Suunnitelmiin tuli muutos

Minun piti osallistua Akselin kanssa seuraluokan matkaratsastuskilpailuihin marraskuussa. Olen treenannut koko ajan niitä kohti niin hitaasti ja huolellisesti, kuin PSSM-hevosen kanssa vain voi ja täytyykin treenata. Ja niin hyvältä oli näyttänyt! Kahden epäonnisen sattumuksen vuoksi jouduin kuitenkin hylkäämään kisa-ajatukset ja toivomaan, että vielä joskus työni palkitaan ja saamme korkattua ensimmäiset kisamme.

Maisemakuva viime vuonna 20 km lenkiltä.

Lukemistani ennakkotiedoista poiketen kilpailumatka olikin nostettu 16 kilometrista 22 kilometriin. Olin treenannut kohti 16 km kisoja jo usean kuukauden ajan eli treenaamaani matkaan tuli 6 km lisää. Tavallinen hevonen hölköttelee moisen matkan minkä tahansa lenkin päälle, mutta samaa en vielä osaa sanoa omasta hevosestani. Olisin mahdollisesti uskaltanut lähteä yrittämään 22 km kisaa mikäli Akselille ei olisi tullut seisotusviikkoa impparin takia. Hyväksi havaitun treenisuunnitelman katkeamisen takia en uskalla lähteä soitellen sotaan. Minun on saatava lihasarvojen muodossa faktaa siitä, että Akseli kestää moiset karkelot ja valitettavasti nyt valmistautumisaika jää liian lyhyeksi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kilpailusuunnitelmani peruuntuvat. Viime vuoden syksyllä olin jo ehtinyt ilmoittautua ensimmäisiin matkaratsastuskisoihimme, mutta juuri ennen kilpailuja hevoseni sairastui flunssaan ja jouduin perumaan osallistumisemme. Kyseisen flunssan jälkeen halusin seurata Akselin lihasarvoja ja loppu jäikin historiaan. Nimittäin sairaushistoriaan. Kieltämättä mielessä käy kysymys, että mikä tarkoitus tällä kaikella on. Onko tällä tarkoitusta?

Minä aion jatkaa ihanan Akselini kanssa treenejä ja taidankin jatkaa samalla treenisuunnitelmallani kohti seuraavia luokkia. Ensi vuonna voimme sitten käydä mitkä vain alimman luokan kisat eikä tarvitse miettiä, onko yli 20 km liikaa vai ei. Aika näyttää kuinka meidän käy.

Näihin lohduttaviin sanoihin.

Ensimmäinen takapakki

Tällaista paksukoipea olen hoitanut viime päivinä niin ahkerasti, että kotona viettämäni aika on kutistunut minimaaliseksi. Turvotus hiipi jalkaan hyvin salakavalasti ja ensimmäinen oire olikin pattimainen turvotus jänteen yläosassa. Itku silmässä piti tilata eläinlääkäri ultraamaan jänne, sillä jännevaurio tai vastaava lepoa vaativa vamma olisi Akselille ihan vihoviimeinen juttu. Ultrassa ei näkynyt suoraan mitään jännevammaan viittaavaa, joten turvotusta alettiin hoitamaan impparina. Kyseisessä jalassa on ollut pieni ja aika viattoman näköinen haava, mutta ilmeisesti se oli päässyt tulehtumaan kaikesta paikallishoidosta huolimatta.

Seuraavana päivänä jänneultrasta jalka olikin turvonnut ylläolevan kuvan mukaiseksi ja hevoselle nousi 40,1 asteen kuume kipulääkityksestä huolimatta. Haavasta alkoi myös valua mätää ihan solkenaan ja se osoittautui onkalomaiseksi pistohaavaksi. Antibioottihoito aloitettiin välittömästi. Akseli on sitkeä sissi ja uskomaton tyyppi, sillä mikään ulkoinen seikka ei paljastanut hevosen potevan korkeaa kuumetta. Akseli söi ja joi täysin normaalisti eikä olemuskaan ollut jalkaa lukuunottamatta kipeän oloinen. Itse tiedän tämän Akselin "ominaisuuden" ja tästä syystä en luota mihinkään muuhun kuin kuumemittariin.

