeni ja yritän kaikkeni, jotta hevosestani tulisi minulle vielä harrasteratsu. Tiedän ihmisiä, jotka olisivat varmasti laittaneet hevosensa pois jo pelkän diagnoosin jälkeen. Haluan korostaa, että en näe asiassa mitään väärää. Taudin hoitaminen vaatii aikaa, vaivaa sekä rahaa, eikä lopputuloksesta ole minkäänlaisia takeita. Paraskin yritys voi valua hiekkaan.

Olen ehtinyt kirjoittaa PSSM-taudin hoidosta yhtä sun toista ja esitellä erilaisia hoitomuotoja. Millaiseen hoitosuunnitelmaan minä olen sitten päätynyt? Ihan ensimmäiseksi on todettava, että tein hoitosuunnitelman lähinnä lukemaani tietoon perustuen. Eläinlääkäreillä ei ole PSSM-taudista välttämättä kaikkea tietoa, jos sitä ylipäätään on ollenkaan. Esimerkiksi aminohapon käyttäminen tämän taudin hoitokeinona löytyi ihan sattumalta ulkomaisia artikkeleita selatessa. Kyseessä on kuitenkin joillekin hevosille hyvä hoitokeino ja näin ollen kokeilemisen arvoinen asia.

Päädyin aloittamaan Akselin ruokavaliohoidon rasvaruokinnalla. Olen kasvattanut annostuksen pikkuhiljaa kahteen desilitraan rypsiöljyä ja aion toistaiseksi myös pysyä tässä annostuksessa. Otatutan Akselilta kontrolliverikokeet seuraavan kerran huhtikuun alussa, jolloin lihasarvoissa on toivottavasti nähtävissä laskusuunta. Mikäli lihasarvot ovat laskeneet, aloitan liikunnan lisäämisen erittäin maltillisesti. Mikäli lihasarvot eivät ole laskeneet, pidän liikunnan edelleen käyntipainotteisena ja rajoitan sen keston yhteen tuntiin.

Riippumatta huhtikuisten verikokeiden tuloksista, aion lisätä Akselin ruokavalioon ALCARia tupla-annostuksella ja katsoa, että mitä tapahtuu. Tämän jälkeen seurailen taas veriarvoja ja liikunnan lisäykset sekä muut muutokset aion tehdä tulosten mukaan. Olen tällä hetkellä positiivisella mielellä, sillä Akseli tuntuu olevan elämänsä voimissa! Lisäksi Akselin pissa ei enää haise niin pistävältä kuin aiemmin. Pissassa oli hieman pistävä haju, mutta se mahtui kuitenkin yksilöllisiin vaihteluihin hevosten välillä. Mikäli lihasarvot ovat seuraavissa kontrollikokeissa oikeasti laskeneet, pissan haju tulisi jatkossa toimimaan loistavana "lihasarvoindikaattorina".

Veriarvoja ajatellen aion jatkossa seurata erityisesti lihasarvoja (CK ja ASAT), maksa- ja munuaisarvoja, rasva-arvoja sekä insuliinia.

Liikunnan suhteen itsestäänselvä päätös on ollut, että hevoseni ei tule enää koskaan saamaan täydellisiä vapaapäiviä kuin todellisen pakon edessä. Vaikka mitään muuta ei ehtisikään tehdä, niin jo 10 minuutin treenin on todistettu olevan PSSM-hevosille erittäin hyödyllistä. Minun elämääni tämä liikuntapäätös ei ole tuonut sinänsä suuria muutoksia, sillä olen normaalistikin liikuttanut tai järjestänyt hevoselleni liikutuksen 6 kertaa viikossa. Nyt joudun vain pitämään liikutuksesta ja sen tärkeydestä entistä tiukemmin kiinni ja jättämään mahdolliset vapaapäivät pois.

Olen asettanut tämän vuoden takarajaksi hoitovasteelle. Mikäli en tule saamaan tämän vuoden aikana hoitovastetta millään hoitokeinolla, joudun tekemään raskaan ja vaikean päätöksen. Mielessäni on aina ensimmäisenä Akselin hyvinvointi. Siitä en tingi. Haluan, että hevoseni voi hyvin ja sillä on hyvä olla. Vaikka hevonen näyttäisi kestävän täysin oireettomana hieman kohollaan olevat lihasarvot, niiden nousu kertoo aina vaurioista ja lihasten tuhoutumisesta. Näin ollen en koe millään tavoin moraalisesti oikeana, että hoitoon reagoimatonta hevosta pidettäisiin "terveenä" ja käytössä, vaikka ulospäin näkyviä oireita ei olisikaan.

Lopetan lausahdukseen:

"One of the most important ingredients of a good horse health program is a well educated owner."

- Ed McCarty

Ihmeaine ALCAR

Kuten mainitsin kirjoituksessani Polysaccharide Storage Myopathy, ruokavaliohoito on liikutuksen ohella PSSM-taudin tärkeimpiä hoitomuotoja. PSSM-taudin hoitoon käytetään yleisesti rasvaruokintaa, jossa 15-25 % hevosen päivittäisestä kokonaisenergiasta korvataan rasvoilla. Rasvaruokinnasta voi lukea lisää aiemmasta kirjoituksestani "Mikä on paras öljy hevoselle?"

