Lihasbiopsian tulosten jälkeen halusin vielä teetättää Akselista geenitestin. Halusin tietää, että sairastaako Akseli 1. vai 2. muotoa sairaudesta ja mikäli 1. muotoa, onko hevoseni hetero- vai homotsygoottinen. Homotsygoottiset hevoset vastaavat yleensä hoitoihin huonommin ja niiden ennuste on siten huonompi. Geenitesti on helppo teetättää eikä se vaadi edes eläinlääkärin käyntiä tallilla. Omistaja nyppii itse hevosensa jouhia 20-30 kappaletta juurineen, niputtaa ne ja laittaa muovipussiin. Juuret on erittäin tärkeä saada mukaan, sillä ne ovat ratkaisevassa roolissa testauksen kannalta. Akselia hoitava klinikka lähetti jouhet analysoitavaksi Yhdysvaltoihin, mutta vastaavan geenitestin pystyy teetättämään myös Suomessa Movet Oy:ssä.
Sain Akselin geenitestin tulokset tänään. Hevoseni sairastaa Polysaccharide Storage Myopathysta 1. muotoa ja se on heterotsygoottinen! Tämä tarkoittaa suomennettuna sitä, että Akselin vanhemmista toinen on ollut PSSM-sairas ja toinen terve. Olen kovin helpottunut, vaikka valitettavasti heterotsygoottisuus ei takaa mitään. Olen lukenut voimakkaasti oireilevista heterotsygoottisista hevosista ja normaalia elämää viettävistä homotsygoottisista. Halusin silti varmistuksen Akselin tautimuotoon, vaikka tiedon perusteella ei voi ennustaa tulevaisuudesta mitään varmaa. Kokonaiskuva on kuitenkin jo vähän parempi.
Ensi viikolla Akselilta otetaan kontrolliverikoe ja katsotaan, että ovatko lihasarvot laskeneet viiterajojen sisään. Se jännittää minua niin paljon, että yöunien menetys on lähellä! Mikäli lihasarvot ovat laskeneet, Akselin ennuste saattaa olla jopa aika hyvä ja paranemista olisi tapahtunut ennätysajassa. Mikäli lihasarvot eivät ole laskeneet, se on tietenkin huonompi juttu, mutta hanskoja ei silti tarvitse heittää vielä tiskiin. Liikutusta ei voi eikä ole edes järkevää keventää, mutta öljyn määrää on mahdollista lisätä. Öljymäärän lisäämisen lisäksi minulla on kokeilematta L-karnitiini ja ALCAR.
Pitäkää peukut pystyssä, että ensi viikko toisi meille positiivisia uutisia!
torstai 27. maaliskuuta 2014
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Oman hevoseni hoitosuunnitelma
"DOUBT
kills more dreams than failure ever will."
Minulle oli suorastaan itsestäänselvää, että teen kaikkeni ja yritän kaikkeni, jotta hevosestani tulisi minulle vielä harrasteratsu. Tiedän ihmisiä, jotka olisivat varmasti laittaneet hevosensa pois jo pelkän diagnoosin jälkeen. Haluan korostaa, että en näe asiassa mitään väärää. Taudin hoitaminen vaatii aikaa, vaivaa sekä rahaa, eikä lopputuloksesta ole minkäänlaisia takeita. Paraskin yritys voi valua hiekkaan.
Olen ehtinyt kirjoittaa PSSM-taudin hoidosta yhtä sun toista ja esitellä erilaisia hoitomuotoja. Millaiseen hoitosuunnitelmaan minä olen sitten päätynyt? Ihan ensimmäiseksi on todettava, että tein hoitosuunnitelman lähinnä lukemaani tietoon perustuen. Eläinlääkäreillä ei ole PSSM-taudista välttämättä kaikkea tietoa, jos sitä ylipäätään on ollenkaan. Esimerkiksi aminohapon käyttäminen tämän taudin hoitokeinona löytyi ihan sattumalta ulkomaisia artikkeleita selatessa. Kyseessä on kuitenkin joillekin hevosille hyvä hoitokeino ja näin ollen kokeilemisen arvoinen asia.
Päädyin aloittamaan Akselin ruokavaliohoidon rasvaruokinnalla. Olen kasvattanut annostuksen pikkuhiljaa kahteen desilitraan rypsiöljyä ja aion toistaiseksi myös pysyä tässä annostuksessa. Otatutan Akselilta kontrolliverikokeet seuraavan kerran huhtikuun alussa, jolloin lihasarvoissa on toivottavasti nähtävissä laskusuunta. Mikäli lihasarvot ovat laskeneet, aloitan liikunnan lisäämisen erittäin maltillisesti. Mikäli lihasarvot eivät ole laskeneet, pidän liikunnan edelleen käyntipainotteisena ja rajoitan sen keston yhteen tuntiin.
