Lihavasta vähemmän lihavaksi

Hevoseni oli näin sutjakassa kunnossa vielä syksyllä 2013.

Loppusyksystä 2013 alkaneen sairastelun jälkeen en enää pystynyt liikuttamaan hevostani normaalisti. Oikeastaan syyskuun jälkeen emme enää päässeet lähellekään normaalia liikutusohjelmaa, sillä ensin liikunnan torppasi flunssa ja myöhemmin koholla olevat lihasarvot. Levolla lihasarvot laskivat, joten aloittelin kontrollikokeiden jälkeen varovasti rakentamaan liikutusohjelmaa kohti normaalia. En päässyt koskaan sinne asti.

Edellisessä tallipaikassamme oli korkeasokerinen heinä ja se yhdistettynä vähäiseen liikuntaan oli kieltämättä hieman tappava yhdistelmä. Aivan huomaamattani hevonen lihoi. Tältä hevoseni näytti tammikuun alussa 2014:

Kuva: M. Johansson

Nykyisellä tallipaikalla saan hevoselleni vähäsokerisempaa heinää, mutta olin silti elätellyt toiveita liikunnan laihduttavasta vaikutuksesta. Uskoin tammikuussa 2014 täysin, että Akselin lihasarvot ovat laskeneet ja pääsemme takaisin normaalin treenin pariin. Niinhän siinä ei käynyt, vaan lihasarvot olivat edelleen koholla. Tässä vaiheessa tajusin viimeistään, että hevoseni on sairas ja sen on laihduttava, eikä siihen ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ruokavalion muuttaminen. Liikutus on ja pysyy matalatempoisena niin kauan, kunnes lihasarvot ovat -toivottavasti- saatu laskemaan. Tällä hetkellä Akseli liikkuu joka ainoa päivä noin tunnin käyntilenkin.

Minusta tuntui pahalta vähentää heinää, mutta mielessäni poltteli silti hevosen hyvinvointi. Hevosilla on samanlaiset riskit lihavuudessa kuin ihmisilläkin, eikä ylipaino tee koskaan hyvää. Varsinkin sairaan tai muutoin vaivaisen hevosen kohdalla normaalipainon tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Näillä eväillä kovetin itseni ja se kantoikin hedelmää.

Akseli helmikuun lopussa 2014:

Oman hevosensa lihavuudelle sokeutuu kovin helposti ja sitä alkaa pitämään lähes normaalina olotilana. Minä tiedän sen kokemuksesta.

Nina Jaakkola kirjoittaa blogissaan Hevosen tasapainoinen ruokinta seuraavasti:

"Liikalihavuus on vakava terveysriski hevoselle. Meidän hevosihmisten olisi syytä muuttaa asenteitamme. Laiha hevonen näyttää ihmisen silmissä säälittävältä, mutta todellisuudessa kaikkein kiireisimmän avun tarpeessa ovat pullukat hevoset. Villihevoset eivät ole koskaan lihavia. Hevonen on luonnossa sopeutunut ajoittaisiin niukan ravinnon kausiin ja kestää ne hyvin. Sen sijaan lihavuus on hevoselle luonnoton olotila, jota sen aineenvaihdunta ei kykene kunnolla käsittelemään."

Akselin rasvaruokinnan myötä olen alkanut hieman pelkäämään, että kuinka saan jatkossa pidettyä hevoseni linjat kurissa. Toivottavasti pystyn jossain vaiheessa lisäämään liikuntaa ja saan säädettyä ruokinnan sekä rasituksen jonkinlaiseen tasapainoon. Se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä Akselin laihtuminen on pysähtynyt, mutta toistaiseksi se ei ole myöskään paisunut enempää.

Eläinlääkäri Kati Tuomola on kirjoittanut hyvän artikkelin hevosen ylipainosta ja laihduttamisesta, joten käykäähän lukaisemassa: Hevosen ylipaino (pdf) 

Muita asiaan liittyviä linkkejä:

Hevosen lihavuuskunnon määritys 

Hevostietokeskus

Liikalihavuus vaanii hevosiakin (pdf)

Hevoset & Ratsastus -lehden artikkeli

Ruokintatietoa heinäasiakkaille: näin seuraat hevosen lihavuuskuntoa

Etelä-Suomen laatuheinärengas

Tunteiden vuoristorata

Onkohan kaikilla surua ja ongelmia kohdanneilla samanlainen tunneskaala? En kestä tällä hetkellä lainkaan kuunnella muiden valituksia ja surkutteluja oman elämänsä mitättömistä asioista. Minä tässä mietin, että saankohan enää koskaan tehdä hevoseni kanssa mitään järkevää ja onko sillä ylipäätään mitään tulevaisuutta. Siihen nähden ei varmasti tarvitse erikseen mainita, että millaisen sympatia-aallon irronnut kenkä ja peruuntunut valmennus minussa nyt aiheuttaa.

