Joulutervehdys

Toivotan lukijoille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, sekä paljon hyviä hetkiä ja onnistumisia hevosten kanssa vuonna 2015!

"Joulun aikaa, 

joulun taikaa. 

Iloista oloa ja joulumieltä, 

hyvä olo löytyy sieltä.

Hauskaa Joulua!"

Klinikkakäynnin jälkimainingit

Joskus tieto ei lisää tuskaa, vaikka yleensä siinä käy juuri toisinpäin. Sain jutella heti maanantaina Akselin tilanteesta ihmisen kanssa, joka on asiantuntija. Sen lisäksi, että sain aivan kaikkiin kysymyksiini vastaukset, hän oli ihana persoona. Tuskin hän tulee koskaan lukemaan tätä kirjoitustani, mutta haluaisin silti vielä sanoa extrakiitokset. Ehkä tämä keskustelu olisi pitänyt käydä jo paljon aiemmin.

Pääpointti on kuitenkin se, että jatkamme normaalia elämää ja treenejä huolimatta Akselin hieman seilaavasta ASAT-arvosta. Hevoseni on vastannut taudin mukaiseen hoitoon todella hyvällä hoitovasteella ja voin nauttia siitä. Mitään näin hyväksi havaittua hoitosuunnitelmaa ei kannata muuttaa. Akselin ASAT tulee todennäköisesti olemaan hevosen koko loppuelämän ajan "omissa viiterajoissaan" tämän sairauden seurauksena ja mikäli hevonen voi ja suorittaa hyvin, näin pienestä noususta ei kannata murehtia. Asiaa kannattaa murehtia vasta sitten, mikäli arvo nousee tuhansiin tai muihin veriarvoihin tulee häikkää. Tiedän jo kattavan seurannan perusteella, että millaiset hevoseni veriarvot ovat normaalitilanteessa. Minun pitäisi pikkuhiljaa alkaa luottamaan siihen, että huomaan sen Akselista jos tilanne veriarvojen osalta muuttuu radikaalimmin.

Vuosihuolto klinikalla

Akselilla oli "vuosihuolto" klinikalla ja samalla reissulla tsekattiin myös lihasarvot. Perusverikokeiden lisäksi päätin otattaa myös seleenin, sinkin ja kuparin määritykset. Sain perusverikokeiden tulokset seuraavana päivänä ja valitettavasti ASAT on noussut enemmän kuin aiemmin PSSM-diagnoosin jälkeen. Nousu ei ollut superhälyttävä tai akuutti, mutta nousu kuitenkin ja näin ollen huono suuntaus. Seleenin ym. määritysten tulokset tulevat vasta ensi viikolla.

Samalla tuli jälleen kristallin kirkkaasti selväksi, että tavallinen eläinlääkäri ei osaa sanoa tästä taudista ja sen aiheuttamista asioista yhtään mitään. Soittelin vielä saman päivän aikana isommalle klinikalle, jossa on erikoisosaajia. Heiltäkään asiaan vihkiytymättömät eläinlääkärit eivät uskaltaneet lähteä arvailemaan ja ottamaan asiaan kantaa, joten sinne on nyt jätetty soittopyyntö spesialistille. Toivottavasti hänellä on aikaa ja mielenkiintoa perehtyä Akselin tapaukseen.

Minulle on epäselvää, että mikä nousun taustalla voi olla. Minulla on toki käsitys siitä mikä ASAT on ja miten ja missä se vaikuttaa, mutta siitä minulla ei ole mitään faktaa, että mitkä kaikki seikat voivat vaikuttaa ko. arvon nousuun Akselin tapauksessa. On toki mahdollista, että Akselilla on ollut hyvin lievä lannehalvaus tai se on saanut ylipäätään lihasoireita jostain tapahtumasta, jolloin lihasvaurioista kertova CK on noussut ja samalla ASAT on paukkunut viiterajoista ylös. ASAT on kolmesta "lihasvaurioindikaattorista" hitaimmin laskeva.

Tällä hetkellä Akselin CK ja LDH ovat täysin normaalit, joten mikäli kyse on lihasvauriosta sen synnystä on jo hetki aikaa. Toisaalta taas diagnoosin jälkeen Akselilla on ollut ASAT aivan jatkuvasti viiterajojen ylärajalla tai jopa hitusen sen yli. Kiinnostavin kysymys onkin, että miksi.

Valmennusta

Akseli kävi taas vaihteeksi kaksipäiväisessä valmennuksessa pyörähtämässä. Kaikki sujui muutoin ongelmitta, mutta toisena valmennuspäivänä hevonen stressasi aivan selkeästi kuljetuksesta. Vatsa meni ripulille ennen traileriin menoa ja hermostuminen oli käsinkosketeltavaa. Mietin jo hetken toisen valmennuspäivän väliin jättämistä, mutta seurattuani hevosen yleisvointia päätin jatkaa riskien uhallakin. Päätöstä ei tarvinnut katua, sillä "pelipaikalla" tilanne oli jo normaali ja Akseli suoritti hyvin.