Akselin liikutusohjelma kosahti imppariin sen sileän tien. Hoitona on ollut talutus 3-4 kertaa päivässä ja jalan kylmäys 4-6 kertaa päivässä. 15-30 min talutuslenkkiä kerrallaan ei voi laskea liikunnaksi, joten käytännössä Akseli seisoo. Toistaiseksi Akseli on näyttänyt kestävän liikunnan muutoksen alaspäin eikä hevonen ole jäykistynyt tai vaikuttanut muutoin lihasoireiselta.

Tällaista liikutusohjelman katkeamista ei ole ehtinyt tapahtua sitten PSSM-diagnoosin, joten on mielenkiintoista nähdä, millaiset seuraukset tästä vielä koituu. Kuinka paljon joudumme palaamaan liikutusohjelmassa taaksepäin ja miten nopeasti Akseli kestää rasituksen nostamisen normaalille tasolle? Kaikki mahdollinen on ristissä, jotta asiat menisivät parhain päin ja impparista ei koituisi ihan liikaa harmia.

Liike on lääke!

Olen viime aikoina lukenut (minulle) uusia artikkeleita PSSM:sta ja käynyt läpi jo joitain ennestään tuttuja. Monesti PSSM:n kohdalla painotetaan erityisesti ruokavalion osuutta hoidossa, mutta artikkeleiden ja tutkimusten mukaan liikunta saattaa olla se ratkaiseva avain mikäli sellainen vielä puuttuu. Tulee toki muistaa, että jotkut PSSM-hevoset eivät kestä minkäänlaista ihmisen toimesta järjestettyä liikutusta. Tarvittaessa sekin on hyväksyttävä. PSSM ei ole edelleenkään mikään "käyttöhevosen tauti" eikä ole saman tekevää, miten hevostaan yrittää liikunnalla hoitaa.

Mietin Akselin historiaa taaksepäin. Vielä syksyllä 2013 Akseli liikkui hyvin säännöllisesti ja usein, eikä vapaapäiviä  juurikaan ollut. Akseli sairasti samaisena syksynä flunssan, jonka jälkeen kohonneet lihasarvot löytyivät ja sen myötä liikutuksen määrä laski. Lihasarvot oli toki saatava laskemaan ennen treenien jatkamista, joten täyslepo oli sinänsä ymmärrettävä ja suositeltava hoitokeino silloisen tietämyksen mukaan. Kuitenkin näin jälkeenpäin ajateltuna liikutusta olisi pitänyt jatkaa kevyenä ja jokapäiväisenä heti, kun hevonen pystyi liikkumaan. Akselihan liikkui kohtuullisen hyvin huolimatta lievän lannehalvauksen lukemissa olevista lihasarvoistaan.

Kuvassa olemme kevyellä lenkillä lokakuussa 2013, Akselin oireilemisen jo alettua.

PSSM:n hoidossa tallilepoa ei suositella edes akuutin lannehalvauksen jälkeen kuin vain sen aikaa, että hevonen on kivuton ja kykenee liikkumaan. Liikutus tulee pitää maltillisena ja aloittaa nousujohteisesti esimerkiksi talutuksella 2-5 min / päivä. Kun hevonen pystyy liikkumaan puolisen tuntia ilman oireita, voidaan samanlainen nousujohteinen harjoittelu aloittaa ratsain.

Akselin lihasarvot eivät laskeneet enää lainkaan viiterajoihin flunssan jälkeen. Arvoissa nähtiin laskusuunta, mutta viiterajoihin ne eivät enää palanneet. Akselin tilannetta seurattiin muutama kuukausi "kotihoidossa" ennen kuin vein hevosen klinikalle lihasbiopsiaan. Jos ajattelen lokakuun 2013 - tammikuun 2014 välistä liikutusta, niin silloista liikutuskalenteria katsoessani huomaan selkeitä aukkoja eli vapaapäiviä. En enää uskaltanut liikuttaa Akselia normaalisti ja kuvittelin, että kerrankin runsaat vapaapäivät olisivat hyväksi. Niinhän sitä luulisi, mutta PSSM:n kohdalla kyseessä on täysin vääränlainen hoito. Hevosen tulee pysyä liikkeessä! Toisaalta Akseli oireili lihasarvojensa puolesta huomattavasti, vaikka muita näkyviä oireita ei ollutkaan. Akselilla oli lihasarvojen perusteella jatkuvasti lievä lihasvaurio päällä. Olisinko saanut enemmän haittaa aikaiseksi liikuttamalla hevostani normaalisti ilman oikeanlaista ruokavaliohoitoa? Sekin on mahdollista.