Riippumatta huhtikuisten verikokeiden tuloksista, aion lisätä Akselin ruokavalioon ALCARia tupla-annostuksella ja katsoa, että mitä tapahtuu. Tämän jälkeen seurailen taas veriarvoja ja liikunnan lisäykset sekä muut muutokset aion tehdä tulosten mukaan. Olen tällä hetkellä positiivisella mielellä, sillä Akseli tuntuu olevan elämänsä voimissa! Lisäksi Akselin pissa ei enää haise niin pistävältä kuin aiemmin. Pissassa oli hieman pistävä haju, mutta se mahtui kuitenkin yksilöllisiin vaihteluihin hevosten välillä. Mikäli lihasarvot ovat seuraavissa kontrollikokeissa oikeasti laskeneet, pissan haju tulisi jatkossa toimimaan loistavana "lihasarvoindikaattorina".
Veriarvoja ajatellen aion jatkossa seurata erityisesti lihasarvoja (CK ja ASAT), maksa- ja munuaisarvoja, rasva-arvoja sekä insuliinia.
Liikunnan suhteen itsestäänselvä päätös on ollut, että hevoseni ei tule enää koskaan saamaan täydellisiä vapaapäiviä kuin todellisen pakon edessä. Vaikka mitään muuta ei ehtisikään tehdä, niin jo 10 minuutin treenin on todistettu olevan PSSM-hevosille erittäin hyödyllistä. Minun elämääni tämä liikuntapäätös ei ole tuonut sinänsä suuria muutoksia, sillä olen normaalistikin liikuttanut tai järjestänyt hevoselleni liikutuksen 6 kertaa viikossa. Nyt joudun vain pitämään liikutuksesta ja sen tärkeydestä entistä tiukemmin kiinni ja jättämään mahdolliset vapaapäivät pois.
Olen asettanut tämän vuoden takarajaksi hoitovasteelle. Mikäli en tule saamaan tämän vuoden aikana hoitovastetta millään hoitokeinolla, joudun tekemään raskaan ja vaikean päätöksen. Mielessäni on aina ensimmäisenä Akselin hyvinvointi. Siitä en tingi. Haluan, että hevoseni voi hyvin ja sillä on hyvä olla. Vaikka hevonen näyttäisi kestävän täysin oireettomana hieman kohollaan olevat lihasarvot, niiden nousu kertoo aina vaurioista ja lihasten tuhoutumisesta. Näin ollen en koe millään tavoin moraalisesti oikeana, että hoitoon reagoimatonta hevosta pidettäisiin "terveenä" ja käytössä, vaikka ulospäin näkyviä oireita ei olisikaan.
Lopetan lausahdukseen:
"One of the most important ingredients of a good horse health program is a well educated owner."
- Ed McCarty
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Vaihtelua käyntilenkkeihin
Minun on jo pitkään tehnyt mieli opettaa hevoseni ajolle. En muka koskaan aiemmin ole löytänyt siihen todellista aikaa, joten mikä olisikaan parempi sauma toteuttaa haaveeni kuin hevosen "sairasloma"? Otan ohjasajolenkit Akselin viikko-ohjelmaan ja mikäli kaikki menee hyvin, toivon saavani kärryt hevosen perään vielä tämän vuoden puolella. Huomatkaa, että en silti aio pitää kiirettä. ;)
Minun pitäisi teetättää Akselille länget. Haluan kuitenkin ensin nähdä, että hevoseni lihasarvot oikeasti laskevat ja toipuminen lähtee toivotulla tavalla käyntiin. On hieman turha teetättää länget ja todeta puolen vuoden päästä, että eihän tästä kuitenkaan mitään tullut. Minusta tuntuu kamalan surulliselta, että tällä hetkellä kaikki on yhtä jatkoaikaa ja epävarmuutta.
 |
| Lapsi on terve, kun se leikkii! |
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Ihmeaine ALCAR
Kuten mainitsin kirjoituksessani Polysaccharide Storage Myopathy, ruokavaliohoito on liikutuksen ohella PSSM-taudin tärkeimpiä hoitomuotoja. PSSM-taudin hoitoon käytetään yleisesti rasvaruokintaa, jossa 15-25 % hevosen päivittäisestä kokonaisenergiasta korvataan rasvoilla. Rasvaruokinnasta voi lukea lisää aiemmasta kirjoituksestani "Mikä on paras öljy hevoselle?"
Rasvaruokinnan lisäksi PSSM-taudin hoitoon on olemassa muitakin ruokavaliohoitoja. Yhdysvaltalainen eläinlääkäri Eleanor Kellon on tuonut ihmisten tietoisuuteen aminohapon Acetyl-L-Carnitine (ALCAR, asetyyli-l-karnitiini) käyttämisen PSSM-taudin hoidossa. ALCARilla on saatu hyviä hoitotuloksia joidenkin hevosten kohdalla. Mitä se ALCAR sitten on?
Tarkastellaan ensin l-karnitiinia. L-karnitiini on aminohappo, joka on johdannainen aminohapoista lysiini ja metioniini. Eläimillä (ml. ihmiset) sitä syntetisoituu lähinnä maksassa ja munuaisissa. Karnitiinilla on rasva-aineenvaihdunnassa tärkeä rooli, sillä se kuljettaa rasvahappoja ja mahdollistaa rasvahappojen muuntumisen soluissa energiaksi.
Asetyyli-l-karnitiini (ALCAR) on l-karnitiinin asetyloitunut muoto. Rasittavan liikunnan aikana (ihmisen) elimistö muuntaa suurimman osan l-karnitiinista asetyyli-l-karnitiiniksi. Asetyyli-l-karnitiini vähentää glukoosin käyttöä ja lisää rasvahappojen käyttöä energianlähteenä.