Rasvaruokinnan lisäksi PSSM-taudin hoitoon on olemassa muitakin ruokavaliohoitoja. Yhdysvaltalainen eläinlääkäri Eleanor Kellon on tuonut ihmisten tietoisuuteen aminohapon Acetyl-L-Carnitine (ALCAR, asetyyli-l-karnitiini) käyttämisen PSSM-taudin hoidossa. ALCARilla on saatu hyviä hoitotuloksia joidenkin hevosten kohdalla. Mitä se ALCAR sitten on?

L-Karnitiini

Tarkastellaan ensin l-karnitiinia. L-karnitiini on aminohappo, joka on johdannainen aminohapoista lysiini ja metioniini. Eläimillä (ml. ihmiset) sitä syntetisoituu lähinnä maksassa ja munuaisissa. Karnitiinilla on rasva-aineenvaihdunnassa tärkeä rooli, sillä se kuljettaa rasvahappoja ja mahdollistaa rasvahappojen muuntumisen soluissa energiaksi.

Asetyyli-L-Karnitiini

Asetyyli-l-karnitiini (ALCAR) on l-karnitiinin asetyloitunut muoto. Rasittavan liikunnan aikana (ihmisen) elimistö muuntaa suurimman osan l-karnitiinista asetyyli-l-karnitiiniksi. Asetyyli-l-karnitiini vähentää glukoosin käyttöä ja lisää rasvahappojen käyttöä energianlähteenä.

Aineiden eroavaisuuksia

Edellä tuli selväksi, että mitkä ovat l-karnitiinin ja asetyyli-l-karnitiinin vaikutusmekanismit. Kyseessä ovat hyvin samankaltaiset aineet. Ihmisillä ALCARin sanotaan imeytyvän paremmin kuin l-karnitiinin, sillä l-karnitiinin tiedetään vaativan insuliinipiikin (esim. hiilihydraatteja) imeytyäkseen soluihin. ALCAR myös läpäisee ihmisillä veri-aivoesteen ja pystyy toimimaan aivoissa antioksidantin tavoin. Ihmisten kohdalla ALCARista oli luettavissa mielenkiintoisia tutkimuksia mm. Alzheimerin taudin hoidossa.

Tutkimukset hevosilla

Kaikki tutkimukset l-karnitiinista ja asetyyli-l-karnitiinista koskevat lähinnä ihmisiä ja joissain tapauksissa rottia. En ole löytänyt vastaavia tutkimuksia hevosista. Aiemmin mainitsemani Eleanor Kellon on kuitenkin tutkinut ALCARin toimintaa mm. kroonista kaviokuumetta sairastavilla hevosilla ja on edelläpuhuja ALCARin käytöstä PSSM-hevosten hoidossa.

L-Karnitiinin ja ALCARin käyttäminen PSSM-hevosilla

PSSM-taudin hoidossa käytetään sekä l-karnitiinia että asetyyli-l-karnitiinia. L-karnitiinia suositellaan käytettäväksi yhdessä rasvaruokinnan kanssa, kun taas ALCARia suositellaan käytettäväksi rasvaruokinnan sijasta. Tätä perustellaan aineiden hieman erilaisella toimintamekanismilla. ALCARin aloittamista saatetaan suositella, mikäli hevonen on taudin toteamishetkellä huomattavan ylipainoinen tai hoitovastetta ei saada rasvaruokinnalla.

Olen lukenut joidenkin ihmisten kokemuksia, joissa rasvaruokinta ja ALCAR ovat yhdessä tuoneet PSSM-hevoselle parhaimman avun. Joillain on myös toiminut rasvaruokinta ja l-karnitiini. Jokainen hevonen reagoi ruokavaliohoitoihin yksilöllisesti tai ei lainkaan, joten on tärkeä löytää kullekin hevoselle toimiva hoitokokonaisuus.

ALCARin vuorokausiannostukseksi on ilmoitettu 1 g / 100 lb eli 1 g / n. 45 kg. L-karnitiinia syötetään samalla annostuksella. Jotkut ovat myös tuplanneet aineiden annostuksen ja saaneet huomattavasti parempia hoitotuloksia. Edellä mainittu kannattaa pitää mielessä, mikäli hoitovastetta ei tunnu tulevan.

Joillain hevosilla ALCAR saattaa aiheuttaa kaasunmuodostusta, joten varsinkin tupla-annoksen jakaminen kahteen tai useampaan ruokintakertaan voi olla perusteltua. Kuitenkin Dr. Kellonin mukaan hoitotulokseen ei vaikuta se, että onko vuorokausiannostus jaettu vai ei, joten kaiken voi halutessaan syöttää myös kerralla.

Johtopäätös

Vanha viisaus pätee tässäkin; se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Tutkimusmatkan PSSM-taudin hoitokäytäntöihin voi kuitenkin aloittaa monesta eri suunnasta.

Minulla ei ole tarkoituksena suositella PSSM-hevosten hoitoon mitään hoitovaihtoehtoa. Ainoa toiveeni on, että pystyisin esittelemään hoitomahdollisuuksia mahdollisimman monipuolisesti.

Lähteet ja lisätietoja:

L-carnitine

PubChem

Acetylcarnitine

PubChem

Metabocard for L-Carnitine

Human Metabolome Database

http://en.wikipedia.org/wiki/Carnitine

http://en.wikipedia.org/wiki/Acetylcarnitine

Mikä on paras öljy hevoselle?

Jouduin tämän kysymyksen eteen, kun aloitin PSSM-taudin hoitokäytäntöjen mukaisen rasvaruokinnan. Vastaus ei ollutkaan aivan yksinkertainen. Suomenkielistä tietoa oli myös aivan turha kuvitella saavansa, joten ei muuta kuin katse kohti englanninkielisiä artikkeleita.

