L-Karnitiini

Minulla on ollut blogini luonnoksissa enää yksi julkaisematon kirjoitus ja päätin, että onhan se tämäkin vielä julkaistava. Kirjoitus on kirjoitettu 2014-2015 vuodenvaihteen jälkeen, mutta muokkasin kirjoitusta vastaamaan nykypäivää lähinnä Akselin poismenon osalta. 

********************

PSSM-hevosen hoitaminen on yhtä tutkimusmatkailua parhaimman hoitotuloksen löytämiseksi, joten kokeilin aikoinaan vähän kaikenlaista Akselin hoidossa. Akselin ruokavaliohoito nojasi lähinnä rasvaruokintaan ja yksittäisiin vitamiinivalmisteisiin. Rasvaruokinnalla oli Akselin lihasarvoihin jokapäiväisen liikunnan ohella selkeä vaikutus, joten kyseinen kombinaatio oli ehdottomasti tehokkain hoitokeino.

Kokeilin lähes heti Akselin diagnoosin jälkeen syöttää hevoselleni asetyyli-l-karnitiinia eli ALCARia rasvaruokinnan ohella. Lisätietoa asetyyli-l-karnitiinista ja l-karnitiinista sekä niiden eroavaisuuksista löytyy täältä. Syötin ALCARia yhteensä kilon verran tupla-annostuksella eli 20g/vrk, mutta en havainnut sen syöttämisen aikana mitään muutoksia. Akselin olemus, käytös eivätkä veriarvot muuttuneet mihinkään suuntaan, joten lopetin ALCARin syöttämisen.

Joulukuussa 2014 satuin törmäämään nettikaupassa l-karnitiiniin nestemäisessä muodossa. Kyseinen valmiste sisältää noin 4,2 % sokeria eli hyvin maltillisesti syöttömäärään nähden (50 ml = 10 g l-karnitiinia). Laitoin kyseisen tuotteen tilaukseen ihan testaamisen ilosta. Tuotteen sokeripitoisuutta varmistaessani tulin ottaneeksi yhteyttä valmistajaan ja he olivat hyvin ystävällisiä sekä kiinnostuneita tarpeistani ja tarjoutuivat lopulta myymään minulle l-karnitiinia jauheena, jolloin vähäinenkin sokeripitoisuus jäi pois laskuista. Kerta kaikkiaan mahtavaa asiakaspalvelua, en voi kuin lämpimästi kehua! Sain yksilöllistä, nopeaa ja hyvin ystävällistä asiakaspalvelua kautta linjan.

L-karnitiinista on hyvää (ja kriittistäkin) tietoa seuraavien linkkien takana:

Performance Booster (Linkki vanhentunut! Artikkeli löytyy kuitenkin Googlen välimuistista mikäli laittaa linkin osoitteen Googlen hakuun.)

Metabolic functions of L-carnitine and its effects as feed additive in horses

Ylläoleva PubMedin artikkeli l-karnitiinista löytyy vielä täydellisempänä täältä.

Huomasin jonkin ajan päästä l-karnitiinin aloittamisesta mielenkiintoisen jutun. Putsatessani hevoseni kavioita tai muutoin niitä ylöspäin nostaessani Akseli nosti niitä huomattavasti ylemmäs kuin aiemmin. Jostain syystä hevoseni myös piti kavioitaan ylhäällä pidempiä aikoja eikä yläasento näyttänyt vaivaavan. Asia ei todellakaan jäänyt minulta huomaamatta! Akselilla oli ollut kautta aikojen vaikeuksia pitää varsinkin takajalkoja ylhäällä pidempiä aikoja puhumattakaan niiden nostamisesta hyvin ylös. Takajalkojen staattinen lihaspito ja niiden yläasento oli hevoselleni selkeästi todella epämiellyttävää, ehkä jopa kivuliastakin. Vaikea sanoa hevoseni lopullisia tuntemuksia, mutta ongelmia kyseisen asian suhteen oli.

Koska perusluonteeseeni kuuluu skeptisyys, mietin silti kuvittelinko omiani. Lopulta tuntemukseni vahvisti lisäravinnekokeiluistani täydellisen tietämätön kaverini, kun hän ihmetteli hevoseni innokkuutta nostaa takajalkoja ja pitää niitä pyydettyä ylempänä. Akselin takajalkojen ylhäällä pito-ongelmat olivat tuttuja hänellekin.