En ole kieltänyt itseltäni niitä tunteita, joita hevoseni sairastuminen herätti. Annan kaikkien tunteiden tulla, myös niiden typerien itsesäälin aaltojen, sillä ne myös menevät ajallaan. Mikäli tunteitaan ei käsittele tai yrittää kieltää ne, oma mieli menee vain kipeämmäksi. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - se pätee tässäkin. Odotan silti kovasti, että tämä tunteiden vuoristorata helpottaa ja pääsen takaisin kiinni normaaliin elämään. Toistaiseksi kyyneleet polttelevat silmäkulmassa vähän turhan usein.

Tällä hetkellä ainoa paikka, jossa voin olla ajattelematta koko asiaa on ironisesti tallilla. Voisin jäädä sinne asumaan! Hevoseni on niin reipas ja elinvoimainen, eikä mistään kohtaa köyhän ja kipeän oloinen. Hevosta katsellessani ja varsinkin ratsastaessani joudun oikein miettimään, että mitä ihmettä minä tässä hoidan? Mikä sitä muka vaivaa? Siinä hetkessä voin unohtaa suruni aivan täysin.

Akselilla tuntuu olevan tatti otsassa himmailevan kuskin takia, sillä enää ei tipu lupaa minkäänlaiseen irrotteluun. Hevoseni haluaisi niin kovasti päästä liikkumaan taas kunnolla ja antaa mennä. Sorry, ei onnistu enää. Tyhmä kuski sanoo, että nyt vain kävellään. Kävellään, kävellään ja kävellään. Seuraavat 4 kk. Kummallakohan meistä ensin hajoaa pää? Varmaan minulla. Akselilla on niin vakaa mieli.

Polysaccharide Storage Myopathy (PSSM)

 *** TEKSTI ON PÄIVITETTY VIIMEKSI 23.1.2017 ***

Aloitin hoitamaan Akselia kuten polysakkaridien kertymäsairaudesta kärsivää hevosta jo ennen lihasbiopsian tuloksia. Hoidon aloittamista saatetaan suositella oireiden perusteella, sillä samantyyppinen hoitokäytäntö on muissakin lihasaineenvaihduntasairauksissa.

Joskus lihasbiopsiastakaan ei löydy selitystä lihasarvojen nousulle, mutta hevonen reagoi silti hyvin PSSM-taudin hoitokäytäntöihin.

Mikä ihmeen PSSM?

Polysaccharide Storage Myopathy on suomennettuna polysakkaridien kertymäsairaus ja se aiheuttaa hevosille rasitusperäistä lannehalvausta. Nykyään lannehalvausta ei enää pidetä yksittäisenä sairautena vaan syndroomana, jolla on useampia syntymekanismeja. Lannehalvausta aiheuttavat esimerkiksi PSSM ja RER, jotka ovat molemmat kroonisia rasitusperäisiä lannehalvauksia. Näiden lisäksi tunnetaan sporadinen lannehalvaus, jonka laukaisee jokin yksittäinen tekijä tai yksittäisten tekijöiden summa. Tämä johtaa lihasten tilapäiseen toimintahäiriöön ja lannehalvaukseen.

PSSM-taudissa lihassoluilla on häiriintynyt hiilihydraattimetabolia, jonka seurauksena lihaksiin muodostuu epänormaalin paljon glykogeenia ja joillain hevosilla myös epänormaalia polysakkaridia. Sairaus aiheuttaa hevosille lihasongelmia ja pahimmillaan vakavia lihasvaurioita. Kun lihassoluun varastoituu kohtuuttoman paljon glykogeenia tai polysakkaridia, lihassolu saattaa vaurioitua ja tämä aiheuttaa lihassolun kuoleman. Sairas hevonen ei myöskään pysty käyttämään epänormaalin paljon muodostunutta glykogeenia riittävästi energianlähteenä, joka johtaa lihasten toimintahäiriöihin erityisesti rasituksessa.