Edellä tuli selväksi, että mitkä ovat l-karnitiinin ja asetyyli-l-karnitiinin vaikutusmekanismit. Kyseessä ovat hyvin samankaltaiset aineet. Ihmisillä ALCARin sanotaan imeytyvän paremmin kuin l-karnitiinin, sillä l-karnitiinin tiedetään vaativan insuliinipiikin (esim. hiilihydraatteja) imeytyäkseen soluihin. ALCAR myös läpäisee ihmisillä veri-aivoesteen ja pystyy toimimaan aivoissa antioksidantin tavoin. Ihmisten kohdalla ALCARista oli luettavissa mielenkiintoisia tutkimuksia mm. Alzheimerin taudin hoidossa.
Kaikki tutkimukset l-karnitiinista ja asetyyli-l-karnitiinista koskevat lähinnä ihmisiä ja joissain tapauksissa rottia. En ole löytänyt vastaavia tutkimuksia hevosista. Aiemmin mainitsemani Eleanor Kellon on kuitenkin tutkinut ALCARin toimintaa mm. kroonista kaviokuumetta sairastavilla hevosilla ja on edelläpuhuja ALCARin käytöstä PSSM-hevosten hoidossa.
PSSM-taudin hoidossa käytetään sekä l-karnitiinia että asetyyli-l-karnitiinia. L-karnitiinia suositellaan käytettäväksi yhdessä rasvaruokinnan kanssa, kun taas ALCARia suositellaan käytettäväksi rasvaruokinnan sijasta. Tätä perustellaan aineiden hieman erilaisella toimintamekanismilla. ALCARin aloittamista saatetaan suositella, mikäli hevonen on taudin toteamishetkellä huomattavan ylipainoinen tai hoitovastetta ei saada rasvaruokinnalla.
Olen lukenut joidenkin ihmisten kokemuksia, joissa rasvaruokinta ja ALCAR ovat yhdessä tuoneet PSSM-hevoselle parhaimman avun. Joillain on myös toiminut rasvaruokinta ja l-karnitiini. Jokainen hevonen reagoi ruokavaliohoitoihin yksilöllisesti tai ei lainkaan, joten on tärkeä löytää kullekin hevoselle toimiva hoitokokonaisuus.
ALCARin vuorokausiannostukseksi on ilmoitettu 1 g / 100 lb eli 1 g / n. 45 kg. L-karnitiinia syötetään samalla annostuksella. Jotkut ovat myös tuplanneet aineiden annostuksen ja saaneet huomattavasti parempia hoitotuloksia. Edellä mainittu kannattaa pitää mielessä, mikäli hoitovastetta ei tunnu tulevan.
Joillain hevosilla ALCAR saattaa aiheuttaa kaasunmuodostusta, joten varsinkin tupla-annoksen jakaminen kahteen tai useampaan ruokintakertaan voi olla perusteltua. Kuitenkin Dr. Kellonin mukaan hoitotulokseen ei vaikuta se, että onko vuorokausiannostus jaettu vai ei, joten kaiken voi halutessaan syöttää myös kerralla.
Vanha viisaus pätee tässäkin; se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Tutkimusmatkan PSSM-taudin hoitokäytäntöihin voi kuitenkin aloittaa monesta eri suunnasta.
Minulla ei ole tarkoituksena suositella PSSM-hevosten hoitoon mitään hoitovaihtoehtoa. Ainoa toiveeni on, että pystyisin esittelemään hoitomahdollisuuksia mahdollisimman monipuolisesti.
L-carnitine
PubChem
Acetylcarnitine
PubChem
Metabocard for L-Carnitine
Human Metabolome Database
http://en.wikipedia.org/wiki/Carnitine
http://en.wikipedia.org/wiki/Acetylcarnitine
Rasvaruokinnan lisäksi PSSM-taudin hoitoon on olemassa muitakin ruokavaliohoitoja. Yhdysvaltalainen eläinlääkäri Eleanor Kellon on tuonut ihmisten tietoisuuteen aminohapon Acetyl-L-Carnitine (ALCAR, asetyyli-l-karnitiini) käyttämisen PSSM-taudin hoidossa. ALCARilla on saatu hyviä hoitotuloksia joidenkin hevosten kohdalla. Mitä se ALCAR sitten on?
L-Karnitiini
Tarkastellaan ensin l-karnitiinia. L-karnitiini on aminohappo, joka on johdannainen aminohapoista lysiini ja metioniini. Eläimillä (ml. ihmiset) sitä syntetisoituu lähinnä maksassa ja munuaisissa. Karnitiinilla on rasva-aineenvaihdunnassa tärkeä rooli, sillä se kuljettaa rasvahappoja ja mahdollistaa rasvahappojen muuntumisen soluissa energiaksi.
Asetyyli-L-Karnitiini
Asetyyli-l-karnitiini (ALCAR) on l-karnitiinin asetyloitunut muoto. Rasittavan liikunnan aikana (ihmisen) elimistö muuntaa suurimman osan l-karnitiinista asetyyli-l-karnitiiniksi. Asetyyli-l-karnitiini vähentää glukoosin käyttöä ja lisää rasvahappojen käyttöä energianlähteenä.
