sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Suunnitelmiin tuli muutos

Minun piti osallistua Akselin kanssa seuraluokan matkaratsastuskilpailuihin marraskuussa. Olen treenannut koko ajan niitä kohti niin hitaasti ja huolellisesti, kuin PSSM-hevosen kanssa vain voi ja täytyykin treenata. Ja niin hyvältä oli näyttänyt! Kahden epäonnisen sattumuksen vuoksi jouduin kuitenkin hylkäämään kisa-ajatukset ja toivomaan, että vielä joskus työni palkitaan ja saamme korkattua ensimmäiset kisamme.


Maisemakuva viime vuonna 20 km lenkiltä.


Lukemistani ennakkotiedoista poiketen kilpailumatka olikin nostettu 16 kilometrista 22 kilometriin. Olin treenannut kohti 16 km kisoja jo usean kuukauden ajan eli treenaamaani matkaan tuli 6 km lisää. Tavallinen hevonen hölköttelee moisen matkan minkä tahansa lenkin päälle, mutta samaa en vielä osaa sanoa omasta hevosestani. Olisin mahdollisesti uskaltanut lähteä yrittämään 22 km kisaa mikäli Akselille ei olisi tullut seisotusviikkoa impparin takia. Hyväksi havaitun treenisuunnitelman katkeamisen takia en uskalla lähteä soitellen sotaan. Minun on saatava lihasarvojen muodossa faktaa siitä, että Akseli kestää moiset karkelot ja valitettavasti nyt valmistautumisaika jää liian lyhyeksi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kilpailusuunnitelmani peruuntuvat. Viime vuoden syksyllä olin jo ehtinyt ilmoittautua ensimmäisiin matkaratsastuskisoihimme, mutta juuri ennen kilpailuja hevoseni sairastui flunssaan ja jouduin perumaan osallistumisemme. Kyseisen flunssan jälkeen halusin seurata Akselin lihasarvoja ja loppu jäikin historiaan. Nimittäin sairaushistoriaan. Kieltämättä mielessä käy kysymys, että mikä tarkoitus tällä kaikella on. Onko tällä tarkoitusta?

Minä aion jatkaa ihanan Akselini kanssa treenejä ja taidankin jatkaa samalla treenisuunnitelmallani kohti seuraavia luokkia. Ensi vuonna voimme sitten käydä mitkä vain alimman luokan kisat eikä tarvitse miettiä, onko yli 20 km liikaa vai ei. Aika näyttää kuinka meidän käy.


Näihin lohduttaviin sanoihin.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Ensimmäinen takapakki




Tällaista paksukoipea olen hoitanut viime päivinä niin ahkerasti, että kotona viettämäni aika on kutistunut minimaaliseksi. Turvotus hiipi jalkaan hyvin salakavalasti ja ensimmäinen oire olikin pattimainen turvotus jänteen yläosassa. Itku silmässä piti tilata eläinlääkäri ultraamaan jänne, sillä jännevaurio tai vastaava lepoa vaativa vamma olisi Akselille ihan vihoviimeinen juttu. Ultrassa ei näkynyt suoraan mitään jännevammaan viittaavaa, joten turvotusta alettiin hoitamaan impparina. Kyseisessä jalassa on ollut pieni ja aika viattoman näköinen haava, mutta ilmeisesti se oli päässyt tulehtumaan kaikesta paikallishoidosta huolimatta.

Seuraavana päivänä jänneultrasta jalka olikin turvonnut ylläolevan kuvan mukaiseksi ja hevoselle nousi 40,1 asteen kuume kipulääkityksestä huolimatta. Haavasta alkoi myös valua mätää ihan solkenaan ja se osoittautui onkalomaiseksi pistohaavaksi. Antibioottihoito aloitettiin välittömästi. Akseli on sitkeä sissi ja uskomaton tyyppi, sillä mikään ulkoinen seikka ei paljastanut hevosen potevan korkeaa kuumetta. Akseli söi ja joi täysin normaalisti eikä olemuskaan ollut jalkaa lukuunottamatta kipeän oloinen. Itse tiedän tämän Akselin "ominaisuuden" ja tästä syystä en luota mihinkään muuhun kuin kuumemittariin.

