lauantai 29. marraskuuta 2014

Valmennusta

Akseli kävi taas vaihteeksi kaksipäiväisessä valmennuksessa pyörähtämässä. Kaikki sujui muutoin ongelmitta, mutta toisena valmennuspäivänä hevonen stressasi aivan selkeästi kuljetuksesta. Vatsa meni ripulille ennen traileriin menoa ja hermostuminen oli käsinkosketeltavaa. Mietin jo hetken toisen valmennuspäivän väliin jättämistä, mutta seurattuani hevosen yleisvointia päätin jatkaa riskien uhallakin. Päätöstä ei tarvinnut katua, sillä "pelipaikalla" tilanne oli jo normaali ja Akseli suoritti hyvin.




Itse tosin mokasin tuotuani hevosen takaisin kotitallille, sillä aloin ähertämään sille irtotilsakumeja reissun päätteeksi. Se oli täydellinen virhevalinta. Reissu ja suoritus olivat ilmeisesti verottaneet voimia, eikä hevonen tuntunut pystyvän pitämään varsinkaan takajalkoja lainkaan ylhäällä. Lisäksi vatsalinjaa katsoessa lihakset näyttivät jännittyneiltä ja hetken jo pelkäsin, että olen laukaissut lihasten kramppaamisen. Hevonen oli myös älyttömän hermostunut ja etsi kaikkea mahdollista säikyttävää ympäristöstään.

Hevostaan pitäisi aina kuunnella ja uskoa, ja osata tarvittaessa jättää homma kesken. Olen yleensä erittäin hyvä tässä, mutta tällä kertaa menin ja mokasin. Kesken jättämisen sijaan taistelin kumit kenkiin ja yhtä taisteluahan se oli. Älä tee niin kuin minä, vaan kuuntele aina hevostasi ja suhtaudu käytösmuutoksiin tarvittavalla vakavuudella. Hevonen ei teutaroi huvin ja urheilun vuoksi, sillä on siihen aina syynsä.

Onneksi seuraavana päivänä Akseli oli levollinen oma itsensä ja sain huokaista helpotuksesta. Akseli kykeni taas pitämään takajalkojaan ylhäällä minun ährätessäni lisää tilsakumien kanssa. Lihakset tuntuivat myös normaaleilta eikä vatsalinja ollut jännittynyt, eikä sen päiväinen rasitus laukaissut mitään normaalia suurempaa hikoilua. Huh! Näyttää siltä, että Akseli kestää ainakin jossain määrin stressiä eikä se laukaise suoraan oirepatteristoa. Tosin joku kaunis päivä vastaava juttu voi kostautua ja minulla onkin jälleen huomattavasti oireileva hevonen.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Seleeni

Riittävä seleenin saanti E-vitamiinin ohella on PSSM-hevosille tärkeää ja se mainitaankin monesti PSSM:n hoito-ohjeissa. Seleeni on tärkeä hivenaine ja antioksidantti solujen toiminnalle. Sen puute saattaa aiheuttaa jäykkyyttä, voimattomuutta sekä erilaisia ja eriasteisia lihasongelmia.

Riittävä E-vitamiinin saanti pystyy osittain korvaamaan puutteellista seleenin saantia, sillä kummatkin aineista toimivat "käsi kädessä" antioksidantteina. Monesti E-vitamiinivalmisteisiin onkin lisätty myös seleeniä.

Seleenin myrkyllisyys


Vaikka seleenillä on tärkeä rooli hevosen solujen toiminnalle, kyseessä on liiallisesti annosteltuna hyvin myrkyllinen aine. Turvallisen seleenin saannin raja on kapea eli oireisiin johtava yliannostus voi syntyä helpommin. Valitettavasti isolla yliannostuksella voi olla hyvin vakavia seurauksia, kuten kävi pooloponeille Floridassa.

Kroonisia, pitkän aikavälin myrkytysoireita ovat mm. jouhien lähtö ja epäedulliset muutokset kavioissa, mm. vaakasuorat halkeamat. Syynä on seleenin vaikutus keratiinin rakenteeseen. Vakavampia pitkän aikavälin myrkytysoireita voivat olla mm. ontuminen, laihtuminen, voimattomuus, vatsakivut, liiallinen syljeneritys ja hengitysongelmat. Kuolemaan johtavat seleenimyrkytykset ovat erittäin harvinaisia.

Suomen maaperä on tunnetusti seleeniköyhää, joten seleenimyrkytystä on täysin turha pelätä järkevällä ruokintasuunnittelulla. Ennemmin kannattaa tarkistaa, että puutetta ei pääse syntymään. Erityisesti luomuheinää syövien hevosten seleenin saanti kannattaa määrittää, sillä luomuheinässä saattaa olla hyvin vähäinen määrä seleeniä.

Saantisuositukset


Riittävänä seleenin saantimääränä pidetään kirjoituksesta ja lähteestä riippuen 1 - 3 mg / vrk 500 kg hevoselle. Tarvittavaan seleenimäärään vaikuttavat hevosen paino, työn määrä ja yksilölliset tarpeet. FDA US (2012) suositusmäärä seleenin saannille on 3 mg / vrk keskivertohevoselle. Suoritushevoset saattavat tarvita seleeniä hieman enemmän, taaskin lähteestä riippuen jopa 3 - 5 mg / vrk. Turvallisena pidetty yläraja seleenin saannille on vain 20 mg / vrk, jonka jälkeen myrkytysoireita saattaa ilmaantua.

