Akselin kuoleman jälkeinen aika on ollut todella raskasta ja oikeastaan vasta nyt, lähes kolmen kuukauden jälkeen olen kyennyt edes palaamaan blogiini ja miettimään näitä asioita. Kaija Koon sanat "Itseäni minä päivin ja öin ehjäksi räätälöin" pitävät lähinnä paikkansa. Tätä surutyötä ei tehdä yhdessä vuodessa, tuskinpa toisessakaan. Suru jää kaverikseni varmasti loppuelämäksi, mutta toivottavasti joku päivä se on kevyempi kantaa.
Rakastin Akseliani niin paljon. Ikävä!
"Mä melkein huudan sun perään Mutten haluu enää harhauttaa Sua rakastan niin paljon, että herään Mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa" |