Akseli ehti syödä l-karnitiinia noin viiden kuukauden ajan ennen poismenoaan. L-karnitiini oli ensimmäinen lisäravinne, josta tuntui olevan selkeää, näkyvää hyötyä hevoselleni. Valitettavasti kyseessä ei ollut niin suuri ihmeaine, jolla kaikki Akselin ongelmat olisivat kadonneet. L-karnitiinista oli kuitenkin todellista hyötyä hevoseni kavioiden nostamisongelmiin ja olin vakuuttunut sen tehosta, joten Akseli söi L-karnitiinia loppuun asti.

Rohkaisen kaikkia olemaan uteliaita oman hevosensa taudin hoidon suhteen ja testailemaan erilaisia hoitovaihtoehtoja ja -tapoja. Koskaan ei voi tietää vaikutusta ennen kuin kokeilee! Jokainen hevonen on tautinsa suhteen yksilö ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle ja päinvastoin.

Täydellistä kivennäistä etsimässä

On vaikea löytää PSSM-hevoselle täydellistä kivennäistä, jossa kivennäis- ja vitamiiniarvot olisivat riittävät ilman sokeri- tai tärkkelyspitoisuutta eli turhia täyteaineita. Ylipäätään hyvän kivennäisen löytäminen ei ole helppoa. Ensin meidän jokaisen pitää kuitenkin määritellä, että mikä on hyvä kivennäinen? Meillä jokaisella on siihen todennäköisesti oma määritelmänsä. Kivennäisen valitseminen on aina pieni kompromissi, sillä mikäli yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää. Kaikin puolin täydellistä kivennäistä on vaikea löytää.

Minulle ja minun hevoselleni hyvä kivennäinen on tarkoittanut kivennäistä, jossa ei ole ole sokeria tai tärkkelystä. Tämän lisäksi haluaisin, että kivennäisessä on matala rautapitoisuus, oikea kupari-sinkki-suhde ja ennen kaikkea riittävä määrä molempia hivenaineita ja tarpeeksi E-vitamiinia. Sen lisäksi haluaisin tietenkin, että kalsium-fosfori-suhde tulisi oikeaksi käytettävään heinään nähden. Lisäpisteitä annan tuntuvasti, mikäli kivennäinen on paremmin hyödynnettävässä muodossa eli sisältää esim. kuparioksidin sijaan kuparikelaattia.

Periaatteessa ilman heinäanalyysia parasta kivennäistä ei voi koskaan tietää tai saada. On kuitenkin tunnettu tosiasia, että Suomen maaperä on rautapitoista, mutta monesti kupari- ja sinkkiköyhää. Seleenistäkin saattaa tulla puutetta ja aivan erityisesti, mikäli hevosta ruokitaan luomuheinällä. Ruokintalaskelmia tehdessäni olen noteerannut, että yleisesti ottaen raudasta tulee aina reilua yliannostusta kun taas sinkistä, kuparista ja E-vitamiinista puutetta.

Löysin aikoinaan Saksan markkinoilta mielenkiintoisen kivennäisvalmisteen. Sitä suositellaan kaviokuumehevosille, cushing-hevosille, lihasongelmaisille ja onpa etiketissä mainittu erikseen PSSM/EPSM. Kyseinen kivennäinen sisältää sokeria 0,2% ja tärkkelystä 0,7%. Valmiste sisältää hyvin vähän rautaa, kupari-sinkkisuhde on noin 1:4 (eli Hevostietokeskuksen mukaan lähellä täydellistä) ja molempia aineita on riittävästi. Myös mangaania on moniin muihin tuotteisiin verrattuna hyvin. Tuote sisältää paljon E-vitamiinia, joskin se on synteettistä. Suurinosa hivenaineista on kelaatteina ja magnesiumoksidin lisäksi tuotteessa on magnesiumfumaraattia, jonka imeytyvyyden pitäisi olla hyvä.

