Akseli kävi taas vaihteeksi kaksipäiväisessä valmennuksessa pyörähtämässä. Kaikki sujui muutoin ongelmitta, mutta toisena valmennuspäivänä hevonen stressasi aivan selkeästi kuljetuksesta. Vatsa meni ripulille ennen traileriin menoa ja hermostuminen oli käsinkosketeltavaa. Mietin jo hetken toisen valmennuspäivän väliin jättämistä, mutta seurattuani hevosen yleisvointia päätin jatkaa riskien uhallakin. Päätöstä ei tarvinnut katua, sillä "pelipaikalla" tilanne oli jo normaali ja Akseli suoritti hyvin.
Itse tosin mokasin tuotuani hevosen takaisin kotitallille, sillä aloin ähertämään sille irtotilsakumeja reissun päätteeksi. Se oli täydellinen virhevalinta. Reissu ja suoritus olivat ilmeisesti verottaneet voimia, eikä hevonen tuntunut pystyvän pitämään varsinkaan takajalkoja lainkaan ylhäällä. Lisäksi vatsalinjaa katsoessa lihakset näyttivät jännittyneiltä ja hetken jo pelkäsin, että olen laukaissut lihasten kramppaamisen. Hevonen oli myös älyttömän hermostunut ja etsi kaikkea mahdollista säikyttävää ympäristöstään.
Hevostaan pitäisi aina kuunnella ja uskoa, ja osata tarvittaessa jättää homma kesken. Olen yleensä erittäin hyvä tässä, mutta tällä kertaa menin ja mokasin. Kesken jättämisen sijaan taistelin kumit kenkiin ja yhtä taisteluahan se oli. Älä tee niin kuin minä, vaan kuuntele aina hevostasi ja suhtaudu käytösmuutoksiin tarvittavalla vakavuudella. Hevonen ei teutaroi huvin ja urheilun vuoksi, sillä on siihen aina syynsä.
Onneksi seuraavana päivänä Akseli oli levollinen oma itsensä ja sain huokaista helpotuksesta. Akseli kykeni taas pitämään takajalkojaan ylhäällä minun ährätessäni lisää tilsakumien kanssa. Lihakset tuntuivat myös normaaleilta eikä vatsalinja ollut jännittynyt, eikä sen päiväinen rasitus laukaissut mitään normaalia suurempaa hikoilua. Huh! Näyttää siltä, että Akseli kestää ainakin jossain määrin stressiä eikä se laukaise suoraan oirepatteristoa. Tosin joku kaunis päivä vastaava juttu voi kostautua ja minulla onkin jälleen huomattavasti oireileva hevonen.
lauantai 29. marraskuuta 2014
lauantai 22. marraskuuta 2014
Seleeni
Riittävä seleenin saanti E-vitamiinin ohella on PSSM-hevosille tärkeää ja se mainitaankin monesti PSSM:n hoito-ohjeissa. Seleeni on tärkeä hivenaine ja antioksidantti solujen toiminnalle. Sen puute saattaa aiheuttaa jäykkyyttä, voimattomuutta sekä erilaisia ja eriasteisia lihasongelmia.
Riittävä E-vitamiinin saanti pystyy osittain korvaamaan puutteellista seleenin saantia, sillä kummatkin aineista toimivat "käsi kädessä" antioksidantteina. Monesti E-vitamiinivalmisteisiin onkin lisätty myös seleeniä.
Vaikka seleenillä on tärkeä rooli hevosen solujen toiminnalle, kyseessä on liiallisesti annosteltuna hyvin myrkyllinen aine. Turvallisen seleenin saannin raja on kapea eli oireisiin johtava yliannostus voi syntyä helpommin. Valitettavasti isolla yliannostuksella voi olla hyvin vakavia seurauksia, kuten kävi pooloponeille Floridassa.
