Vähäsokerisen heinän merkitys

PSSM-taudin hoidossa vähäsokerinen heinä on kaiken hoidon kulmakivi. Mikäli hevoselle annetaan korkeasokerista heinää, sairauden mukainen hoito ei koskaan voi olla parasta mahdollista. Vähäsokerisen heinän merkitystä PSSM-hevosen hoidossa ei voi liikaa korostaa.

Tutkimuksissa PSSM-hevosilla on havaittu normaalia suurempaa herkkyyttä insuliinille mikä merkitsee, että sokeripitoinen ruoka kerryttää glykogeenia ja polysakkaridia hevosen lihaksistoon yhä enemmän. PSSM-hevosilla on häiriintynyt hiilihydraattimetabolia, jonka takia hevosen lihaksistoon kertyy jopa 1,5 - 4 kertaa enemmän glykogeenivarastoa kuin terveellä hevosella. Koko sairauden ongelma piilee juuri tässä.

Kaviokuume ja PSSM ovat kaksi täysin eri sairautta, mutta kummassakin sairaudessa hevosta tulisi hoitaa matalasokerisella ja -tärkkelyksisellä ruokavaliolla. Periaatteessa ruokavalion osalta PSSM-hevosen hoidon voi rinnastaa täysin kaviokuumehevosen hoitoon ainakin mitä tulee sopivaan heinään, laiduntamiseen ja muuhun sokeri- ja tärkkelyspitoiseen rehuun. Heinän sokeripitoisuuksista löytyy parhaiten tietoa kaviokuumehevosten hoitoon tarkoitetuista artikkeleista, joten niitä kannattaa hyödyntää.

Minun on turha keksiä tai tässä tapauksessa kirjoittaa pyörää uudelleen, joten suosittelen lämpimästi tutustumaan seuraaviin kirjoituksiin.

Hiilihydraattiherkän hevosen ruokinnasta (suomeksi)
Nina Jaakkola

Safe Pastures for Horses with Laminitis (englanniksi, pdf)
Dr John Kohnke BVSc RDA

Picking hay for sugar/starch sensitive horses (englanniksi)
Kentucky Performance Products

Alla on myös taulukko, jossa on kerrottu eri heinälajien ja viljojen sisältämiä NSC-arvoja (= Nonstructural carbohydrates = ei-rakenteelliset hiilihydraatit = lähinnä sokeri & tärkkelys). Mitä matalampi NSC, sen parempi rehu esimerkiksi PSSM-hevoselle.

Feedstuff - Sugar - Starch - NSC *

Oat Hay - 16.0% - 6.3% - 22.1%
Barley Hay - 14.9% - 5.8% - 20.4%
Alfalfa Hay - 8.9% - 2.5% - 11.3%
Bermudagrass Hay - 7.5% - 6.1% - 13.6%
Grass Hay - 11.1% - 2.9% - 13.8%
Alfalfa Pellets - 7.2% - 2.3% - 9.3%
Alfalfa Cubes - 8.3% - 2.0% - 10.2%
Grass Pasture - 10.3% - 3.4% - 12.1%
Rice Bran - 6.2% - 17.7% - 21.2%
Oats - 4.8% - 44.4% - 54.1%
Corn - 3.7% - 70.3% - 73.3%
Barley - 6.0% - 53.7% - 61.7%
Beet Pulp - 10.7% - 1.4% - 12.3%
Wheat Bran - 8.3% - 22.8% - 31.1%
Soybean Hulls - 4.3% - 1.9% - 6.3%
Wheat Middlings - 10.1% - 26.2% - 32.0%
Soybean Meal - 14.3% - 2.1% - 16.2%

* Values are from Equi-Analytical Laboratories, Ithaca, NY, reported on dry
matter basis.  

Lähde

Sokeriton elektrolyytti

Yritin jossain vaiheessa löytää hevoselleni sokeritonta elektrolyyttivalmistetta. Kävin laajan valikoiman kauppoja lävitse, mutta aina elektrolyyttivalmisteiden etiketistä putkahti esille sana "dekstroosi, glukoosi, sokeri" tai muu synonyymi. Elektrolyyttivalmisteissahan on ideana, että ne sisältävät myös sokeria. Kuitenkin eräässä lukemassani hevosten elektrolyyttivalmisteita koskevassa artikkelissa kyseenalaistettiin sokerin tarve. Lisäksi toisessa kirjoituksessa pohdittiin matkaratsastushevosten tarvetta elektrolyyteille ja niiden antamiseen suhtauduttiin tietyin varauksin. Kirjoitukset olivat ihan hyvää luettavaa kaiken kaikkiaan ja jos ei muuta, niin artikkelit antavat pohtimisen aihetta.