Mitä hyötyjä rasvaruokinnasta on?

PSSM-hevoset hyötyvät rasvaruokinnasta erityisesti sen takia, että rasvaruokinnan seurauksena lihassoluihin sisäänotettu glukoosi vähenee ja hevonen pystyy hyödyntämään rasvan energian, toisin kuin hiilihydraattien kohdalla. Oli mielenkiintoista huomata, että tutkimusten mukaan myös terveet hevoset hyötyisivät jopa enemmän rasvalisästä kuin väkirehuista. Miksiköhän tähän ei ole tartuttu enemmän? Hyvin harva hyödyntää rasvoja väkirehua korvaavana energianlähteenä.

Törmäsin tutkimustuloksissa mm. siihen, että rasvaruokinnalla hevonen tuottaa ainakin 3 % vähemmän lämpöä kuin hiilihydraattiruokinnalla. Tätä pidettiin mahdollisesti hyvänä etuna suoritushevosilla lämpimissä treeniolosuhteissa. Rasvaruokinnalla voidaan myös tasoittaa hevosen glukoosi- ja insuliinitasoja. Nopeasti sulavat hiilihydraatit aiheuttavat glukoosipiikin, joka saattaa varsinkin isojen väkirehuannosten kohdalla ja ajan kanssa aiheuttaa insuliiniresistenssia. Lisäksi rasvaruokitut hevoset kärsivät vähemmän ruoansulatus- ja aineenvaihduntaongelmista kuin väkirehuannoksilla ruokitut.

Muiden etujen lisäksi rasvojen on tutkittu vapauttavan energiaa hitaammin ja pitävän veren glukoositason tasaisempana kestävyyttä vaativissa suorituksissa, joka tarkoittaisi esimerkiksi matkaratsastushevosten hyötyvän rasvaruokinnasta vrt. hiilihydraattiruokinta. Tosin rasvaruokinnan on todettu hyödyttävän hevosia myös anaerobisissa suorituksissa.

Sopiiko rasvaruokinta hevosille?

Olen kuullut mielipiteen, jonka mukaan rasva ei ole hevosen luonnollista ruokaa eikä sitä näin ollen tulisi syöttää epäluonnollisuuden ja huonon sulavuuden takia. Mikäli jätetään mielipiteet sikseen ja tarkastellaan tutkimustuloksia, niin niiden mukaan hevonen pystyy hyödyntämään rasvaruokinnan erittäin hyvin. Rasvan sulavuus on hevosilla hämmästyttävän korkea, peräti 80 - 90+ %.

Rasvaruokinta täytyy kuitenkin aloittaa porrastetusti, sillä hevosen haima ei tuota normaalisti juurikaan rasvaa pilkkovaa lipaasia. Liian nopealla tahdilla tehty rasvalisäys voi aiheuttaa suoliston toimintahäiriöitä ja rasvaripulia. Hevosen elimistö adaptoituu rasvaruokintaan kunnolla vasta useiden kuukausien kuluessa. Tähän perustuu mm. se, että miksi PSSM-hevosta ei kannattaisi rasittaa voimakkaasti heti rasvaruokinnan aloittamisen jälkeen. Mikäli hevosen elimistö ei vielä kykene hyödyntämään rasvaa kunnolla, lihasten vaurioituminen jatkuu rasituksen jatkuessa. Tutkimuksissa rasvaruokinnan sopeutumisajaksi on saatu 8-12 viikkoa.

Itse päädyin lisäämään kasviöljyä hevoseni ruokavalioon seuraavanlaisesti:

1. viikko 30 ml
2. viikko 50 ml
3. viikko 75 ml
4. & 5. viikko 100 ml
6. viikko 150 ml (jaettuna kahdelle ruokintakerralle 1 dl + 0,5 dl)
7. viikko 200 ml (jaettuna kahdelle ruokintakerralle 1 dl + 1 dl)
... ja tarvittaessa aion kasvattaa annoksia 0,5 dl / 1 viikko.

Tällä lisäystahdilla ei ole ilmennyt minkäänlaisia ongelmia.

Muista vitamiinitäydennys!

Rasvaruokinnan yhteydessä on huolehdittava ylimääräisen E-vitamiinin saannista, sillä rasituksen yhteydessä öljy lisää vapaiden radikaalien muodostumista. E-vitamiinia on lisättävä normaalin vuorokausiannoksen lisäksi extrana 100-200 mg / 1 dl kasviöljyä. Joissain tutkimuksissa on myös havaittu A-vitamiinin tarpeen kasvua. Kannattaa ainakin huolehtia, että A-vitamiinin saanti on laskennallisesti riittävällä tasolla.

Onko omega-6/omega-3-rasvahapposuhde tärkeä hevosilla?