Kroonisia, pitkän aikavälin myrkytysoireita ovat mm. jouhien lähtö ja epäedulliset muutokset kavioissa, mm. vaakasuorat halkeamat. Syynä on seleenin vaikutus keratiinin rakenteeseen. Vakavampia pitkän aikavälin myrkytysoireita voivat olla mm. ontuminen, laihtuminen, voimattomuus, vatsakivut, liiallinen syljeneritys ja hengitysongelmat. Kuolemaan johtavat seleenimyrkytykset ovat erittäin harvinaisia.
Suomen maaperä on tunnetusti seleeniköyhää, joten seleenimyrkytystä on täysin turha pelätä järkevällä ruokintasuunnittelulla. Ennemmin kannattaa tarkistaa, että puutetta ei pääse syntymään. Erityisesti luomuheinää syövien hevosten seleenin saanti kannattaa määrittää, sillä luomuheinässä saattaa olla hyvin vähäinen määrä seleeniä.
Riittävänä seleenin saantimääränä pidetään kirjoituksesta ja lähteestä riippuen 1 - 3 mg / vrk 500 kg hevoselle. Tarvittavaan seleenimäärään vaikuttavat hevosen paino, työn määrä ja yksilölliset tarpeet. FDA US (2012) suositusmäärä seleenin saannille on 3 mg / vrk keskivertohevoselle. Suoritushevoset saattavat tarvita seleeniä hieman enemmän, taaskin lähteestä riippuen jopa 3 - 5 mg / vrk. Turvallisena pidetty yläraja seleenin saannille on vain 20 mg / vrk, jonka jälkeen myrkytysoireita saattaa ilmaantua.
Seleenin yliannostusriski kasvaa, mikäli heinän seleenipitoisuus ei ole tiedossa ja syötetään seleeniä sisältävää kivennäistä, seleenipitoisia lisäravinteita ja täysrehua, joka sisältää myös seleeniä. Näissä tapauksissa tulisi aina laskea kokonaisseleenin saanti.
Ennen seleenilisän lisäämistä hevosen ruokavalioon voi teetättää heinäanalyysin, josta selviää heinän seleenipitoisuus. Heinäanalyysi on suuntaa antava, mutta hyvä ja käytettävissä oleva keino heinän ravinnepitoisuuksien määrittämiseksi. Kun heinän seleenipitoisuus on selvillä, on helpompi laskea ja arvioida seleenin saanti per vuorokausi käytettävään heinämäärään nähden. Saadun tuloksen mukaan voidaan etsiä sopiva lisäravinnevalmiste, jolla mahdollinen seleenin puute on korjattavissa.
Hevosen seleenin saanti voidaan myös määrittää verikokeen avulla. Verikoe on sinänsä yksinkertainen ja luotettava tapa määrittää hevosen seleenin saanti eli onko hevosella puutosta seleenistä vai ei.
Epäorgaaninen seleeni (natriumseleniitti / natriumselenaatti) imeytyy tutkimusten mukaan huonommin kuin orgaaninen seleeni (seleenihiiva = selenometioniini), joten seleenin lähteenä kannattaa suosia orgaanista muotoa.
Selenium: A Balancing act
The Horse -portaalin artikkeli
Selenium - How Important Is It?
Dr Kathleen Crandell
Kentucky Equine Research
Selenium: An Essential Mineral
Kentucky Performance Products
Selenium: How Much Is in Your Horse's Diet?
Kentucky Performance Products
Seleeni ruokinnassa – tuleeko puutetta myös tavanomaisilla tiloilla? (pdf)
ProAgria Pohjois-Karjala
Tieto Liikkeelle –hanke
Seleeni ja rehuhiiva luomurehuissa (pdf)
Eviran tiedote 20.11.2013
Riittävä E-vitamiinin saanti pystyy osittain korvaamaan puutteellista seleenin saantia, sillä kummatkin aineista toimivat "käsi kädessä" antioksidantteina. Monesti E-vitamiinivalmisteisiin onkin lisätty myös seleeniä.