Itse tosin mokasin tuotuani hevosen takaisin kotitallille, sillä aloin ähertämään sille irtotilsakumeja reissun päätteeksi. Se oli täydellinen virhevalinta. Reissu ja suoritus olivat ilmeisesti verottaneet voimia, eikä hevonen tuntunut pystyvän pitämään varsinkaan takajalkoja lainkaan ylhäällä. Lisäksi vatsalinjaa katsoessa lihakset näyttivät jännittyneiltä ja hetken jo pelkäsin, että olen laukaissut lihasten kramppaamisen. Hevonen oli myös älyttömän hermostunut ja etsi kaikkea mahdollista säikyttävää ympäristöstään.

Hevostaan pitäisi aina kuunnella ja uskoa, ja osata tarvittaessa jättää homma kesken. Olen yleensä erittäin hyvä tässä, mutta tällä kertaa menin ja mokasin. Kesken jättämisen sijaan taistelin kumit kenkiin ja yhtä taisteluahan se oli. Älä tee niin kuin minä, vaan kuuntele aina hevostasi ja suhtaudu käytösmuutoksiin tarvittavalla vakavuudella. Hevonen ei teutaroi huvin ja urheilun vuoksi, sillä on siihen aina syynsä.

Onneksi seuraavana päivänä Akseli oli levollinen oma itsensä ja sain huokaista helpotuksesta. Akseli kykeni taas pitämään takajalkojaan ylhäällä minun ährätessäni lisää tilsakumien kanssa. Lihakset tuntuivat myös normaaleilta eikä vatsalinja ollut jännittynyt, eikä sen päiväinen rasitus laukaissut mitään normaalia suurempaa hikoilua. Huh! Näyttää siltä, että Akseli kestää ainakin jossain määrin stressiä eikä se laukaise suoraan oirepatteristoa. Tosin joku kaunis päivä vastaava juttu voi kostautua ja minulla onkin jälleen huomattavasti oireileva hevonen.

Seleeni

Riittävä seleenin saanti E-vitamiinin ohella on PSSM-hevosille tärkeää ja se mainitaankin monesti PSSM:n hoito-ohjeissa. Seleeni on tärkeä hivenaine ja antioksidantti solujen toiminnalle. Sen puute saattaa aiheuttaa jäykkyyttä, voimattomuutta sekä erilaisia ja eriasteisia lihasongelmia.

Riittävä E-vitamiinin saanti pystyy osittain korvaamaan puutteellista seleenin saantia, sillä kummatkin aineista toimivat "käsi kädessä" antioksidantteina. Monesti E-vitamiinivalmisteisiin onkin lisätty myös seleeniä.

Seleenin myrkyllisyys

Vaikka seleenillä on tärkeä rooli hevosen solujen toiminnalle, kyseessä on liiallisesti annosteltuna hyvin myrkyllinen aine. Turvallisen seleenin saannin raja on kapea eli oireisiin johtava yliannostus voi syntyä helpommin. Valitettavasti isolla yliannostuksella voi olla hyvin vakavia seurauksia, kuten kävi pooloponeille Floridassa.

Kroonisia, pitkän aikavälin myrkytysoireita ovat mm. jouhien lähtö ja epäedulliset muutokset kavioissa, mm. vaakasuorat halkeamat. Syynä on seleenin vaikutus keratiinin rakenteeseen. Vakavampia pitkän aikavälin myrkytysoireita voivat olla mm. ontuminen, laihtuminen, voimattomuus, vatsakivut, liiallinen syljeneritys ja hengitysongelmat. Kuolemaan johtavat seleenimyrkytykset ovat erittäin harvinaisia.

Suomen maaperä on tunnetusti seleeniköyhää, joten seleenimyrkytystä on täysin turha pelätä järkevällä ruokintasuunnittelulla. Ennemmin kannattaa tarkistaa, että puutetta ei pääse syntymään. Erityisesti luomuheinää syövien hevosten seleenin saanti kannattaa määrittää, sillä luomuheinässä saattaa olla hyvin vähäinen määrä seleeniä.

Saantisuositukset

Riittävänä seleenin saantimääränä pidetään kirjoituksesta ja lähteestä riippuen 1 - 3 mg / vrk 500 kg hevoselle. Tarvittavaan seleenimäärään vaikuttavat hevosen paino, työn määrä ja yksilölliset tarpeet. FDA US (2012) suositusmäärä seleenin saannille on 3 mg / vrk keskivertohevoselle. Suoritushevoset saattavat tarvita seleeniä hieman enemmän, taaskin lähteestä riippuen jopa 3 - 5 mg / vrk. Turvallisena pidetty yläraja seleenin saannille on vain 20 mg / vrk, jonka jälkeen myrkytysoireita saattaa ilmaantua.

Seleenin yliannostusriski kasvaa, mikäli heinän seleenipitoisuus ei ole tiedossa ja syötetään seleeniä sisältävää kivennäistä, seleenipitoisia lisäravinteita ja täysrehua, joka sisältää myös seleeniä. Näissä tapauksissa tulisi aina laskea kokonaisseleenin saanti.