Akselin liikutusohjelma kosahti imppariin sen sileän tien. Hoitona on ollut talutus 3-4 kertaa päivässä ja jalan kylmäys 4-6 kertaa päivässä. 15-30 min talutuslenkkiä kerrallaan ei voi laskea liikunnaksi, joten käytännössä Akseli seisoo. Toistaiseksi Akseli on näyttänyt kestävän liikunnan muutoksen alaspäin eikä hevonen ole jäykistynyt tai vaikuttanut muutoin lihasoireiselta.

Tällaista liikutusohjelman katkeamista ei ole ehtinyt tapahtua sitten PSSM-diagnoosin, joten on mielenkiintoista nähdä, millaiset seuraukset tästä vielä koituu. Kuinka paljon joudumme palaamaan liikutusohjelmassa taaksepäin ja miten nopeasti Akseli kestää rasituksen nostamisen normaalille tasolle? Kaikki mahdollinen on ristissä, jotta asiat menisivät parhain päin ja impparista ei koituisi ihan liikaa harmia.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Liike on lääke!




Olen viime aikoina lukenut (minulle) uusia artikkeleita PSSM:sta ja käynyt läpi jo joitain ennestään tuttuja. Monesti PSSM:n kohdalla painotetaan erityisesti ruokavalion osuutta hoidossa, mutta artikkeleiden ja tutkimusten mukaan liikunta saattaa olla se ratkaiseva avain mikäli sellainen vielä puuttuu. Tulee toki muistaa, että jotkut PSSM-hevoset eivät kestä minkäänlaista ihmisen toimesta järjestettyä liikutusta. Tarvittaessa sekin on hyväksyttävä. PSSM ei ole edelleenkään mikään "käyttöhevosen tauti" eikä ole saman tekevää, miten hevostaan yrittää liikunnalla hoitaa.

Mietin Akselin historiaa taaksepäin. Vielä syksyllä 2013 Akseli liikkui hyvin säännöllisesti ja usein, eikä vapaapäiviä  juurikaan ollut. Akseli sairasti samaisena syksynä flunssan, jonka jälkeen kohonneet lihasarvot löytyivät ja sen myötä liikutuksen määrä laski. Lihasarvot oli toki saatava laskemaan ennen treenien jatkamista, joten täyslepo oli sinänsä ymmärrettävä ja suositeltava hoitokeino silloisen tietämyksen mukaan. Kuitenkin näin jälkeenpäin ajateltuna liikutusta olisi pitänyt jatkaa kevyenä ja jokapäiväisenä heti, kun hevonen pystyi liikkumaan. Akselihan liikkui kohtuullisen hyvin huolimatta lievän lannehalvauksen lukemissa olevista lihasarvoistaan.


Kuvassa olemme kevyellä lenkillä lokakuussa 2013, Akselin oireilemisen jo alettua.


PSSM:n hoidossa tallilepoa ei suositella edes akuutin lannehalvauksen jälkeen kuin vain sen aikaa, että hevonen on kivuton ja kykenee liikkumaan. Liikutus tulee pitää maltillisena ja aloittaa nousujohteisesti esimerkiksi talutuksella 2-5 min / päivä. Kun hevonen pystyy liikkumaan puolisen tuntia ilman oireita, voidaan samanlainen nousujohteinen harjoittelu aloittaa ratsain.

Akselin lihasarvot eivät laskeneet enää lainkaan viiterajoihin flunssan jälkeen. Arvoissa nähtiin laskusuunta, mutta viiterajoihin ne eivät enää palanneet. Akselin tilannetta seurattiin muutama kuukausi "kotihoidossa" ennen kuin vein hevosen klinikalle lihasbiopsiaan. Jos ajattelen lokakuun 2013 - tammikuun 2014 välistä liikutusta, niin silloista liikutuskalenteria katsoessani huomaan selkeitä aukkoja eli vapaapäiviä. En enää uskaltanut liikuttaa Akselia normaalisti ja kuvittelin, että kerrankin runsaat vapaapäivät olisivat hyväksi. Niinhän sitä luulisi, mutta PSSM:n kohdalla kyseessä on täysin vääränlainen hoito. Hevosen tulee pysyä liikkeessä! Toisaalta Akseli oireili lihasarvojensa puolesta huomattavasti, vaikka muita näkyviä oireita ei ollutkaan. Akselilla oli lihasarvojen perusteella jatkuvasti lievä lihasvaurio päällä. Olisinko saanut enemmän haittaa aikaiseksi liikuttamalla hevostani normaalisti ilman oikeanlaista ruokavaliohoitoa? Sekin on mahdollista.