Osittain kyllä. Myös hevosten kohdalla ajatellaan, että omega-3 on "hyvä" rasvahappo ja omega-6 "huono", joskin asiaa ei pidetä ihan niin oleellisena kuin ihmisten kohdalla. Omega-3-rasvahappo ehkäisee mm. tulehduksia ja sillä on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia. Ihmisillä omega-6/omega-3-suhteen tulisi olla 4:1 (EU:n suositus). Hevosten luonnollisen ravinnon, ruohon, rasvahapposuhteeksi on tutkimuksissa saatu 1:3 - 1:6. Ruohossa ei ole paljon rasvaa, mutta se vähäinenkin rasvaosuus koostuu lähes pelkästään hyvistä omega-3-rasvahapoista. Yhden teorian mukaan rasvan sulavuus on hevosilla korkea juuri tästä syystä, jotta hevonen saisi hyödennettyä ruohon hyvät, mutta vähäiset rasvahapot maksimaalisesti. Kaikesta huolimatta hevosille ei ole virallistettu mitään tavoiteltavaa rasvahapposuhdetta.

Eniten omega-3-rasvahappoa on pellavaöljyssä, lohiöljyssä ja chiasiemenöljyssä. Pellavaöljyä ei suositella syötettäväksi niin suuria määriä kuin PSSM-hevosten tarve on, sillä se saattaa aiheuttaa suurina määrinä suolisto-ongelmia. Tästä asiasta on luettavissa lisää jäljempänä. Eläinperäisten rasvojen käytöstä hevosten ruokavaliossa on ristiriitaisia mielipiteitä ja tutkimustuloksia. Joidenkin tutkimusten mukaan hevoset eivät ensinnäkään suostu syömään eläinperäisiä rasvoja ja toisekseen niiden imeytyvyydestä ei ole täyttä varmuutta. Tästä syystä en tuo eläinperäisten rasvojen käyttöä esille kirjoituksessani. Chiasiemenöljyn saatavuus on heikkoa ja kokemuksia isojen määrien syöttämisestä ei ole saatavilla, joten en myöskään tarkastele kyseistä öljyvaihtoehtoa tämän enempää.

Omega-3-rasvahappoa on kohtuullisesti rypsiöljyssä, rapsiöljyssä, hamppuöljyssä ja jonkin verran myös soijaöljyssä. Huonoja rasvavaihtoehtoja ovat esimerkiksi riisileseöljy, maissiöljy ja auringonkukkaöljy, mikäli tarkastellaan omega-3-pitoisuuksia. Viimeksi mainituissa öljyissä on todella paljon omega-6-rasvahappoa, mutta vain vähän omega-3-rasvahappoa.

Mikä on paras rasvalisä? 

En löytänyt kysymykseeni yksiselitteistä vastausta. Mikään kasviöljy ei ole varsinaisesti huono tai hevoselle täysin sopimaton, mutta öljyjen laaduissa on eroja. Itse valitsin kaiken lukemani perusteella rasvavaihtoehdoksi rypsiöljyn. Rypsiöljy ei hapetu helposti ja siinä on suhteellisen optimaalinen omega-6/omega-3-suhde. Rapsiöljy vastaa hyvin pitkälti rypsiöljyä rasvahappokoostumukseltaan, joskin siinä suhde vaihtuu aavistuksen epäedullisemmaksi. Kyse on niin pienestä erosta, että käytännönmerkitystä tällä ei varmasti ole. Rypsi- ja rapsiöljyä voi vertailla esimerkiksi täällä.

Pellavaöljyn syöttämistä ei suositeltu suurina annoksina. Beth Valentinen mukaan pellavaöljy saattaa aiheuttaa isompina annoksina vakaviakin vatsaongelmia. Valentine on yhdysvaltalainen PSSM-hevosten hoitoon ja ravitsemukseen perehtynyt professori, jolla on valtavasti tietoa ja kokemusta rasvaruokinnan saralta. Valentinen ajatuksia pellaöljystä voi lukea lisää täältä.

Kookosöljystä oli luettavissa ristiriitaista tietoa. Erään artikkelin mukaan se on hyväksi hevosille ja vähentää esimerkiksi insuliiniresistenssia verrattuna muihin öljyihin, mutta toisaalla taas kerrottiin kookosöljyn sisältävän paljon tyydyttynyttä rasvaa eläinrasvojen tavoin. Esimerkiksi ihmisillä tyydyttyneiden rasvahappojen tiedetään lisäävän huomattavissa määrin terveysriskejä. Kookosöljyn sanotaan myös lisäävän hevosilla glykogeenin varastoitumista, joka on PSSM-hevosilla on jo valmiiksi häiriintynyttä ja liiallista.

Mitä haittaa rasvaruokinnasta on?

Tutkimuksia lukiessani suorastaan hämmästyin, että miten positiivisia tuloksia rasvaruokinnalla on saatu. Missään ei esimerkiksi mainittu mahdollisuutta insuliiniresistenssiin, joka tuntuisi olevan väkirehuruokinnan pieni peikko. Olin kuitenkin jo lukenut paljon tietoa PSSM-sairaudesta ja sen hoidosta rasvaruokinnalla. Näissä yhteyksissä oli mainittu rasvaruokinnan miinuspuolena mahdollinen insuliiniresistenssi. Niinpä kaivelin asiasta vähän lisää tietoa.

Yhdysvaltalainen eläinlääkäri Eleanor Kellon on ALCARin puolestapuhuja PSSM:n hoidossa. ALCAR on aminohappo, joka vaikuttaa rasva-aineenvaihduntaan. Kellonin mukaan rasvaruokinta lisää insuliiniresistenssin riskiä ja tätä hän perustelee mm. eläinlääkäri Nicholas Frankin vuonna 2005 tekemällä tutkimuksella, jossa täysiverisille aiheutui insuliiniresistenssia vain n. 2 dl öljyannoksilla. Tutkimus löytyy kokonaisuudessaan täältä. Olen lukenut sen moneen kertaan ja luetuttanut vielä muillakin, mutta en mitenkään saa tutkimuksesta irti ajatusta "rasvaruokinta = insuliiniresistenssi".