Seleenin yliannostusriski kasvaa, mikäli heinän seleenipitoisuus ei ole tiedossa ja syötetään seleeniä sisältävää kivennäistä, seleenipitoisia lisäravinteita ja täysrehua, joka sisältää myös seleeniä. Näissä tapauksissa tulisi aina laskea kokonaisseleenin saanti.

Seleenin saannin määrittäminen


Ennen seleenilisän lisäämistä hevosen ruokavalioon voi teetättää heinäanalyysin, josta selviää heinän seleenipitoisuus. Heinäanalyysi on suuntaa antava, mutta hyvä ja käytettävissä oleva keino heinän ravinnepitoisuuksien määrittämiseksi. Kun heinän seleenipitoisuus on selvillä, on helpompi laskea ja arvioida seleenin saanti per vuorokausi käytettävään heinämäärään nähden. Saadun tuloksen mukaan voidaan etsiä sopiva lisäravinnevalmiste, jolla mahdollinen seleenin puute on korjattavissa.

Hevosen seleenin saanti voidaan myös määrittää verikokeen avulla. Verikoe on sinänsä yksinkertainen ja luotettava tapa määrittää hevosen seleenin saanti eli onko hevosella puutosta seleenistä vai ei.

Seleenin imeytyvyys


Epäorgaaninen seleeni (natriumseleniitti / natriumselenaatti) imeytyy tutkimusten mukaan huonommin kuin orgaaninen seleeni (seleenihiiva = selenometioniini), joten seleenin lähteenä kannattaa suosia orgaanista muotoa.

Lähteet:


Selenium: A Balancing act

The Horse -portaalin artikkeli

Selenium - How Important Is It?

Dr Kathleen Crandell
Kentucky Equine Research 

Selenium: An Essential Mineral

Kentucky Performance Products

Selenium: How Much Is in Your Horse's Diet?

Kentucky Performance Products

Seleeni ruokinnassa – tuleeko puutetta myös tavanomaisilla tiloilla? (pdf)

ProAgria Pohjois-Karjala
Tieto Liikkeelle –hanke 


Seleeni ja rehuhiiva luomurehuissa (pdf)

Eviran tiedote 20.11.2013

lauantai 8. marraskuuta 2014

Luonnollinen E-vitamiinivalmiste

Luonnollista E-vitamiinia (d-alfatokoferolia) on ollut vaikea löytää Suomen markkinoilta. Sain Akselin diagnoosin jälkeen eläinlääriltä E-vitamiinien saralla uutuusvalmisteen testattavaksi, joka sisälsi d-alfatokoferolia, vehnänalkioöljyä ja säilöntäainetta. Valitettavasti kyseinen tuote ei ollut silloin vielä yleisesti saatavilla, mutta nyt on! Vetcare Oy on kehittänyt kyseisen valmisteen ja sitä saa tilattua apteekin tai oman eläinlääkärinsä kautta.

- Vetcaren E-vitamiinivalmiste

Muita d-alfatokoferolia sisältäviä valmisteita ovat esimerkiksi Englannista tilattavat:

- Forageplus Vitamin E Oil Natural

- Kerx Nano-E

Kyseiset valmisteet eivät sisällä mitään muita vitamiineja kuin E-vitamiinia, joten vitamiinien kokonaistarve on helpompi miettiä kohdilleen. Mitä useampia päällekkäisiä valmisteita käyttää, sitä helpommin saattaa tulla epätasapainoa ruokintaan tai mahdollinen yliannostusten riski kasvaa.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Liikutukseen paluu

Imppari ei näyttänyt aiheuttavan meille juurikaan lisäharmia, joten Akselin liikutukseen paluu on sujunut aika hyvin. Kuitenkin ensimmäisellä käyntilenkillä Akseli tuntui erityisen huonolta ja hevonen kompuroi takajalkoihinsa kovasti. Takapää tuntui kaikkinensa jotenkin heikolta. Seuraavalla käyntilenkillä tilanne oli jo hitusen parempi, joskin kokeilemallani pienellä ravipätkällä hevonen tuntui selkään epäpuhtaalta. Kummallakin kerralla jalkauduin tsekkaamaan tilannetta, mutta mitään kummempaa ei näkynyt. Hevonen ei silti ollut missään nimessä normaalin tuntuinen. Pientä kompurointia jatkui oikeastaan koko sen ajan, kunnes rasitustaso alkoi huidella lähes normaaleissa lukemissa.

Nostin liikutusta hyvin varovasti ja aluksi lähinnä kävelimme, kunnes hevonen alkoi tuntua askelluksen suhteen omalta itseltään. Lepoviikon seurauksena Akseli oli hyvin menohaluinen, joten kuskilta kysyi hieman malttia pitää liikutus matalatempoisena. Kieltämättä houkutus tehdä sitä-tätä-tuota on älyttömän suuri, kun hevonen haluaisi kovasti mennä. Nyt olemme jo käyneet laukkailemassa maastossa kunnon pätkiä ja ai että, miten Akselilla ja minulla on ollut kivaa!

Kisasuunnitelmien peruuntumisen takia en pidä kiirettä rasitustason nostamisen suhteen. Otan rennosti ja pidän rasitustason vakaana. Katselen treenimatkan pidentämistä jossain vaiheessa, kun alkaa taas tehdä mieli edetä kohti tavoitteita. Meillä on koko talvi aikaa hölkötellä ja etsiä liikutuksen raameja. Akselilta on myös otettu uudet lihasarvot juuri ennen impparia ja niissä ei ollut mitään vikaa.