Aineiden eroavaisuuksia
Edellä tuli selväksi, että mitkä ovat l-karnitiinin ja asetyyli-l-karnitiinin vaikutusmekanismit. Kyseessä ovat hyvin samankaltaiset aineet. Ihmisillä ALCARin sanotaan imeytyvän paremmin kuin l-karnitiinin, sillä l-karnitiinin tiedetään vaativan insuliinipiikin (esim. hiilihydraatteja) imeytyäkseen soluihin. ALCAR myös läpäisee ihmisillä veri-aivoesteen ja pystyy toimimaan aivoissa antioksidantin tavoin. Ihmisten kohdalla ALCARista oli luettavissa mielenkiintoisia tutkimuksia mm. Alzheimerin taudin hoidossa.
Tutkimukset hevosilla
Kaikki tutkimukset l-karnitiinista ja asetyyli-l-karnitiinista koskevat lähinnä ihmisiä ja joissain tapauksissa rottia. En ole löytänyt vastaavia tutkimuksia hevosista. Aiemmin mainitsemani Eleanor Kellon on kuitenkin tutkinut ALCARin toimintaa mm. kroonista kaviokuumetta sairastavilla hevosilla ja on edelläpuhuja ALCARin käytöstä PSSM-hevosten hoidossa.
L-Karnitiinin ja ALCARin käyttäminen PSSM-hevosilla
PSSM-taudin hoidossa käytetään sekä l-karnitiinia että asetyyli-l-karnitiinia. L-karnitiinia suositellaan käytettäväksi yhdessä rasvaruokinnan kanssa, kun taas ALCARia suositellaan käytettäväksi rasvaruokinnan sijasta. Tätä perustellaan aineiden hieman erilaisella toimintamekanismilla. ALCARin aloittamista saatetaan suositella, mikäli hevonen on taudin toteamishetkellä huomattavan ylipainoinen tai hoitovastetta ei saada rasvaruokinnalla.
Olen lukenut joidenkin ihmisten kokemuksia, joissa rasvaruokinta ja ALCAR ovat yhdessä tuoneet PSSM-hevoselle parhaimman avun. Joillain on myös toiminut rasvaruokinta ja l-karnitiini. Jokainen hevonen reagoi ruokavaliohoitoihin yksilöllisesti tai ei lainkaan, joten on tärkeä löytää kullekin hevoselle toimiva hoitokokonaisuus.
ALCARin vuorokausiannostukseksi on ilmoitettu 1 g / 100 lb eli 1 g / n. 45 kg. L-karnitiinia syötetään samalla annostuksella. Jotkut ovat myös tuplanneet aineiden annostuksen ja saaneet huomattavasti parempia hoitotuloksia. Edellä mainittu kannattaa pitää mielessä, mikäli hoitovastetta ei tunnu tulevan.
Joillain hevosilla ALCAR saattaa aiheuttaa kaasunmuodostusta, joten varsinkin tupla-annoksen jakaminen kahteen tai useampaan ruokintakertaan voi olla perusteltua. Kuitenkin Dr. Kellonin mukaan hoitotulokseen ei vaikuta se, että onko vuorokausiannostus jaettu vai ei, joten kaiken voi halutessaan syöttää myös kerralla.
Johtopäätös
Vanha viisaus pätee tässäkin; se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Tutkimusmatkan PSSM-taudin hoitokäytäntöihin voi kuitenkin aloittaa monesta eri suunnasta.
Minulla ei ole tarkoituksena suositella PSSM-hevosten hoitoon mitään hoitovaihtoehtoa. Ainoa toiveeni on, että pystyisin esittelemään hoitomahdollisuuksia mahdollisimman monipuolisesti.
Lähteet ja lisätietoja:
L-carnitine
PubChem
Acetylcarnitine
PubChem
Metabocard for L-Carnitine
Human Metabolome Database
http://en.wikipedia.org/wiki/Carnitine
http://en.wikipedia.org/wiki/Acetylcarnitine
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Energiaa!
Pääni meinasi jossain vaiheessa hieman hajoilla reippaan ja menohaluisen hevosen
kanssa, mutta tällä hetkellä olen saanut lisättyä 45-60 min
käyntilenkkeihin vähän jumppaakin. Käyntilenkkien lisäksi käyn ratsastustunneilla 1-2 kertaa viikossa 30 min kerrallaan. Teemme vain käyntityöskentelyä. Se on rauhoittanut hiihtäjäksi
muuttunutta hevostani ihan mukavasti.