Väkirehuruokinta on yksi oireita lisäävistä riskitekijöistä, sillä PSSM-hevonen ei kykene hyödyntämään viljojen nopeasti sulavia hiilihydraatteja toivotulla tavalla. Väkirehuruokinnan myötä viallisen "polttoaineen" varastoituminen lihaksiin vain kiihtyy. Toisin kuin joskus luullaan, sairaus koskee myös pelkällä heinällä ruokittavia hevosia. Väkirehuruokittu hevonen voi kuitenkin oireilla enemmän ja voimakkaammin suuremman hiilihydraattikuormituksen takia.

Terveen hevosen lihassolunäyte. Kuva University of Minnesota.

PSSM-hevosen lihassolunäyte. Kuva University of Minnesota.

PSSM on jaettavissa kahteen muotoon, PSSM1 ja PSSM2. PSSM1 on varmuudella perinnöllinen sairaus, mutta PSSM2-muodosta ei ole vielä täyttä varmuutta. Perinnöllisyyttä kuitenkin epäillään vahvasti. Jalostukseen käyttämistä ei suositella kummankaan PSSM-tyypin kohdalla.

PSSM:n diagnosointi

Kumpikin PSSM:n muoto (PSSM1 & PSSM2) voidaan todentaa geenitestillä tai lihasbiopsialla. PSSM1 on yleisempi muoto, joten tätä sairautta epäiltäessä PSSM1-geenitesti voi olla helpoin, nopein ja halvin diagnosointimenetelmä. Mikäli PSSM1-geenitesti on negatiivinen ja hevonen oireilee, voidaan teetättää myös PSSM2-geenitesti tai lihasbiopsia. Lihasbiopsialla löydetään myös muut mahdolliset lihassairaudet.

Geenitestin avulla saadaan selville, että onko hevosen sairaus hetero- vai homotsygoottinen. Tutkimuksissa on todettu, että yleensä homotsygoottinen hevonen oireilee enemmän ja vastaa hoitoihin huonommin. Heterotsygoottisen hevosen vanhemmista toinen on ollut terve ja toinen PSSM-sairas, kun taas homotsygoottisen hevosen molemmat vanhemmat ovat olleet PSSM-sairaita.

Geenitestin tuloksissa asia ilmoitetaan seuraavasti esim. PSSM1-tyypin kohdalla:

n/n = negatiivinen, terve hevonen
n/P1 = heterotsygoottinen, PSSM-sairas
P1/P1 = homotsygoottinen, PSSM-sairas

PSSM on dominantti sairaus. Mikäli hevosella on todettu PSSM, hevonen on aina sairas eikä esimerkiksi "pssm-kantaja" tai "50% pssm". Osa hevosista oireilee tautiaan enemmän ja osa vähemmän, riippuen myös hevosen käyttöasteesta ja hoidosta. Vähäisellä rasituksella olevien hevosten tai lepohevosten kohdalla oireiden ilmeneminen saattaa olla huomattavasti vähäisempää tai pysyä jopa piilossa.

Mitkä ovat PSSM-taudin oireita?

PSSM oireilee hyvin monimuotoisesti, mutta tyypillisimpiä oireita ovat varsinainen lannehalvaus, lihasjäykkyys, lihaskrampit, lihasten nykiminen, liikkumishaluttomuus, epäpuhtaat liikkeet, normaalia lyhyemmät askeleet, kompurointi, virtsaamisasennossa seisominen, makailun lisääntyminen, ähkyn kaltaiset oireet, huono suorituskyky, lihassurkastuma, alentunut rasituksen sieto ja epänormaali hikoilu. Myös kavioiden ylhäällä pitäminen kengittäjälle tai vuolijalle saattaa olla hevoselle vaikeaa, erityisesti takajalkojen kohdalla.

Jotkin hevoset voivat olla kliinisesti oireettomia, mutta lihasarvojen CK ja ASAT epänormaalin korkea nousu on todennettavissa verikokeella. Joillain hevosilla lihasentsyymitasot eivät kuitenkaan nouse tai nousu ei ole merkittävä, joten normaalit lihasentsyymitasot eivät poissulje sairautta.