"However, in the author’s experience clinical improvement with PSSM is more dependent on the amount of daily exercise and turn-out than on the length or amount of dietary fat supplementation. For example, when serum CK was monitored daily post-exercise, levels were almost within the normal range after four weeks of daily exercise, without fat supplementation. In addition, when PSSM horses were turned out 24 hours a day on grass, post-exercise serum CK was normal compared to high activities during the same exercise test with stall-kept horses on a hay diet.
Thus, it seems that consistent fat supplementation without implementing a structured daily exercise regime in PSSM horses is highly likely to result in failure, and confinement while consuming high levels of fat is likely to lead to obesity."
STEPHANIE VALBERG AND ERICA MCKENZIE
University of Minnesota, St. Paul, Minnesota

Diagnoosin jälkeen helmikuussa 2014 aloitin liikutuksen nollapisteestä täysin PSSM:n hoito-ohjeiden mukaisesti. Tiesin jo, että hevosellani on jatkuvasti kohollaan olevat lihasarvot ja näin ollen lievän lannehalvauksen oireita. Valitettavasti osittain tästä syystä minulle ei annettu ihan liikaa takeita Akselin toipumisesta edes harrastekäyttöön.

Olin lukenut Stephanie Valbergin kirjoituksia ja päätin noudattaa Valbergin ajatusta rasituksen nostamisesta. Kirjoitus joka minua silloin inspiroi, löytyy täältä. Muokkasin ehdotettua liikutusohjelmaa omiin ajatuksiini sopivaksi ja aloitin liikutusohjelman uudelleen rakentamisen yhtä aikaa ruokavaliohoidon kanssa. Tein lukemani perusteella päätöksen, että pidän liikutuksen jokapäiväisenä ilman ainuttakaan vapaapäivää. Artikkeleiden mukaan omistajat ovat yleensä valmiita muuttamaan hevosen ruokavalion, mutta eivät niinkään liikutusohjelmaa. Se on sinänsä ymmärrettävää, sillä jokapäiväisen liikutuksen järjestäminen vaatii omistajalta paljon.

"Hevosen ennuste riippuu myös omistajan sitoutumishalukkuudesta annettuihin hoito-ohjeisiin. Hevosenomistajat ovat yleensä halukkaampia muuttamaan sairaiden hevosten ruokavaliota kuin harjoitusrutiineja, sillä säännölliselle päivittäiselle harjoittelemiselle ei aina löydy riittävästi aikaa. Pelkkä ruokavalionmuutos ilman samanaikaista harjoitusrutiinien muutosta ei kuitenkaan ole yleensä riittävä lannehalvauskohtausten ehkäisemiseksi."

Hannu Kirstinän tutkielmasta Lannehalvaussyndrooma

Akseli on toistaiseksi toipunut täydellisesti harrastehevosen tasolle, joten liike on ollut hieno lääke. Unohtamatta ruokavaliohoitoa lisäravinteineen.




Lisälukemista:


MUSCLE DISORDERS: UNTYING THE KNOTS THROUGH NUTRITION

STEPHANIE J. VALBERG 1, RAY GEOR 2 AND JOE D. PAGAN 3
1 University of Minnesota, St. Paul, Minnesota
2 R and J Veterinary Consultants, Guelph, Ontario, Canada
3 Kentucky Equine Research, Inc., Versailles, Kentucky

Polysaccharide Storage Myopathy: One Important Cause of Exertional Rhabdomyolysis

Stephanie J. Valberg DVM PhD a, Diplomate ACVIM, James R. Mickelson BS MS PhDb, a Department of Clinical and Population Sciences, b Department of Veterinary Pathobiology, College of Veterinary Medicine, University of Minnesota, St. Paul MN 55108


FEEDING FAT TO MANAGE MUSCLE DISORDERS
 

STEPHANIE VALBERG AND ERICA MCKENZIE
University of Minnesota, St. Paul, Minnesota


(Oma huomioni ylläolevaan artikkeliin; Kromin syöttämistä ei nykytiedon mukaan enää suositella, toisin kuin artikkelissa mainitaan.)