Akselilla on välillä rauhallisempia päiviä ja välillä hevoseni yrittää kertoa kaiken keinoin, että "nyt hotsittais vähän pistää kaviota toisen eteen!" Mikäli lupaa irrotteluun ei tipu energiakohtauksen iskiessä (kuten ei todellakaan tipu toim. huom.), kuski saattaa tuntea sen nahoissaan. Onneksi Akseli ei ole mikään täysiverinen kuumakalle, sillä muutoin saattaisin harkita sokerista meetwurstia leivän päälle. ;) Tosin polysakkaridi ei kuulemma maistu makealta.
 |
| Tällä kertaa talutuslenkillä. |
Akselilla on välillä rauhallisempia päiviä ja välillä hevoseni yrittää kertoa kaiken keinoin, että "nyt hotsittais vähän pistää kaviota toisen eteen!" Mikäli lupaa irrotteluun ei tipu energiakohtauksen iskiessä (kuten ei todellakaan tipu toim. huom.), kuski saattaa tuntea sen nahoissaan. Onneksi Akseli ei ole mikään täysiverinen kuumakalle, sillä muutoin saattaisin harkita sokerista meetwurstia leivän päälle. ;) Tosin polysakkaridi ei kuulemma maistu makealta.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Mikä on paras öljy hevoselle?
Jouduin tämän kysymyksen eteen, kun aloitin PSSM-taudin hoitokäytäntöjen mukaisen rasvaruokinnan. Vastaus ei ollutkaan aivan yksinkertainen. Suomenkielistä tietoa oli myös aivan turha kuvitella saavansa, joten ei muuta kuin katse kohti englanninkielisiä artikkeleita.
PSSM-hevoset hyötyvät rasvaruokinnasta erityisesti sen takia, että rasvaruokinnan seurauksena lihassoluihin sisäänotettu glukoosi vähenee ja hevonen pystyy hyödyntämään rasvan energian, toisin kuin hiilihydraattien kohdalla. Oli mielenkiintoista huomata, että tutkimusten mukaan myös terveet hevoset hyötyisivät jopa enemmän rasvalisästä kuin väkirehuista. Miksiköhän tähän ei ole tartuttu enemmän? Hyvin harva hyödyntää rasvoja väkirehua korvaavana energianlähteenä.
Törmäsin tutkimustuloksissa mm. siihen, että rasvaruokinnalla hevonen tuottaa ainakin 3 % vähemmän lämpöä kuin hiilihydraattiruokinnalla. Tätä pidettiin mahdollisesti hyvänä etuna suoritushevosilla lämpimissä treeniolosuhteissa. Rasvaruokinnalla voidaan myös tasoittaa hevosen glukoosi- ja insuliinitasoja. Nopeasti sulavat hiilihydraatit aiheuttavat glukoosipiikin, joka saattaa varsinkin isojen väkirehuannosten kohdalla ja ajan kanssa aiheuttaa insuliiniresistenssia. Lisäksi rasvaruokitut hevoset kärsivät vähemmän ruoansulatus- ja aineenvaihduntaongelmista kuin väkirehuannoksilla ruokitut.
Muiden etujen lisäksi rasvojen on tutkittu vapauttavan energiaa hitaammin ja pitävän veren glukoositason tasaisempana kestävyyttä vaativissa suorituksissa, joka tarkoittaisi esimerkiksi matkaratsastushevosten hyötyvän rasvaruokinnasta vrt. hiilihydraattiruokinta. Tosin rasvaruokinnan on todettu hyödyttävän hevosia myös anaerobisissa suorituksissa.
Olen kuullut mielipiteen, jonka mukaan rasva ei ole hevosen luonnollista ruokaa eikä sitä näin ollen tulisi syöttää epäluonnollisuuden ja huonon sulavuuden takia. Mikäli jätetään mielipiteet sikseen ja tarkastellaan tutkimustuloksia, niin niiden mukaan hevonen pystyy hyödyntämään rasvaruokinnan erittäin hyvin. Rasvan sulavuus on hevosilla hämmästyttävän korkea, peräti 80 - 90+ %.
Rasvaruokinta täytyy kuitenkin aloittaa porrastetusti, sillä hevosen haima ei tuota normaalisti juurikaan rasvaa pilkkovaa lipaasia. Liian nopealla tahdilla tehty rasvalisäys voi aiheuttaa suoliston toimintahäiriöitä ja rasvaripulia. Hevosen elimistö adaptoituu rasvaruokintaan kunnolla vasta useiden kuukausien kuluessa. Tähän perustuu mm. se, että miksi PSSM-hevosta ei kannattaisi rasittaa voimakkaasti heti rasvaruokinnan aloittamisen jälkeen. Mikäli hevosen elimistö ei vielä kykene hyödyntämään rasvaa kunnolla, lihasten vaurioituminen jatkuu rasituksen jatkuessa. Tutkimuksissa rasvaruokinnan sopeutumisajaksi on saatu 8-12 viikkoa.
Itse päädyin lisäämään kasviöljyä hevoseni ruokavalioon seuraavanlaisesti:
1. viikko 30 ml
2. viikko 50 ml
3. viikko 75 ml
4. & 5. viikko 100 ml
6. viikko 150 ml (jaettuna kahdelle ruokintakerralle 1 dl + 0,5 dl)
7. viikko 200 ml (jaettuna kahdelle ruokintakerralle 1 dl + 1 dl)
... ja tarvittaessa aion kasvattaa annoksia 0,5 dl / 1 viikko.
Tällä lisäystahdilla ei ole ilmennyt minkäänlaisia ongelmia.