"These results indicate that adding dextrose or starch to electrolyte mixes does not increase rate of absorption or retention of electrolytes. Dextrose may still have some value in improving palatability of electrolyte mixes, but the higher the dextrose content, the lower the electrolyte content of the product. This means high-dextrose products supply lower amounts of electrolytes per kilogram and may be less effective as a result."

Electrolyte Supplementation in Horses: No Benefit to Include Sugar

"Like all mammals, horses have a thirst response, a physiological trigger that tells them when to drink. This mechanism keeps horses from becoming dehydrated in everyday situations, and is dependent, at least in part, on electrolyte balance. The thirst response is thought to hinge on sodium concentrations in the blood. In instances of light sweating, water is released, but the amount of electrolytes lost is minimal. The body recognizes this water loss and seeks to replace the deficit. In instances of heavy or prolonged sweating, however, water and salt are both lost, and the sodium concentration of blood may not rise appreciably. So, horses will not drink even though they are dehydrated.

Only hydrated horses should be given electrolyte supplements. Dosing severely dehydrated horses with electrolytes will likely transfer precious water from circulation to the gastrointestinal tract, thus compounding the dehydration. Before electrolytes can be given, horses must drink or receive liquids intravenously. Despite this knowledge, some endurance riders give electrolytes to endurance horses that are mildly dehydrated."

Pass the Salt: Endurance Horses and Electrolytes


Entäpä se sokeriton elektrolyytti, jota voisin tarvittaessa kuvitella käyttäväni? Tarpeeseen vastaa Finish Line tuotteellaan Apple-A-Day.

Akseli on sinänsä hyvä makutestaaja, sillä esimerkiksi lisäsuolalla maustetut ruoat hevoseni jättää poikkeuksetta syömättä. Suolan maku ei ole Akselin mieleen sitten lainkaan. Minua vähän mietityttikin Apple-A-Dayn maistuvuus, mutta yllättävää kyllä, suolanirsoilijani ahmi pöperönsä Apple-A-Daysta huolimatta! Tuotteessa on voimakas omenantuoksu ja se on kieltämättä aika herkullinen, ainakin omistajan mielestä. Ehkäpä hevosenkin mielestä?

Heinä-elokuun verikokeet

Verikokeet pelottavat minua joka ainoa kerta. Akseli on liikkunut jo aika reippaasti ja minulla on uusia suunnitelmia tulevaisuuden varalle, mutta niiden toteutumista ei voi koskaan tietää. Tiedän kuitenkin satavarmasti, että hevoseni ei oireile kohonneita lihasarvoja kovinkaan isosti, joten koen verikokeet supertärkeäksi mittariksi liikutusohjelmaa ajatellen.

Ulkopuoliset ihmiset sanovat, että he eivät ikinä uskoisi hevoseni sairastavan mitään lihassairautta. Se on kuulemma niin hyväkuntoisen näköinen ja omaa hienosti lihasmassaa. Sanoisin, että tämä kombinaatio on säännöllisen liikutuksen ja hyvän ruokavaliohoidon yhteistulos.

Kuva on alkukesästä.

Minulla oli tätä heinä-elokuun verikoetta ajatellen paha pelkokutina, että Akselin lihasarvot ovat saattaneet nousta. Hevonen on ollut normaalia tahmaisempi ratsastaa. Mahdollisia syitä moiseen käytökseen on oikeastaan kaksi; kuuma keli tai huonot lihasarvot. Ja luojan kiitos, syy oli ensimmäiseksi mainitussa! Akselin CK oli edelleen täydellisesti viiterajoissa ja ASAT totuttuun tapaan hyvin lievästi koholla. Treenit jatkuvat ja seuraavan kuukauden aikana yritämme taas saavuttaa uutta porrasta rasituskestävyydessä. Maasta se pienikin ponnistaa ja tähän perään liuta muita yhtä kuluneita sanontoja. ;)

Meillä on kaiken kaikkiaan mennyt ihan järjettömän hyvin. En osaa siltikään rentoutua kunnolla ja aivan liian usein tulee mietittyä koska alamäki alkaa. Lisäksi diagnosoitu sairaus sokaisee ja sitä alkaa näkemään joissain jutuissa oireita tästä sairaudesta, vaikka syitä oireisiin voisi -ja pitäisi- etsiä muualtakin. Putkinäkö on paha näkö.