tiistai 23. syyskuuta 2014

Verikoe meni putkeen

Niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin! Akseli se jaksaa yllättää. Kävin sunnuntaina yhteensä 13 km lenkin, josta 10 km tuli tehtyä 8,3 km/h keskituntinopeudella. Kyseessä oli raskain lenkki sitten Akselin sairausdiagnoosin ja tällä hetkellä se on myös isoin harppaus rasituksessa pykälää ylöspäin. Halusin otattaa verikokeen heti maanantaina, jotta näkisin lihasten todellisen tilanteen suoraan rasituksen jälkeen. Akseli uupui loppulenkistä jonkin verran, sillä loppuun tuli rutistettua pitkät laukkapätkät. Tämänkin takia minua jäi hieman mietityttämään, että mitähän sieltä verikokeista tällä kertaa löytyy. Minulle jäi epäilys, että rasituksen taso saattoi olla Akselille liikaa.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Akselin CK ja ASAT olivat kummatkin viiterajoissa!! Miten voi olla?! ASAT oli siis laskenut, joka on oikeastaan kaikista ihmeellisintä. Se on ollut jo pitkään lievästi koholla. En meinannut millään uskoa, että tulos raskaan lenkin jälkeen voisi olla näin uskomattoman hyvä. Teki mieli kysyä, että onkohan teillä nyt varmasti ollut oikean hevosen veri tutkittavana..? :D




Tämä tahtoo sanoa sen, että Akselin ruokinta ja liikutus näyttäisi olevan tällä hetkellä aika balanssissa! Olen hakenut ja muutellut ruokavaliota, etsinyt uusia lisäravinteita ja pähkäillyt proteiinin kanssa. Olen vähentänyt proteiinia jonkin verran, vaikka laskennallisesti voisin sitä hieman lisätäkin. Tällä hetkellä Akseli saa Saksasta tilaamaani lihasongelmaisille tarkoitettua kivennäistä (ihanan kallista, huom.) ja sen kaverina menee rehukalkki, B-vitamiiniliuos, HorseFlex magnesiumsitraatti ja Pharma Muscle ForcE (sis. E-vitamiini, seleeni, aminohapot, L-karnitiini). Tällä hetkellä syötän öljyä yhteensä 3 dl vuorokaudessa. Käyttämäni kivennäisen D-vitamiinipitoisuus jää hieman vajaaksi tai siihen rajoille, joten talvella täytyy myös antaa yksi D-vitamiinikuuri.

Kaikki tämä kulautetaan alas puurona, jota Akseli suostuu taas syömään ja itseasiassa tuntuu jopa pitävän siitä. Ainakin siitä päätellen, että hevonen suorastaan kerjää puurovatiaan liikutuksen jälkeen ja nuolee vadin tyhjäksi. Olen tehnyt puuron greenlinesta, pellavarouhepuristeesta ja valkuaisrehusta (Krafft Muskel). Racing Selected -rehua on vielä hieman jäljellä ja olen syöttämässä sitä pois. Aion lisäksi vaihtaa Krafft Muskelin soijarouheeseen. Soijarouheeseen vaihdan ihan säästösyistä, sillä lisäravinnelasku on nykyisellään jo melkoinen.

Syyskuun verikokeen jälkeen on taas helppo ja hyvä jatkaa harjoituksia! Minä yritän olla hyvillä mielin, vaikka toki aina löytyy enemmän tai vähemmän stressattavaa. Yritän hokea itselleni, että aika näyttää ja toimenpiteet aina sen mukaan, miltä tilanne vaikuttaa. En voi kuin yrittää parhaani.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Akselin kuulumisia

Otatutan uudet lihasarvot Akselilta vasta muutaman viikon päästä, joten ajattelin kertoa etukäteen yleisiä kuulumisia. Olemme ottaneet tietyllä tapaa uuden askeleen eteenpäin, sillä olimme hiljattain koko viikonlopun kurssilla. Kuljetin hevosen takaisin kotitallille molempina päivinä osittain pelkästään jo testimielessä, toisekseen en halunnut hevoselle vieraan paikan stressiä. Akseli on onneksi aika lungi kaveri ja osaa rentoutua kanssani, joten kaikki sujui kuin vanhalta tekijältä eli todella hyvin. Kuljetus ja ratsastustunnit eivät tuntuneet vaikuttavan hevoseeni mitenkään, vaan Akseli oli ihan yhtä reipas, rento ja letkeä kuin ennen kurssiakin. Huippua! Minulle tämä oli henkisellä tasolla eräänlainen voitto, sillä olen pelännyt, että en pysty reissaamaan ja kuljettamaan Akselia esimerkiksi valmennuksiin. Kaikenlainen stressi, kuljetus, rutiineista poikkeaminen ja niin edelleen saattaa toimia oireilulle altistavana tekijänä. Hevosensa rajat on kuitenkin rohkeasti etsittävä ja koettava, mikäli mielii elää normaalia elämää.

