Ai miten niin tarkka hevonen?

Syy Akselin ruokanirsoiluun löytyi jo jonkin aikaa sitten. Hevoselleni ei kelvannut eri merkin magnesium! Olen aiemmin syöttänyt HorseFlexin magnesiumsitraattia, mutta se pääsi loppumaan ja ajattelin siirtyä ainakin toistaiseksi helpommin saatavaan magnesiumoksidiin. Niinpä HorseFlexin loppuessa siirryin syöttämään Akselille MagneBalansia. Nirsoiluongelmat eivät alkaneet samantien vaihdoksen jälkeen ja meillä oli toinenkin suht uusi lisäravinne testissä, joten nirsoilun syy ei ollut heti ilmiselvää.

Lähdin perkaamaan Akselin nirsoilua syöttämällä aluksi pelkkää "puuroainesta" ja kun se alkoi jälleen maistua, aloin lisäilemään lisäravinteita yksitellen joukkoon. Ruoka maistui oikein hyvin siihen päivään asti, kunnes kippoon päätyi MagneBalansia. Siihen loppui aamuruoan syöminen. Seuraavana päivänä jätin magnesiumin pois ja kas, taas maistui. Ai miten niin tarkka hevonen? :o)

Roskaruoan kirous

Hevoseni on kieltäytynyt sitkeästi syömästä muita ruokiaan kuin heinää jo yli parin viikon ajan. Akseli lopetti puurojensa syömisen oikeastaan kuin seinään, yhtenä päivänä ei enää iltaruoka uponnut ja se siitä. Aamuruoka maistui vielä jonkin aikaa, mutta lopulta sekin putosi pois kuvioista. Olen tuskastellut vastaavan nirsoilun kanssa viimeksi kesällä. Mikään (paitsi kaikki epäterveellinen ja terveydelle vaarallinen) ruoka ei maistu niin hyvältä, että sen eteen voisi kiivetä vaikka takapuoli edellä puuhun. Akseli kyllä söisi kauraa ja kaikkea muuta moskaa, joka ei tämän herran terveyttä edistä millään tavalla. Omat vähätärkkelyksiset ja -sokeriset ruoat ovatkin sitten jo ihan toiselta planeetalta maistuvuudeltaan. Onko tässä nyt kyseessä "roskaruoan kirous"? :)

Ilman Akselin sairautta olisi se ja sama söisikö hevoseni lisäruokia vai ei, sillä voisin ihan hyvin pitää hevosen pelkällä heinäruokinnalla kuten olen aiemmin pitänytkin. Akselin sairaudesta johtuen hevosen olisi kuitenkin tärkeää syödä lisäruokansa ja sitä kautta lisäravinteensa. Kaiken lisäksi olin löytänyt erittäin hyvän lisäravinteen, joka on selkeästi auttanut Akselia. Turhauttaa, että sekin löytö valui nirsoilun myötä täysin hukkaan.

Olen tällä hetkellä työstämässä kattavaa vertailua erilaisista PSSM-hevosille sopivista rehuista. Kieltämättä tämä Akselin nirsoiluinnostus toimi kirjoituksen inspiroijana. PSSM-hevosille sopivia rehuja on olemassa yllättävän monta vaihtoehtoa, joita ei heti tulisi ajatelleeksi. Yksinkertainen on kaunista, mutta varsinkin nirson hevosen kanssa suurempi valikoima saattaa olla hyvä juttu.

Kesä tuli ja ruokahalu meni

Näin on päässyt käymään. Akseli alkoi nirsoilla ensimmäistä kertaa greenlineannoksensa suhteen kesän lähestyessä ja lopulta tilanne äityi sangen pahaksi. Akseli on pahimmillaan kieltäytynyt syömästä lisäruokiaan. Vielä keväällä hevonen söi kaikki ruokansa superhyvällä ruokahalulla ja suurinpiirtein nuoli kuppinsa tyhjäksi! Tällä hetkellä olen saanut uppoamaan alas lähinnä yhden annoksen lisiksiä per päivä, jos sitäkään, ja se on toki auttamatta liian vähän. Yhdestä annoksesta Akseli saa 1-2 dl öljyä ja muita tarpeellisia lisäravinteita.

Tiedän öljyn olevan Akselin kohdalla supertärkeä ainesosa hevoseni hyvinvointia ja suorituskykyä ajatellen, joten turhautumiseni määrä on ollut potenssiin kymmenen. Olen kuvainnollisesti repinyt hiuksia päästäni, kun ruokakuppi on jäänyt koskemattomaksi. Lopulta minun oli pakko alkaa miettimään öljyn kyytipojaksi jotain muuta rehua kuin greenlinea. Kävin ostamassa säkin Racing Fiberlinea eli melassileikettä. Melassileike ei sisällä tärkkelystä ja etiketissä sokeripitoisuudeksi on ilmoitettu vain 7,2 %. Akseli maisteli melassileikettä ensimmäisellä kerralla todella lupaavasti, mutta lopulta siitäkin annoksesta jäi syömättä puolet. Melassileike ei siis päässyt maittavuudessaan jatkoon. No, nyt minulla on säkki sitäkin.

Seuraavaksi päädyin kokeilemaan pellavarouhetta. Kokeilin syöttää desilitran tallikaverin pellavarouhetta ja kas, Akseli oikein ahmi pellavapuuronsa. Lupaavasti alkaneen kokeilun myötä kävin ostamassa oman säkin pellavaa. Päädyin Racing Pellavainen pellavarouheeseen, sillä säkin kyljessä oli ilmoitettu sokeripitoisuus (4 %) toisin kuin kilpailevalla merkillä. Lisäksi Pellavaisen rasvapitoisuus oli hieman suurempi. Pellavarouhe ei sisällä melassileikkeen tapaan lainkaan tärkkelystä ja sokeripitoisuuskin on todella matala, joten se on hyvin turvallinen valinta lisärehuksi.

Valitettavasti iloitsemiseni pellavan menekistä oli ennenaikaista. Alussa pellava maistui jotenkin, mutta nyt sekin on kokenut inflaation. Eipä maistu enää sekään. Mitäs sitä sitten keksisi? Onneksi nyt ostetut säkit saan syötettyä varmasti talven myötä, mutta ei huvittaisi enää ostella uusia rehuja. Toiveet lihasarvojen pysymisestä alhaalla ovat tämän ruokanirsoilun myötä romahtaneet. Yritän vielä keksiä jotain, kunhan vain keksisin, että mitä.

Talvi, tule pian ja tuo hevoseni ruokahalu takaisin!