Akseli
8.7.2006 - 2.4.2015
"Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan. Antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon, ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan,
sinä saat pitää ikuisesti."
(kirjasta Lahja, Danielle Steel)
Akselin hoitaminen alkoi käydä liian raskaaksi ja sitovaksi. Jaksoin liikuttaa hevosta tunnollisesti yli vuoden joka ainoa päivä, mutta en voinut enää kuvitella jatkavani seuraavaa kahtakymmentä vuotta samalla tavalla. Minulla ei ollut enää mitään muuta. Pelkäsin myös jatkuvasti, että Akselilla on huono olla. Säikkyminen, lihasten jännittyminen, kohollaan oleva ASAT ja muu vastaava raastoi mieltäni. Kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen en voinut olla miettimättä, että sattuuko Akseliin. Onko minun hevosellani hyvä olla?
"Horses don't fear death, they fear pain."
Lopulta sain ammennettua voimia viimeisen palveluksen tekemiseen rakkaalle ystävälleni. Viimeisinä päivinä istuin iltaan asti tarhassa ja Akseli nuoli kyyneleeni pois. Akseli ei väistynyt viereltäni hetkeksikään. Ei, vaikka kaikki hevoskaverit vietiin sisään. Sellainen oli minun Akselini. Suhde hevoseen voi olla parhaimmillaan jotain niin hienoa, että ei siihen ole sanoja. Tämän rakkauden hinta on yhtä suuri suru.
Akselin viimeinen päivä oli kaunis, teimme kivoja asioita, herkkuja sai syödä niin paljon kuin jaksoi ja loppu tuli kertalaukauksella, ilman kipua tai pelkoa. Akselin paras hevosystävä seisoi lähellä loppuun asti, kuten minäkin.
En usko kuoleman lopullisuuteen. Akseli odottaa minua.