Olen törmännyt viime aikoina siihen olettamukseen, että PSSM-sairaat hevoset eivät oireile ja ne ovat suorastaan käyttöhevosia, koska liikutus kuuluu hoitosuunnitelmaan. Mieleni tekisi nauraa, jos ei itkettäisi niin paljon?! En tiedä, että mistä tällainen olettamus on lähtöisin. Minunkin hevoseni on ollut näennäisesti oireeton eikä minkään osattu epäillä olevan vialla, mutta kappas kun tuli tsekattua lihasarvot. Akselin lihasarvot ovat olleet pahimmillaan lannehalvauslukemissa, vaikka hevonen onkin suorittanut treenejä. En voi edes kuvitella, kuinka paha olo hevosellani on tällöin ollut. Ja ne kaikki kerrat, kun hevoseni on tuntunut laiskalta... :( Ajatus sattuu kovasti sydämeeni. Kunpa olisin tiennyt paremmin! Hevonen saattaa näyttää ulospäin pahempia oireita vasta silloin, kun tilanne on jo oikeasti hyvin vakava.

Elämä kroonisesti sairaan hevosen kanssa ei ole kivaa eikä helppoa puhumattakaan, että se olisi stressivapaata harrastamista. Mitä enemmän opin sairaudesta, sitä stressaavammaksi minulle on muuttunut olosuhteiden, ruokinnan, liikutuksen ja niin edelleen kuntoon hoitaminen. Tieto lisää ymmärrystä siitä, että miten mikäkin asia vaikuttaa mihinkin.

Tätä tautia ei pidä demonisoida, mutta tosiasiat tulee silti pitää mielessä. Osa hevosista pärjää tämän taudin kanssa paremmin ja osa huonommin, eikä sille voi mitään. Jokainen meistä toki haluaisi, että oma hevonen kuuluisi tuohon ensimmäiseen ryhmään. Nimensä mukaisesti kyseessä on kuitenkin krooninen rasitusperäinen lannehalvaus ja mikäli hevonen on levossa tai vähäisessä rasituksessa, oireita ei välttämättä ilmaannu tai ne ovat pienempiä.

"PSSM:n periytyvyys selittää sen yleisyyttä tietyissä hevosroduissa, kuten esimerkiksi quarter-hevosissa. Mutaation leviäminen jälkeläisiin voi johtua osittain siitä, että hevosenomistajilla oli aikoinaan tapana laittaa siitokseen kilpailuun kelpaamattomia lihasongelmista kärsiviä hevosia. Myös siitoshevosten alhainen rasitustaso, hyvät talliolosuhteet ja säännölliset rutiinit voivat pitää oireet piilossa, jolloin osa siitoshevosista voi toimia piilevinä kantajina."

Hannu Kirstinän tutkimus Lannehalvaussyndrooma s. 47

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Magnesium ja E-vitamiini

Ajattelin ensin esitellä erilaisia magnesiumvalmisteita, mutta lopulta totesin myös E-vitamiinin kulkevan magnesiumin ohella yhtä tärkeänä osana PSSM-hevosen ruokinnassa. Päädyin yhdistämään molemmat asiat tähän samaan kirjoitukseen.

MAGNESIUM


Magnesium on välttämätön kivennäisaine, jolla on merkitystä lihaksiston ja elimistön entsyymitoiminnan kannalta. Lihassoluissa kalsium ja magnesium toimivat päinvastaisesti; kalsium supistaa ja magnesium rentouttaa. Mikäli hevonen kärsii magnesiumin puutteesta, sen seurauksena saattaa ilmaantua helpommin lihaskramppeja ja vapinaa. Joissain tutkimuksissa lannehalvaussyndroomaisten hevosten on havaittu vastaavan magnesiumlisään hyvin ts. lihasoireet ovat saattaneet vähentyä lisämagnesiumin syöttämisen myötä.

Magnesiumilla on myös merkitystä hevosen elimistön kalsium- ja kaliumtasapainossa. Kalsiumin ja magnesiumin suhteeksi suositellaan 2.5:1 - 3:1. Ja mikäli hevosen ruokavalio sisältää erityisen paljon kaliumia, magnesiumin imeytyminen saattaa heikentyä.