Seleenin myrkyllisyys
Vaikka seleenillä on tärkeä rooli hevosen solujen toiminnalle, kyseessä on liiallisesti annosteltuna hyvin myrkyllinen aine. Turvallisen seleenin saannin raja on kapea eli oireisiin johtava yliannostus voi syntyä helpommin. Valitettavasti isolla yliannostuksella voi olla hyvin vakavia seurauksia, kuten kävi pooloponeille Floridassa.
Kroonisia, pitkän aikavälin myrkytysoireita ovat mm. jouhien lähtö ja epäedulliset muutokset kavioissa, mm. vaakasuorat halkeamat. Syynä on seleenin vaikutus keratiinin rakenteeseen. Vakavampia pitkän aikavälin myrkytysoireita voivat olla mm. ontuminen, laihtuminen, voimattomuus, vatsakivut, liiallinen syljeneritys ja hengitysongelmat. Kuolemaan johtavat seleenimyrkytykset ovat erittäin harvinaisia.
Suomen maaperä on tunnetusti seleeniköyhää, joten seleenimyrkytystä on täysin turha pelätä järkevällä ruokintasuunnittelulla. Ennemmin kannattaa tarkistaa, että puutetta ei pääse syntymään. Erityisesti luomuheinää syövien hevosten seleenin saanti kannattaa määrittää, sillä luomuheinässä saattaa olla hyvin vähäinen määrä seleeniä.
Saantisuositukset
Riittävänä seleenin saantimääränä pidetään kirjoituksesta ja lähteestä riippuen 1 - 3 mg / vrk 500 kg hevoselle. Tarvittavaan seleenimäärään vaikuttavat hevosen paino, työn määrä ja yksilölliset tarpeet. FDA US (2012) suositusmäärä seleenin saannille on 3 mg / vrk keskivertohevoselle. Suoritushevoset saattavat tarvita seleeniä hieman enemmän, taaskin lähteestä riippuen jopa 3 - 5 mg / vrk. Turvallisena pidetty yläraja seleenin saannille on vain 20 mg / vrk, jonka jälkeen myrkytysoireita saattaa ilmaantua.
Seleenin yliannostusriski kasvaa, mikäli heinän seleenipitoisuus ei ole tiedossa ja syötetään seleeniä sisältävää kivennäistä, seleenipitoisia lisäravinteita ja täysrehua, joka sisältää myös seleeniä. Näissä tapauksissa tulisi aina laskea kokonaisseleenin saanti.
Seleenin saannin määrittäminen
Ennen seleenilisän lisäämistä hevosen ruokavalioon voi teetättää heinäanalyysin, josta selviää heinän seleenipitoisuus. Heinäanalyysi on suuntaa antava, mutta hyvä ja käytettävissä oleva keino heinän ravinnepitoisuuksien määrittämiseksi. Kun heinän seleenipitoisuus on selvillä, on helpompi laskea ja arvioida seleenin saanti per vuorokausi käytettävään heinämäärään nähden. Saadun tuloksen mukaan voidaan etsiä sopiva lisäravinnevalmiste, jolla mahdollinen seleenin puute on korjattavissa.
Hevosen seleenin saanti voidaan myös määrittää verikokeen avulla. Verikoe on sinänsä yksinkertainen ja luotettava tapa määrittää hevosen seleenin saanti eli onko hevosella puutosta seleenistä vai ei.
Seleenin imeytyvyys
Epäorgaaninen seleeni (natriumseleniitti / natriumselenaatti) imeytyy tutkimusten mukaan huonommin kuin orgaaninen seleeni (seleenihiiva = selenometioniini), joten seleenin lähteenä kannattaa suosia orgaanista muotoa.
Lähteet:
Selenium: A Balancing act
The Horse -portaalin artikkeli
Selenium - How Important Is It?
Dr Kathleen Crandell
Kentucky Equine Research
Selenium: An Essential Mineral
Kentucky Performance Products
Selenium: How Much Is in Your Horse's Diet?