Tähän loppuun sanon vielä sanasen Akselin syömisistä. Nirsoilu lähti jälleen käsistä lämpimien ilmojen palattua, eikä edes laitumelta poisottaminen vaikuttanut asiaan mitenkään. Tunnollinen hevosenomistaja ei tietenkään luovuta, vaan kuskaa nirsoilijan turvan eteen kaikkia sopivia rehuja löytääkseen sen maistuvimman. Akseli on tällä hetkellä syönyt jo kuukauden ajan mukisematta Racing Selected -rehua. Selected sisältää 5 % tärkkelystä ja 4,5 % sokeria. Uskomatonta, mutta öljy uppoaa tähän rehuun sekoitettuna! Yritän heti talven tultua palata takaisin Greenlinen pariin, mutta onnistumisprosentti jää nähtäväksi. Muutoinkin Akselin ruokavalio on vielä hiomisen alla ja yritän kovasti löytää parhaimmat tuotteet hevoseni hoitoon. Kirjoittelen näistä jutuista jossain vaiheessa lisää.

Onkohan helleuupumusta ilmassa?

Yleensä asiat menevät näin. Mikäli hevosenomistajalla on ollut kovin raskas työpäivä tai ylitöitä, hän todennäköisesti antaa hevoselleen vapaapäivän. Mikäli hevosenomistaja ei jostain pakottavasta syystä pääse käymään tallilla joku päivä tai päiviin, hän antaa hevosensa lomailla. Kuulostaa normaalilta ja mukavalta.

Minun kohdallani on ihan sama mitä elämässäni tapahtuu, mutta tallille on aina mentävä tai liikuttajaksi on järjestettävä joku muu. En voi jättää hevosen liikutusta väliin, mikäli haluan pitää kiinni normaalista treeniohjelmasta ja taata parhaan mahdollisen hoidon PSSM-sairaalle hevoselleni. Tällä hetkellä Akseli liikkuu jo sen verran paljon, että yhdenkin päivän seisottaminen saattaa nostaa lannehalvausriskiä. Puhumattakaan seisottamisen vaikutuksesta liikutusohjelmaamme; aina joutuisi palaamaan takaisinpäin ja aloittamaan rasituskestävyyden rakentamisen uudelleen maltilla.

Yhdysvalloissa Akselin sairastamaa tautia on tutkittu enemmän ja sieltä löytyy myös enemmän kokemuksia asian tiimoilta. Ne hevoset, jotka ovat liikkuneet paljon ja joilta liikutus onkin lopetettu yht'äkkiä, ovat saattaneet alkaa oireilemaan pahemmin kuin koskaan. Tämä on tietenkin yksilöllistä, mutta PSSM-hevosen omistajan on parempi tiedostaa riski. Liikutusta ei voi lisätä yht'äkkiä eikä myöskään lopettaa yht'äkkiä. Kaikki muutokset tulisi tehdä hitaasti ja pidemmällä aikavälillä, oli se sitten kumpaan suuntaan tahansa.

Kieltämättä liikutuksen järjestäminen jokapäiväisesti on työlästä. Olen jo ennen sairausdiagnoosia liikuttanut Akselia oikeastaan joka päivä säällä kuin säällä, mutta enää kyseessä ei ole vapaaehtoinen haluni. Nykyään se on pakko. Olisihan minulla toki mahdollisuus olla sairauden suhteen huoleton taivaanrannan maalari. Voisin ottaa rennoin rantein, lopettaa treenaamisen ja unohtaa tavoitteet. Hoitaisin, kun jaksaisin ja ehtisin. Voisin lopettaa murehtimisen ja tehdä vain sen, mikä on kullakin hetkellä miellyttävää minun kannaltani.

Minä en vain pysty siihen. Joko hoidan Akselin omasta mielestäni 100% hyvin tai sitten laitan hevoseni pois. Jälkimmäistä en oikein pidä vaihtoehtona, sillä Akselin kortit ovat vielä katsomatta. Löytyykö sieltä ässä? En vielä tiedä, mihin hevoseni tulee parhaimmillaan pääsemään hyvällä ja oikeanlaisella hoidolla. Haluan löytää sen tason! Sen jälkeen on helpompi miettiä tulevaisuutta. Kiintymys hevoseen aiheuttaa ihmeellisiä asioita.

Väärin diagnosoitu ja väärinymmärretty

Löysin ainakin minun, PSSM-hevosen omistajan näkökannalta katsottuna, koskettavan artikkelin.

Misdiagnosed & Misunderstood - PSSM in Horses

"Your Horse May Be Willing But Unable

I've heard it all... "You've lost your place in the herd, she doesn't respect you. She looks fine. You need to ride her more. She's smart, but she's lazy. It's her hocks. It's her stifle. If I were you, I'd sell her and get a horse you can ride."

I heard all the above and much more over the years of trying to find a diagnosis for my 1999 Quarter Horse mare, purchased in 2001. Doc Bar, Three Bars, Poco Bueno, and more great horses all lined up in her pedigree, and all the potential in the world, but I could barely get one good day of riding out of her. It took me ten years, but I recently figured out that she has been afflicted all this time with something called Polysaccharide Storage Myopathy or PSSM (referred to as EPSM in draft horse breeds).

