Suunnitelmiin tuli muutos

Minun piti osallistua Akselin kanssa seuraluokan matkaratsastuskilpailuihin marraskuussa. Olen treenannut koko ajan niitä kohti niin hitaasti ja huolellisesti, kuin PSSM-hevosen kanssa vain voi ja täytyykin treenata. Ja niin hyvältä oli näyttänyt! Kahden epäonnisen sattumuksen vuoksi jouduin kuitenkin hylkäämään kisa-ajatukset ja toivomaan, että vielä joskus työni palkitaan ja saamme korkattua ensimmäiset kisamme.

Maisemakuva viime vuonna 20 km lenkiltä.

Lukemistani ennakkotiedoista poiketen kilpailumatka olikin nostettu 16 kilometrista 22 kilometriin. Olin treenannut kohti 16 km kisoja jo usean kuukauden ajan eli treenaamaani matkaan tuli 6 km lisää. Tavallinen hevonen hölköttelee moisen matkan minkä tahansa lenkin päälle, mutta samaa en vielä osaa sanoa omasta hevosestani. Olisin mahdollisesti uskaltanut lähteä yrittämään 22 km kisaa mikäli Akselille ei olisi tullut seisotusviikkoa impparin takia. Hyväksi havaitun treenisuunnitelman katkeamisen takia en uskalla lähteä soitellen sotaan. Minun on saatava lihasarvojen muodossa faktaa siitä, että Akseli kestää moiset karkelot ja valitettavasti nyt valmistautumisaika jää liian lyhyeksi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kilpailusuunnitelmani peruuntuvat. Viime vuoden syksyllä olin jo ehtinyt ilmoittautua ensimmäisiin matkaratsastuskisoihimme, mutta juuri ennen kilpailuja hevoseni sairastui flunssaan ja jouduin perumaan osallistumisemme. Kyseisen flunssan jälkeen halusin seurata Akselin lihasarvoja ja loppu jäikin historiaan. Nimittäin sairaushistoriaan. Kieltämättä mielessä käy kysymys, että mikä tarkoitus tällä kaikella on. Onko tällä tarkoitusta?

Minä aion jatkaa ihanan Akselini kanssa treenejä ja taidankin jatkaa samalla treenisuunnitelmallani kohti seuraavia luokkia. Ensi vuonna voimme sitten käydä mitkä vain alimman luokan kisat eikä tarvitse miettiä, onko yli 20 km liikaa vai ei. Aika näyttää kuinka meidän käy.

Näihin lohduttaviin sanoihin.