Hevosilla insuliiniresistenssin riskiä lisäävät mm. rotu (alkuperäisrotuiset herkempiä), lihomistaipumus (ns. easy keepers -hevoset), lihavuus, viljaruokinta (glukoosipiikit), yliruokinta (mm. rehevät laitumet) ja liikunnan puute. En löytänyt insuliiniresistenssia käsittelevistä artikkeleista mainintoja rasvaruokinnan haitallisuudesta, mutta sokeri/tärkkelyspitoisen ruokavalion haitallisuutta korostettiin. Rasvaruokintaa koskevissa tutkimuksissa oli todettu, että väkirehuruokittuihin hevosiin verrattuna rasvaruokituilla hevosilla glukoositaso pysyi tasaisempana eikä rasva aiheuttanut väkirehujen kaltaisia glukoosipiikkejä.

Lukemani perusteella päädyin siihen lopputulokseen, että rasvaruokinnalla aiheutettu insuliiniresistenssi ei ole ensimmäinen huoleni. Insuliiniresistenssi ei ole poissuljettua eikä mahdotonta, mutta todennäköisesti se ei ole ensimmäisenä kolkuttelemassa oven takana. Kannattaa myös huolehtia siitä, että hevoselle ei kerry rasvaruokinnan aikana ylipainoa ja liikuntaa tulee tarjoiltua riittävästi. Myöskään veriarvojen satunnaisen säännöllisestä seuraamisesta ei ole haittaa mm. maksa-arvojen ja insuliinin osalta.

Lähteet:

High-fat diets for horses (pdf)

A. C. Beynen and J. M. Hallebeek
Department of Nutrition, Faculty of Veterinary Medicine, Utrecht University

Carbohydrate Metabolism in Horses (pdf)

R. M. Hoffman
Department of Animal & Poultry Sciences, Virginia Polytechnic Institute and State University, Blacksburg, Virginia, USA

Effects of rice bran oil on plasma lipid concentrations, lipoprotein composition, and glucose dynamics in mares

N. Frank*, F. M. Andrews*, S. B. Elliott*, J. Lew** ja R. C. Boston***
* Department of Large Animal Clinical Sciences, University of Tennessee, Knoxville 37996
** McCauley Bros. Inc., Versailles, KY 40383
*** Department of Clinical Studies, University of Pennsylvania, Kennett Square 19348

Which Oil is Best for Horses?

Carey Williams PhD
The State University of New Jersey, New Brunswick, New Jersey

Fat digestibility in Equus caballus follows increasing first-order kinetics

Journal of Animal Science -artikkeli

Equine Nutrition in the 21st Century, Part Three

Judy Reynolds PhD P.A.S. 
ADM Alliance Nutrition

Omega Fatty Acid Supplements for Horses

Mariette van den Berg MSc
MB Equine Services
 
The benefits of feeding oil as part of a horse's ration (pdf)

Dr C. E. Foote

Equine Consulting Service

Feeding Fat for horse health – a fad?

Daniel Beatty, DVM

A new age in feeding oil to horses

Stance Equine

Is vegetable oil good in a horse's diet?

Horsetalk.co.nz -portaalin artikkeli

Equine Metabolic Syndrome / Insulin Resistance

The Laminitis Site

E-vitamiini

Hevostietokeskus

Polysaccharide Storage Myopathy (PSSM)

 *** TEKSTI ON PÄIVITETTY VIIMEKSI 23.1.2017 ***

Aloitin hoitamaan Akselia kuten polysakkaridien kertymäsairaudesta kärsivää hevosta jo ennen lihasbiopsian tuloksia. Hoidon aloittamista saatetaan suositella oireiden perusteella, sillä samantyyppinen hoitokäytäntö on muissakin lihasaineenvaihduntasairauksissa.

Joskus lihasbiopsiastakaan ei löydy selitystä lihasarvojen nousulle, mutta hevonen reagoi silti hyvin PSSM-taudin hoitokäytäntöihin.

Mikä ihmeen PSSM?

Polysaccharide Storage Myopathy on suomennettuna polysakkaridien kertymäsairaus ja se aiheuttaa hevosille rasitusperäistä lannehalvausta. Nykyään lannehalvausta ei enää pidetä yksittäisenä sairautena vaan syndroomana, jolla on useampia syntymekanismeja. Lannehalvausta aiheuttavat esimerkiksi PSSM ja RER, jotka ovat molemmat kroonisia rasitusperäisiä lannehalvauksia. Näiden lisäksi tunnetaan sporadinen lannehalvaus, jonka laukaisee jokin yksittäinen tekijä tai yksittäisten tekijöiden summa. Tämä johtaa lihasten tilapäiseen toimintahäiriöön ja lannehalvaukseen.

PSSM-taudissa lihassoluilla on häiriintynyt hiilihydraattimetabolia, jonka seurauksena lihaksiin muodostuu epänormaalin paljon glykogeenia ja joillain hevosilla myös epänormaalia polysakkaridia. Sairaus aiheuttaa hevosille lihasongelmia ja pahimmillaan vakavia lihasvaurioita. Kun lihassoluun varastoituu kohtuuttoman paljon glykogeenia tai polysakkaridia, lihassolu saattaa vaurioitua ja tämä aiheuttaa lihassolun kuoleman. Sairas hevonen ei myöskään pysty käyttämään epänormaalin paljon muodostunutta glykogeenia riittävästi energianlähteenä, joka johtaa lihasten toimintahäiriöihin erityisesti rasituksessa.