Rasvaruokinnan yhteydessä on huolehdittava ylimääräisen E-vitamiinin saannista, sillä rasituksen yhteydessä öljy lisää vapaiden radikaalien muodostumista. E-vitamiinia on lisättävä normaalin vuorokausiannoksen lisäksi extrana 100-200 mg / 1 dl kasviöljyä. Joissain tutkimuksissa on myös havaittu A-vitamiinin tarpeen kasvua. Kannattaa ainakin huolehtia, että A-vitamiinin saanti on laskennallisesti riittävällä tasolla.
Osittain kyllä. Myös hevosten kohdalla ajatellaan, että omega-3 on "hyvä" rasvahappo ja omega-6 "huono", joskin asiaa ei pidetä ihan niin oleellisena kuin ihmisten kohdalla. Omega-3-rasvahappo ehkäisee mm. tulehduksia ja sillä on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia. Ihmisillä omega-6/omega-3-suhteen tulisi olla 4:1 (EU:n suositus). Hevosten luonnollisen ravinnon, ruohon, rasvahapposuhteeksi on tutkimuksissa saatu 1:3 - 1:6. Ruohossa ei ole paljon rasvaa, mutta se vähäinenkin rasvaosuus koostuu lähes pelkästään hyvistä omega-3-rasvahapoista. Yhden teorian mukaan rasvan sulavuus on hevosilla korkea juuri tästä syystä, jotta hevonen saisi hyödennettyä ruohon hyvät, mutta vähäiset rasvahapot maksimaalisesti. Kaikesta huolimatta hevosille ei ole virallistettu mitään tavoiteltavaa rasvahapposuhdetta.
Eniten omega-3-rasvahappoa on pellavaöljyssä, lohiöljyssä ja chiasiemenöljyssä. Pellavaöljyä ei suositella syötettäväksi niin suuria määriä kuin PSSM-hevosten tarve on, sillä se saattaa aiheuttaa suurina määrinä suolisto-ongelmia. Tästä asiasta on luettavissa lisää jäljempänä. Eläinperäisten rasvojen käytöstä hevosten ruokavaliossa on ristiriitaisia mielipiteitä ja tutkimustuloksia. Joidenkin tutkimusten mukaan hevoset eivät ensinnäkään suostu syömään eläinperäisiä rasvoja ja toisekseen niiden imeytyvyydestä ei ole täyttä varmuutta. Tästä syystä en tuo eläinperäisten rasvojen käyttöä esille kirjoituksessani. Chiasiemenöljyn saatavuus on heikkoa ja kokemuksia isojen määrien syöttämisestä ei ole saatavilla, joten en myöskään tarkastele kyseistä öljyvaihtoehtoa tämän enempää.
Omega-3-rasvahappoa on kohtuullisesti rypsiöljyssä, rapsiöljyssä, hamppuöljyssä ja jonkin verran myös soijaöljyssä. Huonoja rasvavaihtoehtoja ovat esimerkiksi riisileseöljy, maissiöljy ja auringonkukkaöljy, mikäli tarkastellaan omega-3-pitoisuuksia. Viimeksi mainituissa öljyissä on todella paljon omega-6-rasvahappoa, mutta vain vähän omega-3-rasvahappoa.
En löytänyt kysymykseeni yksiselitteistä vastausta. Mikään kasviöljy ei ole varsinaisesti huono tai hevoselle täysin sopimaton, mutta öljyjen laaduissa on eroja. Itse valitsin kaiken lukemani perusteella rasvavaihtoehdoksi rypsiöljyn. Rypsiöljy ei hapetu helposti ja siinä on suhteellisen optimaalinen omega-6/omega-3-suhde. Rapsiöljy vastaa hyvin pitkälti rypsiöljyä rasvahappokoostumukseltaan, joskin siinä suhde vaihtuu aavistuksen epäedullisemmaksi. Kyse on niin pienestä erosta, että käytännönmerkitystä tällä ei varmasti ole. Rypsi- ja rapsiöljyä voi vertailla esimerkiksi täällä.
Pellavaöljyn syöttämistä ei suositeltu suurina annoksina. Beth Valentinen mukaan pellavaöljy saattaa aiheuttaa isompina annoksina vakaviakin vatsaongelmia. Valentine on yhdysvaltalainen PSSM-hevosten hoitoon ja ravitsemukseen perehtynyt professori, jolla on valtavasti tietoa ja kokemusta rasvaruokinnan saralta. Valentinen ajatuksia pellaöljystä voi lukea lisää täältä.
Kookosöljystä oli luettavissa ristiriitaista tietoa. Erään artikkelin mukaan se on hyväksi hevosille ja vähentää esimerkiksi insuliiniresistenssia verrattuna muihin öljyihin, mutta toisaalla taas kerrottiin kookosöljyn sisältävän paljon tyydyttynyttä rasvaa eläinrasvojen tavoin. Esimerkiksi ihmisillä tyydyttyneiden rasvahappojen tiedetään lisäävän huomattavissa määrin terveysriskejä. Kookosöljyn sanotaan myös lisäävän hevosilla glykogeenin varastoitumista, joka on PSSM-hevosilla on jo valmiiksi häiriintynyttä ja liiallista.