"However, in the author’s experience clinical improvement with PSSM is more dependent on the amount of daily exercise and turn-out than on the length or amount of dietary fat supplementation. For example, when serum CK was monitored daily post-exercise, levels were almost within the normal range after four weeks of daily exercise, without fat supplementation. In addition, when PSSM horses were turned out 24 hours a day on grass, post-exercise serum CK was normal compared to high activities during the same exercise test with stall-kept horses on a hay diet.

Thus, it seems that consistent fat supplementation without implementing a structured daily exercise regime in PSSM horses is highly likely to result in failure, and confinement while consuming high levels of fat is likely to lead to obesity."

STEPHANIE VALBERG AND ERICA MCKENZIE
University of Minnesota, St. Paul, Minnesota

Diagnoosin jälkeen helmikuussa 2014 aloitin liikutuksen nollapisteestä täysin PSSM:n hoito-ohjeiden mukaisesti. Tiesin jo, että hevosellani on jatkuvasti kohollaan olevat lihasarvot ja näin ollen lievän lannehalvauksen oireita. Valitettavasti osittain tästä syystä minulle ei annettu ihan liikaa takeita Akselin toipumisesta edes harrastekäyttöön.

Olin lukenut Stephanie Valbergin kirjoituksia ja päätin noudattaa Valbergin ajatusta rasituksen nostamisesta. Kirjoitus joka minua silloin inspiroi, löytyy täältä. Muokkasin ehdotettua liikutusohjelmaa omiin ajatuksiini sopivaksi ja aloitin liikutusohjelman uudelleen rakentamisen yhtä aikaa ruokavaliohoidon kanssa. Tein lukemani perusteella päätöksen, että pidän liikutuksen jokapäiväisenä ilman ainuttakaan vapaapäivää. Artikkeleiden mukaan omistajat ovat yleensä valmiita muuttamaan hevosen ruokavalion, mutta eivät niinkään liikutusohjelmaa. Se on sinänsä ymmärrettävää, sillä jokapäiväisen liikutuksen järjestäminen vaatii omistajalta paljon.

"Hevosen ennuste riippuu myös omistajan sitoutumishalukkuudesta annettuihin hoito-ohjeisiin. Hevosenomistajat ovat yleensä halukkaampia muuttamaan sairaiden hevosten ruokavaliota kuin harjoitusrutiineja, sillä säännölliselle päivittäiselle harjoittelemiselle ei aina löydy riittävästi aikaa. Pelkkä ruokavalionmuutos ilman samanaikaista harjoitusrutiinien muutosta ei kuitenkaan ole yleensä riittävä lannehalvauskohtausten ehkäisemiseksi."

Hannu Kirstinän tutkielmasta Lannehalvaussyndrooma

Akseli on toistaiseksi toipunut täydellisesti harrastehevosen tasolle, joten liike on ollut hieno lääke. Unohtamatta ruokavaliohoitoa lisäravinteineen.

Lisälukemista:

MUSCLE DISORDERS: UNTYING THE KNOTS THROUGH NUTRITION

STEPHANIE J. VALBERG 1, RAY GEOR 2 AND JOE D. PAGAN 3
1 University of Minnesota, St. Paul, Minnesota
2 R and J Veterinary Consultants, Guelph, Ontario, Canada
3 Kentucky Equine Research, Inc., Versailles, Kentucky

Polysaccharide Storage Myopathy: One Important Cause of Exertional Rhabdomyolysis

Stephanie J. Valberg DVM PhD a, Diplomate ACVIM, James R. Mickelson BS MS PhDb, a Department of Clinical and Population Sciences, b Department of Veterinary Pathobiology, College of Veterinary Medicine, University of Minnesota, St. Paul MN 55108

FEEDING FAT TO MANAGE MUSCLE DISORDERS
 
STEPHANIE VALBERG AND ERICA MCKENZIE
University of Minnesota, St. Paul, Minnesota

(Oma huomioni ylläolevaan artikkeliin; Kromin syöttämistä ei nykytiedon mukaan enää suositella, toisin kuin artikkelissa mainitaan.)