Väkirehuruokinta on yksi oireita lisäävistä riskitekijöistä, sillä PSSM-hevonen ei kykene hyödyntämään viljojen nopeasti sulavia hiilihydraatteja toivotulla tavalla. Väkirehuruokinnan myötä viallisen "polttoaineen" varastoituminen lihaksiin vain kiihtyy. Toisin kuin joskus luullaan, sairaus koskee myös pelkällä heinällä ruokittavia hevosia. Väkirehuruokittu hevonen voi kuitenkin oireilla enemmän ja voimakkaammin suuremman hiilihydraattikuormituksen takia.

Terveen hevosen lihassolunäyte. Kuva University of Minnesota.

PSSM-hevosen lihassolunäyte. Kuva University of Minnesota.

PSSM on jaettavissa kahteen muotoon, PSSM1 ja PSSM2. PSSM1 on varmuudella perinnöllinen sairaus, mutta PSSM2-muodosta ei ole vielä täyttä varmuutta. Perinnöllisyyttä kuitenkin epäillään vahvasti. Jalostukseen käyttämistä ei suositella kummankaan PSSM-tyypin kohdalla.

PSSM:n diagnosointi

Kumpikin PSSM:n muoto (PSSM1 & PSSM2) voidaan todentaa geenitestillä tai lihasbiopsialla. PSSM1 on yleisempi muoto, joten tätä sairautta epäiltäessä PSSM1-geenitesti voi olla helpoin, nopein ja halvin diagnosointimenetelmä. Mikäli PSSM1-geenitesti on negatiivinen ja hevonen oireilee, voidaan teetättää myös PSSM2-geenitesti tai lihasbiopsia. Lihasbiopsialla löydetään myös muut mahdolliset lihassairaudet.

Geenitestin avulla saadaan selville, että onko hevosen sairaus hetero- vai homotsygoottinen. Tutkimuksissa on todettu, että yleensä homotsygoottinen hevonen oireilee enemmän ja vastaa hoitoihin huonommin. Heterotsygoottisen hevosen vanhemmista toinen on ollut terve ja toinen PSSM-sairas, kun taas homotsygoottisen hevosen molemmat vanhemmat ovat olleet PSSM-sairaita.

Geenitestin tuloksissa asia ilmoitetaan seuraavasti esim. PSSM1-tyypin kohdalla:

n/n = negatiivinen, terve hevonen
n/P1 = heterotsygoottinen, PSSM-sairas
P1/P1 = homotsygoottinen, PSSM-sairas

PSSM on dominantti sairaus. Mikäli hevosella on todettu PSSM, hevonen on aina sairas eikä esimerkiksi "pssm-kantaja" tai "50% pssm". Osa hevosista oireilee tautiaan enemmän ja osa vähemmän, riippuen myös hevosen käyttöasteesta ja hoidosta. Vähäisellä rasituksella olevien hevosten tai lepohevosten kohdalla oireiden ilmeneminen saattaa olla huomattavasti vähäisempää tai pysyä jopa piilossa.

Mitkä ovat PSSM-taudin oireita?

PSSM oireilee hyvin monimuotoisesti, mutta tyypillisimpiä oireita ovat varsinainen lannehalvaus, lihasjäykkyys, lihaskrampit, lihasten nykiminen, liikkumishaluttomuus, epäpuhtaat liikkeet, normaalia lyhyemmät askeleet, kompurointi, virtsaamisasennossa seisominen, makailun lisääntyminen, ähkyn kaltaiset oireet, huono suorituskyky, lihassurkastuma, alentunut rasituksen sieto ja epänormaali hikoilu. Myös kavioiden ylhäällä pitäminen kengittäjälle tai vuolijalle saattaa olla hevoselle vaikeaa, erityisesti takajalkojen kohdalla.

Jotkin hevoset voivat olla kliinisesti oireettomia, mutta lihasarvojen CK ja ASAT epänormaalin korkea nousu on todennettavissa verikokeella. Joillain hevosilla lihasentsyymitasot eivät kuitenkaan nouse tai nousu ei ole merkittävä, joten normaalit lihasentsyymitasot eivät poissulje sairautta.

Sairauden puhkeamisikä vaihtelee hevosesta riippuen. 

"Hevosen olosuhteissa tapahtuneet muutokset voivat laukaista PSSM:n oireet. Hevoset alkavat oireilla usein vasta siinä iässä, jolloin niitä aletaan valmentaa. ... Oireet voivat ilmetä myös ruokintamuutosten tai harjoitusohjelman muutosten yhteydessä, mutta ne voivat alkaa myös hengitystiesairauden tai jonkin muun sairauden, loukkaantumisen tai muun stressin indusoimana."

Lainaus on Hannu Kirstinän tutkielmasta "Lannehalvaussyndrooma" ja se löytyy kirjoitukseni lähteistä.

Voiko hevonen parantua?

Valitettavasti PSSM on etenevä sairaus eikä siihen ole lopullista parannuskeinoa. Vanhemmat hevoset oireilevat yleensä eniten. Kaikesta huolimatta oikeanlaisella ruokinnalla ja liikunnalla tautia kyetään hoitamaan. Tarkoituksena on saada taudin oireet kuriin ja tilanne stabiiliksi. Ajoissa aloitettu hoito parantaa ennustetta. Suurinta osaa PSSM-hevosista pystytään auttamaan oikeanlaisella hoidolla, mutta valitettavasti joidenkin hevosten kohdalla ei silti saada toivottua hoitovastetta.

