Akselin kuoleman jälkeinen aika on ollut todella raskasta ja oikeastaan vasta nyt, lähes kolmen kuukauden jälkeen olen kyennyt edes palaamaan blogiini ja miettimään näitä asioita. Kaija Koon sanat "Itseäni minä päivin ja öin ehjäksi räätälöin" pitävät lähinnä paikkansa. Tätä surutyötä ei tehdä yhdessä vuodessa, tuskinpa toisessakaan. Suru jää kaverikseni varmasti loppuelämäksi, mutta toivottavasti joku päivä se on kevyempi kantaa.
Rakastin Akseliani niin paljon. Ikävä!
 |
"Mä melkein huudan sun perään Mutten haluu enää harhauttaa Sua rakastan niin paljon, että herään Mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa" |
Hei!
VastaaPoistaOsanottoni Akselin poismenon johdosta.
Halusin vain sanoa, että blogisi on todella mielenkiintoinen ja itse sain siitä paljon irti, kun omalla hevosellani tutkittiin lihasongelmia. PSSM epäiltiin myös, mutta lopulta hevoseltani löytyi harvinainen ihan muu lihassairaus. Kirjoitan siitä itse blogia, laitan linkin jos sinua kiinnostaa: http://vacuolar.blogspot.fi/ . Tsemppiä jatkoon ja julkaise ihmeessä luonnokset!
Hei ÄrJii!
PoistaKiitos palautteesta ja ihanaa, että blogistani on edelleen apua. :)
Kiitän myös linkistä blogiisi, käyn ehdottomasti lueskelemassa. Lihassairauksista ei ole välttämättä hirveästi tietoa saatavilla suomenkielellä eikä varsinkaan mistään harvinaisemmista.
Tsemppiä teillekin ja toivottavasti hevosesi tulee pärjäilemään sairaudestaan huolimatta!