Seleenin saannin määrittäminen

Ennen seleenilisän lisäämistä hevosen ruokavalioon voi teetättää heinäanalyysin, josta selviää heinän seleenipitoisuus. Heinäanalyysi on suuntaa antava, mutta hyvä ja käytettävissä oleva keino heinän ravinnepitoisuuksien määrittämiseksi. Kun heinän seleenipitoisuus on selvillä, on helpompi laskea ja arvioida seleenin saanti per vuorokausi käytettävään heinämäärään nähden. Saadun tuloksen mukaan voidaan etsiä sopiva lisäravinnevalmiste, jolla mahdollinen seleenin puute on korjattavissa.

Hevosen seleenin saanti voidaan myös määrittää verikokeen avulla. Verikoe on sinänsä yksinkertainen ja luotettava tapa määrittää hevosen seleenin saanti eli onko hevosella puutosta seleenistä vai ei.

Seleenin imeytyvyys

Epäorgaaninen seleeni (natriumseleniitti / natriumselenaatti) imeytyy tutkimusten mukaan huonommin kuin orgaaninen seleeni (seleenihiiva = selenometioniini), joten seleenin lähteenä kannattaa suosia orgaanista muotoa.

Lähteet:

Selenium: A Balancing act

The Horse -portaalin artikkeli

Selenium - How Important Is It?

Dr Kathleen Crandell
Kentucky Equine Research 

Selenium: An Essential Mineral

Kentucky Performance Products

Selenium: How Much Is in Your Horse's Diet?

Kentucky Performance Products

Seleeni ruokinnassa – tuleeko puutetta myös tavanomaisilla tiloilla? (pdf)

ProAgria Pohjois-Karjala
Tieto Liikkeelle –hanke 

Seleeni ja rehuhiiva luomurehuissa (pdf)

Eviran tiedote 20.11.2013

Luonnollinen E-vitamiinivalmiste

Luonnollista E-vitamiinia (d-alfatokoferolia) on ollut vaikea löytää Suomen markkinoilta. Sain Akselin diagnoosin jälkeen eläinlääriltä E-vitamiinien saralla uutuusvalmisteen testattavaksi, joka sisälsi d-alfatokoferolia, vehnänalkioöljyä ja säilöntäainetta. Valitettavasti kyseinen tuote ei ollut silloin vielä yleisesti saatavilla, mutta nyt on! Vetcare Oy on kehittänyt kyseisen valmisteen ja sitä saa tilattua apteekin tai oman eläinlääkärinsä kautta.

- Vetcaren E-vitamiinivalmiste

Muita d-alfatokoferolia sisältäviä valmisteita ovat esimerkiksi Englannista tilattavat:

- Forageplus Vitamin E Oil Natural

- Kerx Nano-E

Kyseiset valmisteet eivät sisällä mitään muita vitamiineja kuin E-vitamiinia, joten vitamiinien kokonaistarve on helpompi miettiä kohdilleen. Mitä useampia päällekkäisiä valmisteita käyttää, sitä helpommin saattaa tulla epätasapainoa ruokintaan tai mahdollinen yliannostusten riski kasvaa.

Liikutukseen paluu

Imppari ei näyttänyt aiheuttavan meille juurikaan lisäharmia, joten Akselin liikutukseen paluu on sujunut aika hyvin. Kuitenkin ensimmäisellä käyntilenkillä Akseli tuntui erityisen huonolta ja hevonen kompuroi takajalkoihinsa kovasti. Takapää tuntui kaikkinensa jotenkin heikolta. Seuraavalla käyntilenkillä tilanne oli jo hitusen parempi, joskin kokeilemallani pienellä ravipätkällä hevonen tuntui selkään epäpuhtaalta. Kummallakin kerralla jalkauduin tsekkaamaan tilannetta, mutta mitään kummempaa ei näkynyt. Hevonen ei silti ollut missään nimessä normaalin tuntuinen. Pientä kompurointia jatkui oikeastaan koko sen ajan, kunnes rasitustaso alkoi huidella lähes normaaleissa lukemissa.

Nostin liikutusta hyvin varovasti ja aluksi lähinnä kävelimme, kunnes hevonen alkoi tuntua askelluksen suhteen omalta itseltään. Lepoviikon seurauksena Akseli oli hyvin menohaluinen, joten kuskilta kysyi hieman malttia pitää liikutus matalatempoisena. Kieltämättä houkutus tehdä sitä-tätä-tuota on älyttömän suuri, kun hevonen haluaisi kovasti mennä. Nyt olemme jo käyneet laukkailemassa maastossa kunnon pätkiä ja ai että, miten Akselilla ja minulla on ollut kivaa!

Kisasuunnitelmien peruuntumisen takia en pidä kiirettä rasitustason nostamisen suhteen. Otan rennosti ja pidän rasitustason vakaana. Katselen treenimatkan pidentämistä jossain vaiheessa, kun alkaa taas tehdä mieli edetä kohti tavoitteita. Meillä on koko talvi aikaa hölkötellä ja etsiä liikutuksen raameja. Akselilta on myös otettu uudet lihasarvot juuri ennen impparia ja niissä ei ollut mitään vikaa.