Kyseinen kivennäinen on Atcom Rehe Vital. Hinta on toimituskulujen kanssa aika suolainen, mutta toisaalta esimerkiksi kuparilisälle ei näyttäisi olevan tämän kivennäisen kanssa tarvetta. Akseli ehti syödä tätä kivennäistä monta purnukkaa ennen kuolemaansa ja olin Rehe Vitaliin kyllä hyvin tyytyväinen. Maistuvuus ei ollut sokerilitkujen veroista, mutta upposi kuitenkin muiden rehujen joukossa.

Geenitesti PSSM2-muodolle

PSSM-taudin suhteen on saavutettu tämän vuoden keväällä uusi merkittävä virstanpylväs, sillä Yhdysvalloissa toimiva yritys EquiSeq on tuonut markkinoille geenitestin PSSM2-muodolle. Aiemmin PSSM2 on pystytty toteamaan vain lihasbiopsialla, joten kyseessä on hyvin suuri edistysaskel PSSM-taudin diagnosoimisessa ja sen helpottamisessa. Myös Yhdysvaltojen ulkopuolella asuvat voivat ostaa testin ja lähettää verinäytteen heidän laboratorioonsa analysoitavaksi.

Lisätietoja EquiSeqin PSSM2 geenitestistä seuraavien linkkien kautta:

Polysaccharide Storage Myopathy type 2 (PSSM2)

Polysaccharide Storage Myopathy type 2 (PSSM2) Test

Lisätietoja PSSM2-tyypistä:

Type 2 Polysaccharide Storage Myopathy

Vastuunkantaminen sairaasta hevosesta

Omistaja voi tehdä yllättävän paljon oman PSSM-hevosensa hyvinvoinnin eteen. Jotkut hevoset eivät kuitenkaan toivu minkäänlaiseen käyttöön parhaimmastakaan hoidosta huolimatta, joten omistajien syyllistämisen voi unohtaa. Jokainen tautikertomus on omanlaisensa, alkaen hevosen perimästä ja oireiden vakavuudesta. Lisäksi kaikilla ei ole resursseja hoitaa hevosta kuin tiettyyn pisteeseen asti eikä välttämättä halua kokeilla, että mille tasolle hevonen toipuu vai toipuuko lainkaan. Siinä ei ole mitään väärää tai ihmeellistä. Sairas hevonen on tässä tapauksessa sairas hevonen, eikä se muuksi muutu.

Itse en olisi hoitoruljanssiin lähtenyt, ellen olisi ollut jo niin kiintynyt hevoseeni. Meidän tarinamme lopputulos oli kuitenkin se, että jouduin päästämään ystäväni pois kaikesta hoidosta huolimatta. En kadu mitään ja tekisin kaiken aivan samoin kuin aiemminkin. Minulle ei jäänyt jossiteltavaa.

PSSM-hevosen hoitolistaan voivat kuulua esimerkiksi sopivan pihaton tai tallipaikan järjestäminen, lisäravinteet, lisäruokinnat, vähäsokerisen heinän hankkiminen, ruokinnan kokonaissokerien & tärkkelyksen vahtiminen, säännölliset verikokeet, jokapäiväisen liikutuksen järjestäminen, liikutusohjelman suunnitteleminen, liikutuksessa hevosen rajoitteiden huomioiminen, mahdollisesti ylimääräinen loimittaminen, hevosen stressin ja elämänmuutoksien välttäminen... Lisäksi omistajalta vaaditaan paljon itsehillintaa ja ennakointia. Toki joutilaan kanssa ei tarvitse niin paljon stressata esimerkiksi verikokeista ja niiden tuloksista kuin harraste/käyttöhevosen kanssa. Toisaalta varsinkin joutilaan kannattaisi asua pihatossa, sillä liikunta on sairauden hoidossa erittäin oleellinen osa. Hyviä ja sopivia pihattoja ei kuitenkaan kasva ihan joka oksalla. 

Liikutuksen tärkeys taudin hoidossa ei tarkoita käyttöhevosen uraa, mutta ei myöskään poissulje sitä. PSSM-hevonen vaatii säännöllistä, jokapäiväistä ja tarkkaan suunniteltua liikuntaa, eikä hevosen kanssa voi extempore lähteä tekemään huomattavasti raskaampaa harjoitusta kuin se on aiemmin todistetusti kestänyt. Liikuntaa pitää olla, mutta sen rasittavuus tulee pitää hyvin samantyyppisenä päivästä toiseen ja lisäykset treeniohjelmaan tulee tehdä hitaasti sekä kontrolloidusti. Mikäli rasitusta lisätään yht'äkkisesti, uhkana on pahimmassa tapauksessa lannehalvaus. 