Sairauden puhkeamisikä vaihtelee hevosesta riippuen. 

"Hevosen olosuhteissa tapahtuneet muutokset voivat laukaista PSSM:n oireet. Hevoset alkavat oireilla usein vasta siinä iässä, jolloin niitä aletaan valmentaa. ... Oireet voivat ilmetä myös ruokintamuutosten tai harjoitusohjelman muutosten yhteydessä, mutta ne voivat alkaa myös hengitystiesairauden tai jonkin muun sairauden, loukkaantumisen tai muun stressin indusoimana."

Lainaus on Hannu Kirstinän tutkielmasta "Lannehalvaussyndrooma" ja se löytyy kirjoitukseni lähteistä.

Voiko hevonen parantua?

Valitettavasti PSSM on etenevä sairaus eikä siihen ole lopullista parannuskeinoa. Vanhemmat hevoset oireilevat yleensä eniten. Kaikesta huolimatta oikeanlaisella ruokinnalla ja liikunnalla tautia kyetään hoitamaan. Tarkoituksena on saada taudin oireet kuriin ja tilanne stabiiliksi. Ajoissa aloitettu hoito parantaa ennustetta. Suurinta osaa PSSM-hevosista pystytään auttamaan oikeanlaisella hoidolla, mutta valitettavasti joidenkin hevosten kohdalla ei silti saada toivottua hoitovastetta.

Jokainen tautikertomus on aina omanlaisensa alkaen hevosen perimästä, lihastyypistä, ympäristöstä ja oireiden vakavuudesta eli tässä taudissa yleispätevää ennustetta ei voida antaa. Ennuste vaihtelee hevoskohtaisesti. Jokainen hevonen on tautinsa suhteen yksilö.

Ruokintamuutoksella paras hoitovaste on odotettavissa vasta 4-6 kk jälkeen, joten hevosen hoitaminen vaatii omistajalta sitoutumista.

Miten tautia hoidetaan?

Liikunta ja ruokavalio ovat PSSM:n ainoat hoitokeinot. Sairauteen ei ole olemassa parantavaa lääkehoitoa.

Hoidon perusperiaatteita ovat:

• Ruokavaliohoito. Hevoselta pyritään poistamaan väkirehuruokinta ja hevoselle tarjoillaan kohtuullisesti vähäsokerista heinää. Energianlähteeksi tarjotaan kasvirasvoja (esim. rypsi- tai rapsiöljy), joiden osuuden päivän kokonaisenergiasta tulisi olla peräti 15-25 %. PSSM:n aiheuttamien oireiden on todettu vähentyvän jo pelkällä rasvaruokinnalla. Rasvaruokinta vähentää lihassoluihin sisäänotettua glukoosia myös rasituksen aikana ja hevonen pystyy hyödyntämään rasvan energian, toisin kuin hiilihydraattien kohdalla. 

• Rasvaruokinnan aloittamisen jälkeen liikutus tulisi pitää ensimmäisten kuukausien ajan kevyenä. Hevosen elimistöltä kestää tottua uuteen ruokintaan useita kuukausia (tutkimusten mukaan 8-12 viikkoa) ja mikäli rasitusta jatketaan liian aikaisin, lihasten vaurioituminen jatkuu. Hevosen elimistön on tarkoitus oppia käyttämään rasvoja hyödykseen ja se ei tapahdu hetkessä. Hevosen haima ei myöskään tuota normaalisti juurikaan rasvaa pilkkovaa lipaasia. Sen eritys kuitenkin lisääntyy rasvaruokinnan myötä. Rasvaa tulee lisätä ruokintaan vähitellen ja porrastetusti.

• Rasvaruokinnan sekä taudin yleisen kuvan takia seleeni- ja E-vitamiinilisän saannista tulee huolehtia. Seleenin ja E-vitamiinin puutos saattaa pahentaa taudin oireita. Öljylisän takia hevonen tarvitsee extrana E-vitamiinia 100-200 mg / 1 dl öljyä.