Kentucky Performance Products
Seleeni ruokinnassa – tuleeko puutetta myös tavanomaisilla tiloilla? (pdf)
ProAgria Pohjois-Karjala
Tieto Liikkeelle –hanke
Seleeni ja rehuhiiva luomurehuissa (pdf)
Eviran tiedote 20.11.2013
lauantai 8. marraskuuta 2014
Luonnollinen E-vitamiinivalmiste
Luonnollista E-vitamiinia (d-alfatokoferolia) on ollut vaikea löytää Suomen markkinoilta. Sain Akselin diagnoosin jälkeen eläinlääriltä E-vitamiinien saralla uutuusvalmisteen testattavaksi, joka sisälsi d-alfatokoferolia, vehnänalkioöljyä ja säilöntäainetta. Valitettavasti kyseinen tuote ei ollut silloin vielä yleisesti saatavilla, mutta nyt on! Vetcare Oy on kehittänyt kyseisen valmisteen ja sitä saa tilattua apteekin tai oman eläinlääkärinsä kautta.
- Vetcaren E-vitamiinivalmiste
Muita d-alfatokoferolia sisältäviä valmisteita ovat esimerkiksi Englannista tilattavat:
- Forageplus Vitamin E Oil Natural
- Kerx Nano-E
Kyseiset valmisteet eivät sisällä mitään muita vitamiineja kuin E-vitamiinia, joten vitamiinien kokonaistarve on helpompi miettiä kohdilleen. Mitä useampia päällekkäisiä valmisteita käyttää, sitä helpommin saattaa tulla epätasapainoa ruokintaan tai mahdollinen yliannostusten riski kasvaa.
- Vetcaren E-vitamiinivalmiste
Muita d-alfatokoferolia sisältäviä valmisteita ovat esimerkiksi Englannista tilattavat:
- Forageplus Vitamin E Oil Natural
- Kerx Nano-E
Kyseiset valmisteet eivät sisällä mitään muita vitamiineja kuin E-vitamiinia, joten vitamiinien kokonaistarve on helpompi miettiä kohdilleen. Mitä useampia päällekkäisiä valmisteita käyttää, sitä helpommin saattaa tulla epätasapainoa ruokintaan tai mahdollinen yliannostusten riski kasvaa.
lauantai 1. marraskuuta 2014
Liikutukseen paluu
Imppari ei näyttänyt aiheuttavan meille juurikaan lisäharmia, joten Akselin liikutukseen paluu on sujunut aika hyvin. Kuitenkin ensimmäisellä käyntilenkillä Akseli tuntui erityisen huonolta ja hevonen kompuroi takajalkoihinsa kovasti. Takapää tuntui kaikkinensa jotenkin heikolta. Seuraavalla käyntilenkillä tilanne oli jo hitusen parempi, joskin kokeilemallani pienellä ravipätkällä hevonen tuntui selkään epäpuhtaalta. Kummallakin kerralla jalkauduin tsekkaamaan tilannetta, mutta mitään kummempaa ei näkynyt. Hevonen ei silti ollut missään nimessä normaalin tuntuinen. Pientä kompurointia jatkui oikeastaan koko sen ajan, kunnes rasitustaso alkoi huidella lähes normaaleissa lukemissa.
Nostin liikutusta hyvin varovasti ja aluksi lähinnä kävelimme, kunnes hevonen alkoi tuntua askelluksen suhteen omalta itseltään. Lepoviikon seurauksena Akseli oli hyvin menohaluinen, joten kuskilta kysyi hieman malttia pitää liikutus matalatempoisena. Kieltämättä houkutus tehdä sitä-tätä-tuota on älyttömän suuri, kun hevonen haluaisi kovasti mennä. Nyt olemme jo käyneet laukkailemassa maastossa kunnon pätkiä ja ai että, miten Akselilla ja minulla on ollut kivaa!
Kisasuunnitelmien peruuntumisen takia en pidä kiirettä rasitustason nostamisen suhteen. Otan rennosti ja pidän rasitustason vakaana. Katselen treenimatkan pidentämistä jossain vaiheessa, kun alkaa taas tehdä mieli edetä kohti tavoitteita. Meillä on koko talvi aikaa hölkötellä ja etsiä liikutuksen raameja. Akselilta on myös otettu uudet lihasarvot juuri ennen impparia ja niissä ei ollut mitään vikaa.