Tutkimuksia lukiessani suorastaan hämmästyin, että miten positiivisia tuloksia rasvaruokinnalla on saatu. Missään ei esimerkiksi mainittu mahdollisuutta insuliiniresistenssiin, joka tuntuisi olevan väkirehuruokinnan pieni peikko. Olin kuitenkin jo lukenut paljon tietoa PSSM-sairaudesta ja sen hoidosta rasvaruokinnalla. Näissä yhteyksissä oli mainittu rasvaruokinnan miinuspuolena mahdollinen insuliiniresistenssi. Niinpä kaivelin asiasta vähän lisää tietoa.
Yhdysvaltalainen eläinlääkäri Eleanor Kellon on ALCARin puolestapuhuja PSSM:n hoidossa. ALCAR on aminohappo, joka vaikuttaa rasva-aineenvaihduntaan. Kellonin mukaan rasvaruokinta lisää insuliiniresistenssin riskiä ja tätä hän perustelee mm. eläinlääkäri Nicholas Frankin vuonna 2005 tekemällä tutkimuksella, jossa täysiverisille aiheutui insuliiniresistenssia vain n. 2 dl öljyannoksilla. Tutkimus löytyy kokonaisuudessaan täältä. Olen lukenut sen moneen kertaan ja luetuttanut vielä muillakin, mutta en mitenkään saa tutkimuksesta irti ajatusta "rasvaruokinta = insuliiniresistenssi".
Hevosilla insuliiniresistenssin riskiä lisäävät mm. rotu (alkuperäisrotuiset herkempiä), lihomistaipumus (ns. easy keepers -hevoset), lihavuus, viljaruokinta (glukoosipiikit), yliruokinta (mm. rehevät laitumet) ja liikunnan puute. En löytänyt insuliiniresistenssia käsittelevistä artikkeleista mainintoja rasvaruokinnan haitallisuudesta, mutta sokeri/tärkkelyspitoisen ruokavalion haitallisuutta korostettiin. Rasvaruokintaa koskevissa tutkimuksissa oli todettu, että väkirehuruokittuihin hevosiin verrattuna rasvaruokituilla hevosilla glukoositaso pysyi tasaisempana eikä rasva aiheuttanut väkirehujen kaltaisia glukoosipiikkejä.
Lukemani perusteella päädyin siihen lopputulokseen, että rasvaruokinnalla aiheutettu insuliiniresistenssi ei ole ensimmäinen huoleni. Insuliiniresistenssi ei ole poissuljettua eikä mahdotonta, mutta todennäköisesti se ei ole ensimmäisenä kolkuttelemassa oven takana. Kannattaa myös huolehtia siitä, että hevoselle ei kerry rasvaruokinnan aikana ylipainoa ja liikuntaa tulee tarjoiltua riittävästi. Myöskään veriarvojen satunnaisen säännöllisestä seuraamisesta ei ole haittaa mm. maksa-arvojen ja insuliinin osalta.
High-fat diets for horses (pdf)
A. C. Beynen and J. M. Hallebeek
Department of Nutrition, Faculty of Veterinary Medicine, Utrecht University
Carbohydrate Metabolism in Horses (pdf)
R. M. Hoffman
Department of Animal & Poultry Sciences, Virginia Polytechnic Institute and State University, Blacksburg, Virginia, USA
N. Frank*, F. M. Andrews*, S. B. Elliott*, J. Lew** ja R. C. Boston***
* Department of Large Animal Clinical Sciences, University of Tennessee, Knoxville 37996
** McCauley Bros. Inc., Versailles, KY 40383
*** Department of Clinical Studies, University of Pennsylvania, Kennett Square 19348
Which Oil is Best for Horses?
Carey Williams PhD
The State University of New Jersey, New Brunswick, New Jersey
Fat digestibility in Equus caballus follows increasing first-order kinetics
Journal of Animal Science -artikkeli
Equine Nutrition in the 21st Century, Part Three
Judy Reynolds PhD P.A.S.
ADM Alliance Nutrition
Omega Fatty Acid Supplements for Horses
Mariette van den Berg MSc
MB Equine Services
The benefits of feeding oil as part of a horse's ration (pdf)
Dr C. E. Foote
Is vegetable oil good in a horse's diet?
Horsetalk.co.nz -portaalin artikkeli
Equine Metabolic Syndrome / Insulin Resistance
The Laminitis Site
E-vitamiini
Hevostietokeskus
Mitä hyötyjä rasvaruokinnasta on?
PSSM-hevoset hyötyvät rasvaruokinnasta erityisesti sen takia, että rasvaruokinnan seurauksena lihassoluihin sisäänotettu glukoosi vähenee ja hevonen pystyy hyödyntämään rasvan energian, toisin kuin hiilihydraattien kohdalla. Oli mielenkiintoista huomata, että tutkimusten mukaan myös terveet hevoset hyötyisivät jopa enemmän rasvalisästä kuin väkirehuista. Miksiköhän tähän ei ole tartuttu enemmän? Hyvin harva hyödyntää rasvoja väkirehua korvaavana energianlähteenä.