Erilaisten magnesiumvalmisteiden hyödynnettävyydestä löytyy ristiriitaista tietoa. Joissain artikkeleissa kirjoitetaan esimerkiksi magnesiumoksidin imeytyvän hyvin heikosti, kun taas toisissa artikkeleissa saatetaan väittää magnesiumoksidia magnesiumvalmisteiden "Rolls-Royceksi". Löytämieni luottavampien tutkimusten mukaan ihmisillä magnesiumoksidin imeytyvyydestä on saatu huomattavasti heikompia tuloksia kuin esimerkiksi magnesiumsitraatin imeytyvyydestä. Ajatellen hevosia en löytänyt tutkimuksia eri magnesiumvalmisteiden hyödynnettävyydestä. Lähes kaikki hevosten magnesiumvalmisteet ovat kuitenkin valmistettu magnesiumoksidista, koska sen valmistaminen on edullisempaa.

E-VITAMIINI


E-vitamiini on tärkeä rasvaliukoinen vitamiini, joka toimii elimistössä antioksidanttina ja suojaa soluja hapettumiselta. Sen puute voi aiheuttaa mm. heikentynyttä vastustuskykyä, lihasheikkoutta sekä hermoston ja lihasten toimintahäiriöitä. E-vitamiinia varastoituu rasvakudokseen, mutta heikommin kuin esimerkiksi A-vitamiinia. Heinän E-vitamiinipitoisuuteen vaikuttavat heinän korjuu, säilöntätapa ja varastointi ja jopa 80 % vitamiinista saattaa tuhoutua prosessien aikana. Itse olen huomannut ruokintalaskelmia tehdessäni, että hevoselle näyttäisi tulevan helpoimmin puutetta E-vitamiinista kuparin ja sinkin ohella.

PSSM-hevosten on todettu hyötyvän ylimääräisestä E-vitamiinilisästä ja sitä suositellaan lähes kaikissa PSSM:n hoito-ohjeissa. Mikäli hevonen on rasvaruokinnalla, E-vitamiinin tarve kasvaa jo pelkästään rasvaruokinnan takia 100 - 200 mg / 1 dl öljyä. E-vitamiinin liikasaannista kuvattuja myrkytystiloja ei ole tavattu hevosilla. Ulkomaisissa PSSM-hevosten hoito-ohjeissa saatetaan mainita, että ihmiset pelkäävät hieman turhaan E-vitamiinin yliannostusta. Riittävä E-vitamiinin saanti pystyy myös osittain korvaamaan mahdollista seleenin puutetta hevosen ruokavaliossa.

Luonnollinen E-vitamiini on kalliimpaa kuin synteettinen E-vitamiini. Luonnollisen E-vitamiinin on todettu olevan aktiivisemmassa muodossa ja imeytyvän synteettistä paremmin. Luonnollinen E-vitamiini ilmoitetaan tuoteselosteissa d-alfatokoferolina ja synteettinen dl-alfatokoferolina. E-vitamiinin E-koodi on E307 ja se tarkoittaa α-tokoferolia, jota käytetään yleisimmin ravintovalmisteissa. E307 voi olla synteettistä tai luonnollista, joten spesifisempi kuvaus tuotteen E-vitamiinista on tarpeen.

Luonnollinen = d-alfatokoferoli = d-tocopherol, RRR-alpha-tocopherol, d-alpha-tocopherol, ddd-alpha-tokopherol.

Synteettinen = dl-alfatokoferoli = dl-tocopherol, all-rac-alpha-tocopheryl acetate, dl-alpha-tocopheryl acetate jne.

E-VITAMIINIVALMISTEEN VALITSEMINEN


University of Minnesota on kirjoittanut hyvän artikkelin E-vitamiinista, E-vitamiinin merkityksestä lihasongelmaisille ja sopivan valmisteen valitsemisesta.

Yksi asia nousee erityisesti esille ja se on luonnollinen vs. synteettinen E-vitamiini. Lisäksi artikkelissa käsitellään esimerkiksi α-tokoferoliasetaatin (α-tocopherol acetate) imeytymistä hevosilla, mikä saattaa artikkelin mukaan olla heikentynyttä.

Artikkeli löytyy täältä:

Selecting a Vitamin E Supplement

ESIMERKKEJÄ ERILAISISTA RAVINNEVALMISTEISTA


Magnesium


Criollo MagnAm (magnesiumaminohappokelaatti)

Magnebalans (magnesiumoksidi)

Trikem Vimital Magnesium ( magnesiumfosfaatti & magnesiumoksidi)

HorseFlex (magnesiumsitraatti)

Magnesiumvalmisteita on lukuisia, mutta muuta kuin magnesiumoksidia on vaikea löytää. Esimerkiksi HorseFlex on mukava poikkeus, joskin eron muihin valmisteisiin huomaa hinnassa.