Jokainen tautikertomus on aina omanlaisensa alkaen hevosen perimästä, lihastyypistä, ympäristöstä ja oireiden vakavuudesta eli tässä taudissa yleispätevää ennustetta ei voida antaa. Ennuste vaihtelee hevoskohtaisesti. Jokainen hevonen on tautinsa suhteen yksilö.

Ruokintamuutoksella paras hoitovaste on odotettavissa vasta 4-6 kk jälkeen, joten hevosen hoitaminen vaatii omistajalta sitoutumista.

Miten tautia hoidetaan?

Liikunta ja ruokavalio ovat PSSM:n ainoat hoitokeinot. Sairauteen ei ole olemassa parantavaa lääkehoitoa.

Hoidon perusperiaatteita ovat:

• Ruokavaliohoito. Hevoselta pyritään poistamaan väkirehuruokinta ja hevoselle tarjoillaan kohtuullisesti vähäsokerista heinää. Energianlähteeksi tarjotaan kasvirasvoja (esim. rypsi- tai rapsiöljy), joiden osuuden päivän kokonaisenergiasta tulisi olla peräti 15-25 %. PSSM:n aiheuttamien oireiden on todettu vähentyvän jo pelkällä rasvaruokinnalla. Rasvaruokinta vähentää lihassoluihin sisäänotettua glukoosia myös rasituksen aikana ja hevonen pystyy hyödyntämään rasvan energian, toisin kuin hiilihydraattien kohdalla. 

• Rasvaruokinnan aloittamisen jälkeen liikutus tulisi pitää ensimmäisten kuukausien ajan kevyenä. Hevosen elimistöltä kestää tottua uuteen ruokintaan useita kuukausia (tutkimusten mukaan 8-12 viikkoa) ja mikäli rasitusta jatketaan liian aikaisin, lihasten vaurioituminen jatkuu. Hevosen elimistön on tarkoitus oppia käyttämään rasvoja hyödykseen ja se ei tapahdu hetkessä. Hevosen haima ei myöskään tuota normaalisti juurikaan rasvaa pilkkovaa lipaasia. Sen eritys kuitenkin lisääntyy rasvaruokinnan myötä. Rasvaa tulee lisätä ruokintaan vähitellen ja porrastetusti.

• Rasvaruokinnan sekä taudin yleisen kuvan takia seleeni- ja E-vitamiinilisän saannista tulee huolehtia. Seleenin ja E-vitamiinin puutos saattaa pahentaa taudin oireita. Öljylisän takia hevonen tarvitsee extrana E-vitamiinia 100-200 mg / 1 dl öljyä.

• Rasvaruokinnan lisäksi jotkut ovat käyttäneet menestyksekkäästi PSSM-hevosensa hoitoon aminohappoa Acetyl-L-Carnitine (ALCAR) eli Asetyyli L-Karnitiinia. Jotkin PSSM-hevoset voivat parhaiten pelkällä öljyllä, jotkin ALCARilla sekä öljyllä ja jotkin pelkällä ALCARilla. Kyseinen aminohappo auttaa hevosta hyödyntämään rasvaa energian tuotannossa. ALCARista voi lukea lisää kirjoituksestani "Ihmeaine ALCAR".

• Proteiinin riittävästä saannista tulee huolehtia, sillä sairaus aiheuttaa vaurioita lihaksiin ja pahimmillaan lihaskatoa. Proteiini on tunnetusti lihasten paras rakennus- ja ravintoaine. Kannattaa teetättää heinäanalyysi ja sitä kautta tarkistaa hevosen proteiinin saanti. 

• Mikäli hevonen on lihava, se tulee pyrkiä laihduttamaan ihannepainoonsa. PSSM-hevosilla on joissain tutkimuksissa havaittu normaalia suurempaa herkkyyttä insuliinille. Ylipaino altistaa hevosen insuliiniresistenssille ja muille aineenvaihduntaongelmille. 

 

• Liikutus. Ruokavaliohoidon lisäksi yhtä tärkeänä osana hoitokokonaisuudessa on säännöllinen, joka päiväinen liikutus ja järkevästi suunniteltu liikutusohjelma. Lepopäiviä ei tulisi pitää, sillä liikunta auttaa parantamaan PSSM-hevosen energia-aineenvaihduntaa luurankolihaksistossa. Toisin sanoen sopiva liikunta auttaa hevosta pääsemään eroon ylimääräisestä, lihaksistoon kertyneestä polysakkaridista. Lepopäivien jälkeen myös lannehalvauksen riski kohoaa oleellisesti ja tästä syystä lepopäivien jälkeinen liikunnan uudelleenaloitus tulisi tehdä hyvin varovaisesti. 

 

• Liikunnan rasittavuuden lisääminen tulisi tehdä tarpeeksi hitaasti ja tarvittaessa kontrolloida lihasarvoja. Hevonen nostetaan pikkuhiljaa sille rasituksen tasolle, jossa sen pitäisi kyetä toimimaan.  

• Liikuntaa ei pidä lisätä tai vähentää yht'äkkisesti. Äkilliset ja isot muutokset liikutusohjelmassa altistavat hevosen oireiden alkamiselle ja lannehalvaukselle. Tasainen, järkevästi suunniteltu liikutusohjelma edesauttaa PSSM-hevosen hyvinvointia.