• Rasvaruokinnan lisäksi jotkut ovat käyttäneet menestyksekkäästi PSSM-hevosensa hoitoon aminohappoa Acetyl-L-Carnitine (ALCAR) eli Asetyyli L-Karnitiinia. Jotkin PSSM-hevoset voivat parhaiten pelkällä öljyllä, jotkin ALCARilla sekä öljyllä ja jotkin pelkällä ALCARilla. Kyseinen aminohappo auttaa hevosta hyödyntämään rasvaa energian tuotannossa. ALCARista voi lukea lisää kirjoituksestani "Ihmeaine ALCAR".

• Proteiinin riittävästä saannista tulee huolehtia, sillä sairaus aiheuttaa vaurioita lihaksiin ja pahimmillaan lihaskatoa. Proteiini on tunnetusti lihasten paras rakennus- ja ravintoaine. Kannattaa teetättää heinäanalyysi ja sitä kautta tarkistaa hevosen proteiinin saanti. 

• Mikäli hevonen on lihava, se tulee pyrkiä laihduttamaan ihannepainoonsa. PSSM-hevosilla on joissain tutkimuksissa havaittu normaalia suurempaa herkkyyttä insuliinille. Ylipaino altistaa hevosen insuliiniresistenssille ja muille aineenvaihduntaongelmille. 

 

• Liikutus. Ruokavaliohoidon lisäksi yhtä tärkeänä osana hoitokokonaisuudessa on säännöllinen, joka päiväinen liikutus ja järkevästi suunniteltu liikutusohjelma. Lepopäiviä ei tulisi pitää, sillä liikunta auttaa parantamaan PSSM-hevosen energia-aineenvaihduntaa luurankolihaksistossa. Toisin sanoen sopiva liikunta auttaa hevosta pääsemään eroon ylimääräisestä, lihaksistoon kertyneestä polysakkaridista. Lepopäivien jälkeen myös lannehalvauksen riski kohoaa oleellisesti ja tästä syystä lepopäivien jälkeinen liikunnan uudelleenaloitus tulisi tehdä hyvin varovaisesti. 

 

• Liikunnan rasittavuuden lisääminen tulisi tehdä tarpeeksi hitaasti ja tarvittaessa kontrolloida lihasarvoja. Hevonen nostetaan pikkuhiljaa sille rasituksen tasolle, jossa sen pitäisi kyetä toimimaan.  

• Liikuntaa ei pidä lisätä tai vähentää yht'äkkisesti. Äkilliset ja isot muutokset liikutusohjelmassa altistavat hevosen oireiden alkamiselle ja lannehalvaukselle. Tasainen, järkevästi suunniteltu liikutusohjelma edesauttaa PSSM-hevosen hyvinvointia.

• Rasituksessa hevoselle tulee antaa usein taukoja ja mahdollisuus lihasten rentouttamiseen sekä venyttämiseen. Huolelliset alku- ja loppuverryttelyt ovat tärkeät.

• Karsinassa seisomisaika eli tallilepo mahdollisimman lyhyeksi. Mitä enemmän hevonen pysyy liikkeessä ja sillä on mahdollisuus liikkua, sen parempi. Tarhausta mahdollisimman paljon. Yleensä hevonen säätelee itse liikuntansa sopivasti niin, ettei oireita ilmene. Pihatto on PSSM-hevosille ihanteellinen ratkaisu.

• PSSM-hevoset saattavat hikoilla normaalia enemmän. Neste- ja elektrolyyttitasapainosta tulee huolehtia, sillä lihakset ovat herkät reagoimaan neste- ja elektrolyyttitasapainon heilahteluille.

 

• PSSM-hevoset saattavat makoilla muita hevosia enemmän ja makaaminen aiheuttaa painetta lihasmassaan. Se taas hidastaa paranemista. Karsina tai makuutila tulisi pehmustaa hyvin, joka tarkoittaa käytännössä riittävää kuivittamista. 

• Stressin minimointi. Oireilu saattaa ja todennäköisesti pahentuukin, mikäli hevonen stressaa. Talli- ja tarhaolosuhteet tulisi järjestää kaikin puolin mahdollisimman stressittömiksi. Stressi, elämänmuutos, liikutusohjelman muuttuminen jne. altistavat oireilulle.

• PSSM-hevonen tulisi loimittaa, mikäli riskinä on kylmettyminen ja paleleminen. Lihakset saattavat olla herkät kylmälle ja oireilu saattaa pahentua esimerkiksi kylminä, sateisina ja/tai tuulisina päivinä. Vastaavasti hevosen oireet saattavat helpottua kesällä ja lämpinä aikoina. PSSM-hevonen saattaa myös hyötyä ratsastusloimien käytöstä liikutuksessa, varsinkin alku- ja loppuverryttelyissä. Käytännössä aliloimittaminen on pahempi virhe PSSM-hevosen kohdalla kuin yliloimittaminen.