Lepopäiviä ei tulisi pitää, sillä sopivan liikunnan avulla hevonen saa käytettyä luurankolihaksistoonsa varastoimaansa ylimääräistä glykogeeniä. Lepopäivien jälkeen myös lannehalvauksen riski kohoaa oleellisesti ja tästä syystä liikunnan uudelleenaloitus tulisi tehdä varovaisesti. Normaaliin treeniohjelmaan ei voi palata noin vain, mikäli takana on vapaapäiviä. Jotkin yksilöt ovat tarkempia liikutuksensa suhteen kuin toiset ja oman hevosensa raamit löytää vain etsimällä.

Liikunta tekee hyvää hevosen aineenvaihdunnalle ja auttaa monien vaivojen torjunnassa, esimerkiksi insuliiniresistenssin suhteen. PSSM-hevosilla on raportoitu normaalia enemmän herkkyyttä insuliinille. Mikäli hevonen on rasvaruokinnalla, liikunta auttaa lihassoluja kasvattamaan rasvan käyttöä energianlähteenä. Liikunta on yhtä tärkeää myös ALCAR-ruokinnalla, sillä ALCAR auttaa hevosta käyttämään varastoimaansa glykogeeniä pois lihaksistosta rasituksen aikana. Ruokkipa hevostaan miten tahansa, niin liikunta on ruokavaliohoidon ohella supertärkeää.

Tulisi myös muistaa, että oireettomankaan hevosen kohdalla ei voi tuudittautua tilanteen olevan jatkuvasti hallinnassa. Vääränlaisen liikutuksen tai muiden stressitekijöiden indusoimana tauti voi hypätä silmille hyvin nopeasti. Myös vanhemmiten tauti saattaa oireilla, vaikka nuorempana hevonen olisikin voinut hyvin. Ilman verikokeita ja lihasarvojen seuraamista ei voi koskaan tietää, että mitä hevosen lihaksistossa todellisuudessa tapahtuu. Nousseet lihasarvot indikoivat aina lihasvaurioita ja tällaista hevosta ei voi pitää käytössä täysin varauksetta, vaikka ulospäin hevonen vaikuttaisikin oireettomalta.

Hevonen on kamala eläin ihmisen kannalta, sillä se pyrkii peittämään kipunsa viimeiseen asti. Sairas ja kipeä saaliseläin on nopeasti pedon ruokaa. Koska ihminen on ainoa kivun ja epämukavuuden tulkitsija, virheellisiä ja vääriä tulkintoja ei voida sulkea pois. Hevosesta voi olla yllättävän vaikea huomata, että milloin sen asiat ovat oikeasti huonosti ja milloin kyseessä on jokin muu lievempi ja ohimenevä juttu. Ihmisen käsitys hevosensa hyvinvoinnista on aina subjektiivinen ja se korostuu erityisesti, mikäli hevonen ei oireile kovinkaan selkeästi tai käytöstä ei osata tulkita. Tulisikin aina muistaa, että hevonen on itse oman vointinsa paras tulkitsija. Älä koskaan aliarvioi hevosesi kertomaa ja muista myös kuunnella muiden havaintoja ja huomioita, sillä joskus sitä on kovin sokea lähimmilleen.

Kaikesta huolimatta sairaan hevosen kanssa on mahdollista elää normaalia elämää tietyissä rajoissa. Riippuu omistajasta ja toki hevosesta ja sen tautiasteesta, että mihin asti rajoja halutaan testata ja mihin asti niitä ylipäätään voidaan nostaa. Toivoa on kuitenkin niin kauan kuin on elämää! Tämä oli aina johtoajatukseni Akselin kanssa. Lopulta suurinta rakkautta on päästää irti, kun on sen aika eikä laittaa sairasta ja vaivaista ystävää kiertoon. Ihminen joka kykenee päästämään irti oman surunsa hinnalla, on rohkea. Suuren rakkauden hinta on yhtä suuri suru.

"Elämämme kaikki taistelut opettavat meille jotain - nekin jotka häviämme."
- Paulo Coelho