Nostin liikutusta hyvin varovasti ja aluksi lähinnä kävelimme, kunnes hevonen alkoi tuntua askelluksen suhteen omalta itseltään. Lepoviikon seurauksena Akseli oli hyvin menohaluinen, joten kuskilta kysyi hieman malttia pitää liikutus matalatempoisena. Kieltämättä houkutus tehdä sitä-tätä-tuota on älyttömän suuri, kun hevonen haluaisi kovasti mennä. Nyt olemme jo käyneet laukkailemassa maastossa kunnon pätkiä ja ai että, miten Akselilla ja minulla on ollut kivaa!
Kisasuunnitelmien peruuntumisen takia en pidä kiirettä rasitustason nostamisen suhteen. Otan rennosti ja pidän rasitustason vakaana. Katselen treenimatkan pidentämistä jossain vaiheessa, kun alkaa taas tehdä mieli edetä kohti tavoitteita. Meillä on koko talvi aikaa hölkötellä ja etsiä liikutuksen raameja. Akselilta on myös otettu uudet lihasarvot juuri ennen impparia ja niissä ei ollut mitään vikaa.
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Suunnitelmiin tuli muutos
Minun piti osallistua Akselin kanssa seuraluokan
matkaratsastuskilpailuihin marraskuussa. Olen treenannut koko ajan niitä kohti niin hitaasti ja huolellisesti, kuin PSSM-hevosen kanssa vain voi ja täytyykin treenata. Ja niin hyvältä oli näyttänyt! Kahden epäonnisen sattumuksen vuoksi jouduin kuitenkin hylkäämään kisa-ajatukset ja toivomaan, että vielä joskus työni palkitaan ja saamme korkattua ensimmäiset kisamme.
Lukemistani ennakkotiedoista poiketen kilpailumatka olikin nostettu 16 kilometrista 22 kilometriin. Olin treenannut kohti 16 km kisoja jo usean kuukauden ajan eli treenaamaani matkaan tuli 6 km lisää. Tavallinen hevonen hölköttelee moisen matkan minkä tahansa lenkin päälle, mutta samaa en vielä osaa sanoa omasta hevosestani. Olisin mahdollisesti uskaltanut lähteä yrittämään 22 km kisaa mikäli Akselille ei olisi tullut seisotusviikkoa impparin takia. Hyväksi havaitun treenisuunnitelman katkeamisen takia en uskalla lähteä soitellen sotaan. Minun on saatava lihasarvojen muodossa faktaa siitä, että Akseli kestää moiset karkelot ja valitettavasti nyt valmistautumisaika jää liian lyhyeksi.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kilpailusuunnitelmani peruuntuvat. Viime vuoden syksyllä olin jo ehtinyt ilmoittautua ensimmäisiin matkaratsastuskisoihimme, mutta juuri ennen kilpailuja hevoseni sairastui flunssaan ja jouduin perumaan osallistumisemme. Kyseisen flunssan jälkeen halusin seurata Akselin lihasarvoja ja loppu jäikin historiaan. Nimittäin sairaushistoriaan. Kieltämättä mielessä käy kysymys, että mikä tarkoitus tällä kaikella on. Onko tällä tarkoitusta?
Minä aion jatkaa ihanan Akselini kanssa treenejä ja taidankin jatkaa samalla treenisuunnitelmallani kohti seuraavia luokkia. Ensi vuonna voimme sitten käydä mitkä vain alimman luokan kisat eikä tarvitse miettiä, onko yli 20 km liikaa vai ei. Aika näyttää kuinka meidän käy.