Hoitojen varjopuolet?

Rasvaruokinnassa on riski hevosen lihomiseen ja hevosen elämänlaadun kärsimiseen sitä kautta. Ylipaino altistaa monille muille sairauksille ja näin ollen ylipainoa ei saisi päästää kertymään.

Toisaalta monien PSSM-hevosten on havaittu kestävän yllättävän hyvin rasvaruokintaa lihomatta. Tämä johtuu mahdollisesti elimistön erikoistarpeista ja rasvan hyödynnettävyydestä energianlähteenä.

Kirjoituksessani "Mikä on paras öljy hevoselle?" olen myös ottanut esille mahdollisen insuliiniresistenssin aiheutumisen rasvaruokinnan seurauksena. Asiasta voi lukea lisää kyseisen linkin takaa.

Yksittäisiä huomioita

Olen löytänyt artikkeleita, joissa varoitellaan PSSM-hevosen rokottamisesta. Rokottamista ei näiden artikkeleiden mukaan suositella, ilmeisesti oireilun alkamisen pelossa.

Pitkät kuljetusmatkat tekevät PSSM-hevosille huonoa, sillä hevonen joutuu käyttämään lihaksistoaan lähinnä staattisesti tasapainotellessaan kyydissä. Hyvin pitkiä kuljetusmatkoja tulisi välttää. Traileria parempi kuljetusvaihtoehto on hevoskuljetusauto.

Lähteet:

Polysaccharide Storage Myopathy (PSSM) in horses 

Stephanie Valberg DVM PhD and James Mickelson PhD
College of Veterinary Medicine, University of Minnesota, St. Paul

A NEWLY RECOGNIZED MUSCLE DISEASE IN DRAFT HORSES (pdf)

Beth A. Valentine DVM PhD

Neuromuscular Disease Laboratory, College of Veterinary Medicine
Cornell University, Ithaca, New York

Lannehalvaussyndrooma (pdf)

Hannu Kirstinä
Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma

Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Peruseläinlääketieteen laitos 

Exertional Myopathies in Horses

Stephanie Valberg DVM, PhD, DACVIM, ACVSMR
The Merck Veterinary Manual

Equine Polysaccharide Storage Myopathy 

Timothy Galusha & Christine Hanika DVM PhD
Indiana Animal Disease Diagnostic Laboratory  

Polysaccharide Storage Myopathy type 2 (PSSM2)

EquiSeq Inc.

Role of dietary energy source in the expression of chronic exertional myopathies in horses

R. J. Geor
Department of Biomedical Sciences, Ontario Veterinary College
University of Guelph, Canada

High-fat diets for horses (pdf)

A. C. Beynen and J. M. Hallebeek
Department of Nutrition, Faculty of Veterinary Medicine
Utrecht University, The Netherlands 

Gene expression profiling in equine polysaccharide storage myopathy

BMC Veterinary Research  

PSSM Testing (DNA)

Animal Genetics Inc. US

EPSM, an alternative approach

Carol Layton B.Sc M.Ed

Horse Vaccination Protocol

Mark DePaolo DVM

E-vitamiini

Hevostietokeskus

Sairaushistoria ja kuinka tähän tultiin

Hevoseni lihasongelmiin päästiin kiinni syksyllä 2013. Ensin hevoseni sairasti voimakkaan ja pitkittyneen flunssan. Flunssa alkoi syyskuun alussa ja kesti peräti kuukauden selvitä siitä kaikkine jälkiongelmineen. Pelkän virusinfektion kaveriksi tuli lopulta bakteeri-infektio ja hevoselle nousi 40-asteen kuume. Antibioottikuuri auttoi tukihoitoineen ja kuume saatiin laskemaan vuorokaudessa. Sairastelun lisäksi hevoseni kohtasi edellisessä tallipaikassaan stressiä erityisesti epävakaan laumadynamiikan ja usein vaihtuvien hevosten takia. Hevoseni tuntuu olevan herkkä tällaisille muutoksille ja reagoi niihin negatiivisesti.