I and my horse are not alone: the horse world is slowly learning that this is a fairly common disease in certain breeds that very often goes undiagnosed.

...

This disease most likely covers a broad range of symptoms and severity. This means that there are probably many more horses out there like my own that are living undiagnosed or misdiagnosed -- and thus, misunderstood."

Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan HorseCityn sivuilta täältä. Mikäli kiinnostus heräsi, suosittelen myös tutustumaan artikkelin kirjoittajan omaan sivustoon "Sage By Nature". Hän kirjoittaa hevosestaan ja sen tarinasta kauniisti, mutta realistisesti.

When life puts you in tough situations
Don't say "why me"
Just say "try me"

Laiduntauko

Akselille on viime päivinä maistunut lisäruoka huomattavasti paremmin, kun keksin tehdä vain aavistuksen turvotetun greenline-melassileikeseoksen ja lisätä annokseen enemmän suolaa. Syystä tai toisesta tuolla reseptillä lisäpöperöt alkoivat maistua.

Akseli joutui kuitenkin aloittamaan laiduntauon. Hevoselleni ilmaantui hyvin lieviä kaviokuumeoireita ja näin ollen laiduntauko alkoi asap. Akseli on ollut vain osapäiväisesti niukalla laitumella, mutta sekin näyttäisi olevan liikaa. Aiempina vuosina Akseli on kestänyt laiduntamisen ihan hyvin, myös kokopäiväisesti.

Laitumelta poisottamisen jälkeen kaikki oireet katosivat vuorokauden kuluessa, mutta seuraan tietenkin tilannetta haukkana.

Kesä tuli ja ruokahalu meni

Näin on päässyt käymään. Akseli alkoi nirsoilla ensimmäistä kertaa greenlineannoksensa suhteen kesän lähestyessä ja lopulta tilanne äityi sangen pahaksi. Akseli on pahimmillaan kieltäytynyt syömästä lisäruokiaan. Vielä keväällä hevonen söi kaikki ruokansa superhyvällä ruokahalulla ja suurinpiirtein nuoli kuppinsa tyhjäksi! Tällä hetkellä olen saanut uppoamaan alas lähinnä yhden annoksen lisiksiä per päivä, jos sitäkään, ja se on toki auttamatta liian vähän. Yhdestä annoksesta Akseli saa 1-2 dl öljyä ja muita tarpeellisia lisäravinteita.

Tiedän öljyn olevan Akselin kohdalla supertärkeä ainesosa hevoseni hyvinvointia ja suorituskykyä ajatellen, joten turhautumiseni määrä on ollut potenssiin kymmenen. Olen kuvainnollisesti repinyt hiuksia päästäni, kun ruokakuppi on jäänyt koskemattomaksi. Lopulta minun oli pakko alkaa miettimään öljyn kyytipojaksi jotain muuta rehua kuin greenlinea. Kävin ostamassa säkin Racing Fiberlinea eli melassileikettä. Melassileike ei sisällä tärkkelystä ja etiketissä sokeripitoisuudeksi on ilmoitettu vain 7,2 %. Akseli maisteli melassileikettä ensimmäisellä kerralla todella lupaavasti, mutta lopulta siitäkin annoksesta jäi syömättä puolet. Melassileike ei siis päässyt maittavuudessaan jatkoon. No, nyt minulla on säkki sitäkin.

Seuraavaksi päädyin kokeilemaan pellavarouhetta. Kokeilin syöttää desilitran tallikaverin pellavarouhetta ja kas, Akseli oikein ahmi pellavapuuronsa. Lupaavasti alkaneen kokeilun myötä kävin ostamassa oman säkin pellavaa. Päädyin Racing Pellavainen pellavarouheeseen, sillä säkin kyljessä oli ilmoitettu sokeripitoisuus (4 %) toisin kuin kilpailevalla merkillä. Lisäksi Pellavaisen rasvapitoisuus oli hieman suurempi. Pellavarouhe ei sisällä melassileikkeen tapaan lainkaan tärkkelystä ja sokeripitoisuuskin on todella matala, joten se on hyvin turvallinen valinta lisärehuksi.

Valitettavasti iloitsemiseni pellavan menekistä oli ennenaikaista. Alussa pellava maistui jotenkin, mutta nyt sekin on kokenut inflaation. Eipä maistu enää sekään. Mitäs sitä sitten keksisi? Onneksi nyt ostetut säkit saan syötettyä varmasti talven myötä, mutta ei huvittaisi enää ostella uusia rehuja. Toiveet lihasarvojen pysymisestä alhaalla ovat tämän ruokanirsoilun myötä romahtaneet. Yritän vielä keksiä jotain, kunhan vain keksisin, että mitä.

Talvi, tule pian ja tuo hevoseni ruokahalu takaisin!