| Maisemakuva viime vuonna 20 km lenkiltä. |
Lukemistani ennakkotiedoista poiketen kilpailumatka olikin nostettu 16 kilometrista 22 kilometriin. Olin treenannut kohti 16 km kisoja jo usean kuukauden ajan eli treenaamaani matkaan tuli 6 km lisää. Tavallinen hevonen hölköttelee moisen matkan minkä tahansa lenkin päälle, mutta samaa en vielä osaa sanoa omasta hevosestani. Olisin mahdollisesti uskaltanut lähteä yrittämään 22 km kisaa mikäli Akselille ei olisi tullut seisotusviikkoa impparin takia. Hyväksi havaitun treenisuunnitelman katkeamisen takia en uskalla lähteä soitellen sotaan. Minun on saatava lihasarvojen muodossa faktaa siitä, että Akseli kestää moiset karkelot ja valitettavasti nyt valmistautumisaika jää liian lyhyeksi.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kilpailusuunnitelmani peruuntuvat. Viime vuoden syksyllä olin jo ehtinyt ilmoittautua ensimmäisiin matkaratsastuskisoihimme, mutta juuri ennen kilpailuja hevoseni sairastui flunssaan ja jouduin perumaan osallistumisemme. Kyseisen flunssan jälkeen halusin seurata Akselin lihasarvoja ja loppu jäikin historiaan. Nimittäin sairaushistoriaan. Kieltämättä mielessä käy kysymys, että mikä tarkoitus tällä kaikella on. Onko tällä tarkoitusta?
Minä aion jatkaa ihanan Akselini kanssa treenejä ja taidankin jatkaa samalla treenisuunnitelmallani kohti seuraavia luokkia. Ensi vuonna voimme sitten käydä mitkä vain alimman luokan kisat eikä tarvitse miettiä, onko yli 20 km liikaa vai ei. Aika näyttää kuinka meidän käy.
![]() |
| Näihin lohduttaviin sanoihin. |
lauantai 18. lokakuuta 2014
Ensimmäinen takapakki
Tällaista paksukoipea olen hoitanut viime päivinä niin ahkerasti, että kotona viettämäni aika on kutistunut minimaaliseksi. Turvotus hiipi jalkaan hyvin salakavalasti ja ensimmäinen oire olikin pattimainen turvotus jänteen yläosassa. Itku silmässä piti tilata eläinlääkäri ultraamaan jänne, sillä jännevaurio tai vastaava lepoa vaativa vamma olisi Akselille ihan vihoviimeinen juttu. Ultrassa ei näkynyt suoraan mitään jännevammaan viittaavaa, joten turvotusta alettiin hoitamaan impparina. Kyseisessä jalassa on ollut pieni ja aika viattoman näköinen haava, mutta ilmeisesti se oli päässyt tulehtumaan kaikesta paikallishoidosta huolimatta.
Seuraavana päivänä jänneultrasta jalka olikin turvonnut ylläolevan kuvan mukaiseksi ja hevoselle nousi 40,1 asteen kuume kipulääkityksestä huolimatta. Haavasta alkoi myös valua mätää ihan solkenaan ja se osoittautui onkalomaiseksi pistohaavaksi. Antibioottihoito aloitettiin välittömästi. Akseli on sitkeä sissi ja uskomaton tyyppi, sillä mikään ulkoinen seikka ei paljastanut hevosen potevan korkeaa kuumetta. Akseli söi ja joi täysin normaalisti eikä olemuskaan ollut jalkaa lukuunottamatta kipeän oloinen. Itse tiedän tämän Akselin "ominaisuuden" ja tästä syystä en luota mihinkään muuhun kuin kuumemittariin.
Akselin liikutusohjelma kosahti imppariin sen sileän tien. Hoitona on ollut talutus 3-4 kertaa päivässä ja jalan kylmäys 4-6 kertaa päivässä. 15-30 min talutuslenkkiä kerrallaan ei voi laskea liikunnaksi, joten käytännössä Akseli seisoo. Toistaiseksi Akseli on näyttänyt kestävän liikunnan muutoksen alaspäin eikä hevonen ole jäykistynyt tai vaikuttanut muutoin lihasoireiselta.