E-vitamiini


Black Horse BE-Special (synteettinen)

Eclipse Lihas-E (synteettinen)

Makana Vit E (synteettinen)

Trikem Vimital E-Plus (ei tietoa, todennäköisesti synteettinen)

Trikem Vimital E-vitamiini liq (ei tietoa, öljypohjainen, todennäköisesti synteettinen)

Pharma Muscle ForcE (ei tietoa, todennäköisesti synteettinen)

Esimerkiksi Black Horsen BE-Special -liuos sisältää E-vitamiinin lisäksi hieman seleeniä ja B-ryhmän vitamiineja, joilla on oma osuutensa lihasten hyvinvoinnissa. Hevosen suolisto tuottaa mikrobitoiminnan avulla hevosen käyttöön tarvittavat B-ryhmän vitamiinit, joten sinänsä B-vitamiinivalmiste voi olla (terveelle) hevoselle täysin turha. Ylimääräisestä B-vitamiinista ei kuitenkaan pitäisi olla haittaa, sillä kyseessä on vesiliukoinen vitamiini ja siltä osin harmiton.

Yksi mielenkiintoinen E-vitamiinivalmiste on Pharmacare Muscle ForcE. Sen E-vitamiinin muotoa ei ole ilmoitettu tarkemmin (alfatokoferoli voi olla synteettistä tai luonnollista), mutta valmisteen sisältämä seleeni on orgaanisessa muodossa ja lisäksi tuote sisältää L-karnitiinia. L-karnitiinilla saattaa olla PSSM-hevosten kohdalla suotuisia vaikutuksia, unohtamatta tuotteen sisältämiä hyviä aminohappoja (lysiini ja metioniini). L-karnitiinin määrä on kuitenkin valmisteen annoksessa (1 g) PSSM-hevosten suositeltuun hoitoon (n. 10 g) liian pieni, joten pelkästään L-karnitiinin takia tuotetta ei kannata ostaa.

Olen etsinyt luonnollisessa muodossa olevaa hevosille tarkoitettua E-vitamiinivalmistetta, mutta heikoin tuloksin. Tiedän kuitenkin, että eräältä yritykseltä on tulossa syksyllä markkinoille luonnollinen, d-alfatokoferolia sisältävä E-vitamiinivalmiste myös hevosten käyttöön. Tuote on lisäksi öljypohjainen.

Yhdistelmävalmisteet


Hevostarvikekaupassa käsiini sattui Black Horse E-vitamiinivalmiste, joka sisältää E-vitamiinia, magnesiumoksidia ja aminohapoista lysiiniä ja metioniinia. Tuotteen E-vitamiini on synteettistä. Koostumusta katsellessa tuotetta ei voi sanoa huonoksi, sillä tämäkin tuote sisältää monia PSSM-hevoselle tärkeitä ravintoaineita hinnan ollessa kohtuullinen. Tämän tuotteen avulla purnukka-arsenaali vähenee ainakin yhden purkin verran, sillä samasta tuotteesta saa sekä E-vitamiinin että magnesiumin.

Toinen löytämäni yhdistelmävalmiste (magnesium, E-vitamiini, B12, seleeni, lysiini, metioniini) on Makana Mag-E. Tuote sisältää magnesiumoksidia ja synteettistä E-vitamiinia.

LISÄLUKEMISTA


PSSM:n hoito

http://www.cvm.umn.edu/umec/lab/PSSM/home.html

http://www.erabc.com/PSSMDIET.pdf

http://www.nupafeedusa.com/blog/?p=481

Ravintotietoutta

http://www.doctorramey.com/the-color-green-gut-bacteria-and-why-your-horse-probably-doesnt-need-extra-vitamins/