Liikutan hevostani normaalisti paljon, joten halusin flunssan jälkeen seurata hevoseni veriarvoja. Halusin eliminoida mahdollisuuden siihen, että aloittaisin liikunnan lisäämisen liian nopeasti. Olin kyllä todella varovainen, mutta koin verikokeet erinomaiseksi seurantamahdollisuudeksi. Minua mietitytti myös flunssan jälkeen alkanut epänormaalin kova hikoilu kevyessäkin rasituksessa. Hevonen saattoi olla ryntäiltä vaahdossa jo käyntilenkin ja lyhyen laukkapätkän jälkeen.

Verikokeista paljastui, että hevoseni lihasarvot olivat huomattavan koholla. Pahimmillaan CK oli +3000 ja ASAT n. 1000. Tämän löydöksen jälkeen hevonen jäi useaksi viikoksi täydelliseen lepoon toipumaan. Hevonen ei näilläkään lihasarvoilla oireillut kovinkaan selkeästi, sillä ainoastaan takaosan lihakset olivat hieman kireämmät kuin normaalisti. Hevostani on hierottu säännöllisesti vuodesta 2012, mutta edes hieronnoissa lihakset eivät ole koskaan tuntuneet mitenkään epänormaaleilta.

Täydellisellä levolla lihasarvot laskivat lähes viiterajojen sisään. Tässä vaiheessa epäilyksenä oli silloisen tallipaikan korkeasokerisen heinän aiheuttamat ongelmat yhdistettynä liikuntaan sekä niiden kombinaation aiheuttama lievä lannehalvaus. Heräsi epäilys, että hevoseni on hiilihydraattiherkkä. Koska taustalla oli paha ja pitkittynyt flunssa, sen vaikutusta lihasarvojen nousuun ei voitu sulkea pois. Toivoa antoi se, että olin "huvin ja urheilun vuoksi" halunnut tsekata hevoseltani kaikki mahdolliset veriarvot loppuvuodesta 2012. Tällöin lihasarvot olivat täysin normaalit.

Löysin joulukuussa 2013 uuden tallipaikan, jossa sain hankittua hevoselleni vähäsokerisempaa heinää ja vakaat, stressittömät olot. Tallipaikan vaihtamisen jälkeen hevoseni muuttui aivan silmissä! Hevosestani tuli mielettömän pirteä, reipas ja menohaluinen. Paikoitellen olin jopa hieman hätää kärsimässä, sillä hevonen tuntui muuttuneen potkukelkasta moottorikelkaksi! Olin todella tyytyväinen muutokseen ja uskoin, että kohonneet lihasarvot olivat enää muisto vain.

Luulo osoittautui vääräksi ja kontrolliarvoja tammikuussa 2014 otettaessa CK- ja ASAT olivat edelleen selkeästi koholla, kummatkin noin 900 kieppeillä. Tässä vaiheessa ei enää jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin viedä hevonen klinikalle lisätutkimuksiin. Tutkimukset aloitettiin verikokeella ja lihasbiopsialla. Verikokeesta katsottiin troponiini (sydänlihasarvo) ja lihasbiopsialla lähdettiin etsimään lihasaineenvaihduntasairauksia.

Sain lihasbiopsian tulokset 11.2.2014 ja diagnoosi oli varma; hevoseni sairastaa Polysaccharide Storage Myopathya. Olin jo varautunut kyseiseen sairauteen ja siirtänyt hevosen oikeanlaiselle ruokavaliolle ja kevyelle liikutukselle, mutta silti diagnoosin varmistuminen veti maton jalkojeni alta. Entä jos hevoseni sairautta ei saada kuriin eikä se toivu edes normaalin harrastehevosen tasolle?

Blogin aloitus

Tämä on kertomus Polysaccharide Storage Myopathy (PSSM) -tautia sairastavasta hevosestani. Toivon, että kirjoituksistani on vielä joskus hyötyä jollekin, joka on hevosensa kanssa samassa tai samankaltaisessa tilanteessa kuin minä.

Tämä blogi keskittyy suoraan hevoseni sairauteen ja siitä selviämiseen. En keskity kertomaan niinkään itsestäni tai muista jutuistamme, vaan käymään läpi PSSM-hevosen hoitoa, elämää ja muita sairauteen liittyviä asioita.