• Rasituksessa hevoselle tulee antaa usein taukoja ja mahdollisuus lihasten rentouttamiseen sekä venyttämiseen. Huolelliset alku- ja loppuverryttelyt ovat tärkeät.

• Karsinassa seisomisaika eli tallilepo mahdollisimman lyhyeksi. Mitä enemmän hevonen pysyy liikkeessä ja sillä on mahdollisuus liikkua, sen parempi. Tarhausta mahdollisimman paljon. Yleensä hevonen säätelee itse liikuntansa sopivasti niin, ettei oireita ilmene. Pihatto on PSSM-hevosille ihanteellinen ratkaisu.

• PSSM-hevoset saattavat hikoilla normaalia enemmän. Neste- ja elektrolyyttitasapainosta tulee huolehtia, sillä lihakset ovat herkät reagoimaan neste- ja elektrolyyttitasapainon heilahteluille.

 

• PSSM-hevoset saattavat makoilla muita hevosia enemmän ja makaaminen aiheuttaa painetta lihasmassaan. Se taas hidastaa paranemista. Karsina tai makuutila tulisi pehmustaa hyvin, joka tarkoittaa käytännössä riittävää kuivittamista. 

• Stressin minimointi. Oireilu saattaa ja todennäköisesti pahentuukin, mikäli hevonen stressaa. Talli- ja tarhaolosuhteet tulisi järjestää kaikin puolin mahdollisimman stressittömiksi. Stressi, elämänmuutos, liikutusohjelman muuttuminen jne. altistavat oireilulle.

• PSSM-hevonen tulisi loimittaa, mikäli riskinä on kylmettyminen ja paleleminen. Lihakset saattavat olla herkät kylmälle ja oireilu saattaa pahentua esimerkiksi kylminä, sateisina ja/tai tuulisina päivinä. Vastaavasti hevosen oireet saattavat helpottua kesällä ja lämpinä aikoina. PSSM-hevonen saattaa myös hyötyä ratsastusloimien käytöstä liikutuksessa, varsinkin alku- ja loppuverryttelyissä. Käytännössä aliloimittaminen on pahempi virhe PSSM-hevosen kohdalla kuin yliloimittaminen.

Hoitojen varjopuolet?

Rasvaruokinnassa on riski hevosen lihomiseen ja hevosen elämänlaadun kärsimiseen sitä kautta. Ylipaino altistaa monille muille sairauksille ja näin ollen ylipainoa ei saisi päästää kertymään.

Toisaalta monien PSSM-hevosten on havaittu kestävän yllättävän hyvin rasvaruokintaa lihomatta. Tämä johtuu mahdollisesti elimistön erikoistarpeista ja rasvan hyödynnettävyydestä energianlähteenä.

Kirjoituksessani "Mikä on paras öljy hevoselle?" olen myös ottanut esille mahdollisen insuliiniresistenssin aiheutumisen rasvaruokinnan seurauksena. Asiasta voi lukea lisää kyseisen linkin takaa.

Yksittäisiä huomioita

Olen löytänyt artikkeleita, joissa varoitellaan PSSM-hevosen rokottamisesta. Rokottamista ei näiden artikkeleiden mukaan suositella, ilmeisesti oireilun alkamisen pelossa.

Pitkät kuljetusmatkat tekevät PSSM-hevosille huonoa, sillä hevonen joutuu käyttämään lihaksistoaan lähinnä staattisesti tasapainotellessaan kyydissä. Hyvin pitkiä kuljetusmatkoja tulisi välttää. Traileria parempi kuljetusvaihtoehto on hevoskuljetusauto.

Lähteet:

Polysaccharide Storage Myopathy (PSSM) in horses 

Stephanie Valberg DVM PhD and James Mickelson PhD
College of Veterinary Medicine, University of Minnesota, St. Paul

A NEWLY RECOGNIZED MUSCLE DISEASE IN DRAFT HORSES (pdf)

Beth A. Valentine DVM PhD

Neuromuscular Disease Laboratory, College of Veterinary Medicine
Cornell University, Ithaca, New York

Lannehalvaussyndrooma (pdf)

Hannu Kirstinä
Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma

Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Peruseläinlääketieteen laitos 

Exertional Myopathies in Horses

Stephanie Valberg DVM, PhD, DACVIM, ACVSMR
The Merck Veterinary Manual

Equine Polysaccharide Storage Myopathy 

Timothy Galusha & Christine Hanika DVM PhD
Indiana Animal Disease Diagnostic Laboratory  

Polysaccharide Storage Myopathy type 2 (PSSM2)

EquiSeq Inc.

Role of dietary energy source in the expression of chronic exertional myopathies in horses

R. J. Geor
Department of Biomedical Sciences, Ontario Veterinary College
University of Guelph, Canada

High-fat diets for horses (pdf)

A. C. Beynen and J. M. Hallebeek
Department of Nutrition, Faculty of Veterinary Medicine
Utrecht University, The Netherlands 

Gene expression profiling in equine polysaccharide storage myopathy

BMC Veterinary Research  

PSSM Testing (DNA)

Animal Genetics Inc. US

EPSM, an alternative approach

Carol Layton B.Sc M.Ed

Horse Vaccination Protocol

Mark DePaolo DVM

E-vitamiini

Hevostietokeskus