E-vitamiini

http://www.ravintolisawiki.fi/index.php?title=E-vitamiini

http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?id=811

http://en.wikipedia.org/wiki/Tocopherol

Magnesium 

http://www.performanceequineusa.com/magnesium-themineralsuperhero.aspx

http://gettyequinenutrition.biz/Library/SourcesofMagesiumIncludingWholeFoods.htm

http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?id=809&kieli=3

https://www.foxdenequine.com/About/Articles/Magnesium-and-Behavior.aspx

http://horsetalk.co.nz/2012/09/27/feeding-magnesium-to-horses

http://www.equinews.com/article/importance-magnesium-horse-diets

http://www.tiede.fi/keskustelu/36583/ketju/paras_magnesium

Magnesiumin imeytyminen

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2407766

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11794633

http://doctormurray.com/magnesium-oxide-shown-to-be-well-absorbed/

http://www.mineralmed.com.pt/documentos/pdf/135fbcb7-d769-4d87-8464-94d23c62bcd5.pdf

tiistai 26. elokuuta 2014

Vähäsokerisen heinän merkitys

PSSM-taudin hoidossa vähäsokerinen heinä on kaiken hoidon kulmakivi. Mikäli hevoselle annetaan korkeasokerista heinää, sairauden mukainen hoito ei koskaan voi olla parasta mahdollista. Vähäsokerisen heinän merkitystä PSSM-hevosen hoidossa ei voi liikaa korostaa.

Tutkimuksissa PSSM-hevosilla on havaittu normaalia suurempaa herkkyyttä insuliinille mikä merkitsee, että sokeripitoinen ruoka kerryttää glykogeenia ja polysakkaridia hevosen lihaksistoon yhä enemmän. PSSM-hevosilla on häiriintynyt hiilihydraattimetabolia, jonka takia hevosen lihaksistoon kertyy jopa 1,5 - 4 kertaa enemmän glykogeenivarastoa kuin terveellä hevosella. Koko sairauden ongelma piilee juuri tässä.

Kaviokuume ja PSSM ovat kaksi täysin eri sairautta, mutta kummassakin sairaudessa hevosta tulisi hoitaa matalasokerisella ja -tärkkelyksisellä ruokavaliolla. Periaatteessa ruokavalion osalta PSSM-hevosen hoidon voi rinnastaa täysin kaviokuumehevosen hoitoon ainakin mitä tulee sopivaan heinään, laiduntamiseen ja muuhun sokeri- ja tärkkelyspitoiseen rehuun. Heinän sokeripitoisuuksista löytyy parhaiten tietoa kaviokuumehevosten hoitoon tarkoitetuista artikkeleista, joten niitä kannattaa hyödyntää.

Minun on turha keksiä tai tässä tapauksessa kirjoittaa pyörää uudelleen, joten suosittelen lämpimästi tutustumaan seuraaviin kirjoituksiin.

Hiilihydraattiherkän hevosen ruokinnasta (suomeksi)
Nina Jaakkola

Safe Pastures for Horses with Laminitis (englanniksi, pdf)
Dr John Kohnke BVSc RDA

Picking hay for sugar/starch sensitive horses (englanniksi)
Kentucky Performance Products

Alla on myös taulukko, jossa on kerrottu eri heinälajien ja viljojen sisältämiä NSC-arvoja (= Nonstructural carbohydrates = ei-rakenteelliset hiilihydraatit = lähinnä sokeri & tärkkelys). Mitä matalampi NSC, sen parempi rehu esimerkiksi PSSM-hevoselle.

Feedstuff - Sugar - Starch - NSC *

Oat Hay - 16.0% - 6.3% - 22.1%
Barley Hay - 14.9% - 5.8% - 20.4%
Alfalfa Hay - 8.9% - 2.5% - 11.3%
Bermudagrass Hay - 7.5% - 6.1% - 13.6%
Grass Hay
- 11.1% - 2.9% - 13.8%
Alfalfa Pellets
- 7.2% - 2.3% - 9.3%
Alfalfa Cubes
- 8.3% - 2.0% - 10.2%
Grass Pasture
- 10.3% - 3.4% - 12.1%
Rice Bran
- 6.2% - 17.7% - 21.2%
Oats
- 4.8% - 44.4% - 54.1%
Corn
- 3.7% - 70.3% - 73.3%
Barley
- 6.0% - 53.7% - 61.7%
Beet Pulp
- 10.7% - 1.4% - 12.3%
Wheat Bran
- 8.3% - 22.8% - 31.1%
Soybean Hulls
- 4.3% - 1.9% - 6.3%
Wheat Middlings
- 10.1% - 26.2% - 32.0%
Soybean Meal
- 14.3% - 2.1% - 16.2%

* Values are from Equi-Analytical Laboratories, Ithaca, NY, reported on dry
matter basis.  

Lähde