Tällaista liikutusohjelman katkeamista ei ole ehtinyt tapahtua sitten PSSM-diagnoosin, joten on mielenkiintoista nähdä, millaiset seuraukset tästä vielä koituu. Kuinka paljon joudumme palaamaan liikutusohjelmassa taaksepäin ja miten nopeasti Akseli kestää rasituksen nostamisen normaalille tasolle? Kaikki mahdollinen on ristissä, jotta asiat menisivät parhain päin ja impparista ei koituisi ihan liikaa harmia.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Liike on lääke!
Olen viime aikoina lukenut (minulle) uusia artikkeleita PSSM:sta ja käynyt läpi jo joitain ennestään tuttuja. Monesti PSSM:n kohdalla painotetaan erityisesti ruokavalion osuutta hoidossa, mutta artikkeleiden ja tutkimusten mukaan liikunta saattaa olla se ratkaiseva avain mikäli sellainen vielä puuttuu. Tulee toki muistaa, että jotkut PSSM-hevoset eivät kestä minkäänlaista ihmisen toimesta järjestettyä liikutusta. Tarvittaessa sekin on hyväksyttävä. PSSM ei ole edelleenkään mikään "käyttöhevosen tauti" eikä ole saman tekevää, miten hevostaan yrittää liikunnalla hoitaa.
Mietin Akselin historiaa taaksepäin. Vielä syksyllä 2013 Akseli liikkui hyvin säännöllisesti ja usein, eikä vapaapäiviä juurikaan ollut. Akseli sairasti samaisena syksynä flunssan, jonka jälkeen kohonneet lihasarvot löytyivät ja sen myötä liikutuksen määrä laski. Lihasarvot oli toki saatava laskemaan ennen treenien jatkamista, joten täyslepo oli sinänsä ymmärrettävä ja suositeltava hoitokeino silloisen tietämyksen mukaan. Kuitenkin näin jälkeenpäin ajateltuna liikutusta olisi pitänyt jatkaa kevyenä ja jokapäiväisenä heti, kun hevonen pystyi liikkumaan. Akselihan liikkui kohtuullisen hyvin huolimatta lievän lannehalvauksen lukemissa olevista lihasarvoistaan.
![]() |
| Kuvassa olemme kevyellä lenkillä lokakuussa 2013, Akselin oireilemisen jo alettua. |
PSSM:n hoidossa tallilepoa ei suositella edes akuutin lannehalvauksen jälkeen kuin vain sen aikaa, että hevonen on kivuton ja kykenee liikkumaan. Liikutus tulee pitää maltillisena ja aloittaa nousujohteisesti esimerkiksi talutuksella 2-5 min / päivä. Kun hevonen pystyy liikkumaan puolisen tuntia ilman oireita, voidaan samanlainen nousujohteinen harjoittelu aloittaa ratsain.
Akselin lihasarvot eivät laskeneet enää lainkaan viiterajoihin flunssan jälkeen. Arvoissa nähtiin laskusuunta, mutta viiterajoihin ne eivät enää palanneet. Akselin tilannetta seurattiin muutama kuukausi "kotihoidossa" ennen kuin vein hevosen klinikalle lihasbiopsiaan. Jos ajattelen lokakuun 2013 - tammikuun 2014 välistä liikutusta, niin silloista liikutuskalenteria katsoessani huomaan selkeitä aukkoja eli vapaapäiviä. En enää uskaltanut liikuttaa Akselia normaalisti ja kuvittelin, että kerrankin runsaat vapaapäivät olisivat hyväksi. Niinhän sitä luulisi, mutta PSSM:n kohdalla kyseessä on täysin vääränlainen hoito. Hevosen tulee pysyä liikkeessä! Toisaalta Akseli oireili lihasarvojensa puolesta huomattavasti, vaikka muita näkyviä oireita ei ollutkaan. Akselilla oli lihasarvojen perusteella jatkuvasti lievä lihasvaurio päällä. Olisinko saanut enemmän haittaa aikaiseksi liikuttamalla hevostani normaalisti ilman oikeanlaista ruokavaliohoitoa? Sekin on mahdollista.
"However, in the author’s experience clinical improvement with PSSM is more dependent on the amount of daily exercise and turn-out than on the length or amount of dietary fat supplementation. For example, when serum CK was monitored daily post-exercise, levels were almost within the normal range after four weeks of daily exercise, without fat supplementation. In addition, when PSSM horses were turned out 24 hours a day on grass, post-exercise serum CK was normal compared to high activities during the same exercise test with stall-kept horses on a hay diet.
Thus, it seems that consistent fat supplementation without implementing a structured daily exercise regime in PSSM horses is highly likely to result in failure, and confinement while consuming high levels of fat is likely to lead to obesity."
STEPHANIE VALBERG AND ERICA MCKENZIE
University of Minnesota, St. Paul, Minnesota
Diagnoosin jälkeen helmikuussa 2014 aloitin liikutuksen nollapisteestä täysin PSSM:n hoito-ohjeiden mukaisesti. Tiesin jo, että hevosellani on jatkuvasti kohollaan olevat lihasarvot ja näin ollen lievän lannehalvauksen oireita. Valitettavasti osittain tästä syystä minulle ei annettu ihan liikaa takeita Akselin toipumisesta edes harrastekäyttöön.
Olin lukenut Stephanie Valbergin kirjoituksia ja päätin noudattaa Valbergin ajatusta rasituksen nostamisesta. Kirjoitus joka minua silloin inspiroi, löytyy täältä. Muokkasin ehdotettua liikutusohjelmaa omiin ajatuksiini sopivaksi ja aloitin liikutusohjelman uudelleen rakentamisen yhtä aikaa ruokavaliohoidon kanssa. Tein lukemani perusteella päätöksen, että pidän liikutuksen jokapäiväisenä ilman ainuttakaan vapaapäivää. Artikkeleiden mukaan omistajat ovat yleensä valmiita muuttamaan hevosen ruokavalion, mutta eivät niinkään liikutusohjelmaa. Se on sinänsä ymmärrettävää, sillä jokapäiväisen liikutuksen järjestäminen vaatii omistajalta paljon.
"Hevosen ennuste riippuu myös omistajan sitoutumishalukkuudesta annettuihin hoito-ohjeisiin. Hevosenomistajat ovat yleensä halukkaampia muuttamaan sairaiden hevosten ruokavaliota kuin harjoitusrutiineja, sillä säännölliselle päivittäiselle harjoittelemiselle ei aina löydy riittävästi aikaa. Pelkkä ruokavalionmuutos ilman samanaikaista harjoitusrutiinien muutosta ei kuitenkaan ole yleensä riittävä lannehalvauskohtausten ehkäisemiseksi."
Hannu Kirstinän tutkielmasta Lannehalvaussyndrooma
Akseli on toistaiseksi toipunut täydellisesti harrastehevosen tasolle, joten liike on ollut hieno lääke. Unohtamatta ruokavaliohoitoa lisäravinteineen.
Lisälukemista:
MUSCLE DISORDERS: UNTYING THE KNOTS THROUGH NUTRITION
STEPHANIE J. VALBERG 1, RAY GEOR 2 AND JOE D. PAGAN 3
1 University of Minnesota, St. Paul, Minnesota
2 R and J Veterinary Consultants, Guelph, Ontario, Canada
3 Kentucky Equine Research, Inc., Versailles, Kentucky
Polysaccharide Storage Myopathy: One Important Cause of Exertional Rhabdomyolysis
Stephanie J. Valberg DVM PhD a, Diplomate ACVIM, James R. Mickelson BS MS PhDb, a Department of Clinical and Population Sciences, b Department of Veterinary Pathobiology, College of Veterinary Medicine, University of Minnesota, St. Paul MN 55108
FEEDING FAT TO MANAGE MUSCLE DISORDERS
STEPHANIE VALBERG AND ERICA MCKENZIE
University of Minnesota, St. Paul, Minnesota
(Oma huomioni ylläolevaan artikkeliin; Kromin syöttämistä ei nykytiedon mukaan enää suositella, toisin kuin artikkelissa mainitaan.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