Törmäsin tutkimustuloksissa mm. siihen, että rasvaruokinnalla hevonen tuottaa ainakin 3 % vähemmän lämpöä kuin hiilihydraattiruokinnalla. Tätä pidettiin mahdollisesti hyvänä etuna suoritushevosilla lämpimissä treeniolosuhteissa. Rasvaruokinnalla voidaan myös tasoittaa hevosen glukoosi- ja insuliinitasoja. Nopeasti sulavat hiilihydraatit aiheuttavat glukoosipiikin, joka saattaa varsinkin isojen väkirehuannosten kohdalla ja ajan kanssa aiheuttaa insuliiniresistenssia. Lisäksi rasvaruokitut hevoset kärsivät vähemmän ruoansulatus- ja aineenvaihduntaongelmista kuin väkirehuannoksilla ruokitut.
Muiden etujen lisäksi rasvojen on tutkittu vapauttavan energiaa hitaammin ja pitävän veren glukoositason tasaisempana kestävyyttä vaativissa suorituksissa, joka tarkoittaisi esimerkiksi matkaratsastushevosten hyötyvän rasvaruokinnasta vrt. hiilihydraattiruokinta. Tosin rasvaruokinnan on todettu hyödyttävän hevosia myös anaerobisissa suorituksissa.
Sopiiko rasvaruokinta hevosille?
Olen kuullut mielipiteen, jonka mukaan rasva ei ole hevosen luonnollista ruokaa eikä sitä näin ollen tulisi syöttää epäluonnollisuuden ja huonon sulavuuden takia. Mikäli jätetään mielipiteet sikseen ja tarkastellaan tutkimustuloksia, niin niiden mukaan hevonen pystyy hyödyntämään rasvaruokinnan erittäin hyvin. Rasvan sulavuus on hevosilla hämmästyttävän korkea, peräti 80 - 90+ %.
Rasvaruokinta täytyy kuitenkin aloittaa porrastetusti, sillä hevosen haima ei tuota normaalisti juurikaan rasvaa pilkkovaa lipaasia. Liian nopealla tahdilla tehty rasvalisäys voi aiheuttaa suoliston toimintahäiriöitä ja rasvaripulia. Hevosen elimistö adaptoituu rasvaruokintaan kunnolla vasta useiden kuukausien kuluessa. Tähän perustuu mm. se, että miksi PSSM-hevosta ei kannattaisi rasittaa voimakkaasti heti rasvaruokinnan aloittamisen jälkeen. Mikäli hevosen elimistö ei vielä kykene hyödyntämään rasvaa kunnolla, lihasten vaurioituminen jatkuu rasituksen jatkuessa. Tutkimuksissa rasvaruokinnan sopeutumisajaksi on saatu 8-12 viikkoa.
Itse päädyin lisäämään kasviöljyä hevoseni ruokavalioon seuraavanlaisesti:
1. viikko 30 ml
2. viikko 50 ml
3. viikko 75 ml
4. & 5. viikko 100 ml
6. viikko 150 ml (jaettuna kahdelle ruokintakerralle 1 dl + 0,5 dl)
7. viikko 200 ml (jaettuna kahdelle ruokintakerralle 1 dl + 1 dl)
... ja tarvittaessa aion kasvattaa annoksia 0,5 dl / 1 viikko.
Tällä lisäystahdilla ei ole ilmennyt minkäänlaisia ongelmia.
Muista vitamiinitäydennys!
Rasvaruokinnan yhteydessä on huolehdittava ylimääräisen E-vitamiinin saannista, sillä rasituksen yhteydessä öljy lisää vapaiden radikaalien muodostumista. E-vitamiinia on lisättävä normaalin vuorokausiannoksen lisäksi extrana 100-200 mg / 1 dl kasviöljyä. Joissain tutkimuksissa on myös havaittu A-vitamiinin tarpeen kasvua. Kannattaa ainakin huolehtia, että A-vitamiinin saanti on laskennallisesti riittävällä tasolla.
Onko omega-6/omega-3-rasvahapposuhde tärkeä hevosilla?
Osittain kyllä. Myös hevosten kohdalla ajatellaan, että omega-3 on "hyvä" rasvahappo ja omega-6 "huono", joskin asiaa ei pidetä ihan niin oleellisena kuin ihmisten kohdalla. Omega-3-rasvahappo ehkäisee mm. tulehduksia ja sillä on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia. Ihmisillä omega-6/omega-3-suhteen tulisi olla 4:1 (EU:n suositus). Hevosten luonnollisen ravinnon, ruohon, rasvahapposuhteeksi on tutkimuksissa saatu 1:3 - 1:6. Ruohossa ei ole paljon rasvaa, mutta se vähäinenkin rasvaosuus koostuu lähes pelkästään hyvistä omega-3-rasvahapoista. Yhden teorian mukaan rasvan sulavuus on hevosilla korkea juuri tästä syystä, jotta hevonen saisi hyödennettyä ruohon hyvät, mutta vähäiset rasvahapot maksimaalisesti. Kaikesta huolimatta hevosille ei ole virallistettu mitään tavoiteltavaa rasvahapposuhdetta.
Eniten omega-3-rasvahappoa on pellavaöljyssä, lohiöljyssä ja chiasiemenöljyssä. Pellavaöljyä ei suositella syötettäväksi niin suuria määriä kuin PSSM-hevosten tarve on, sillä se saattaa aiheuttaa suurina määrinä suolisto-ongelmia. Tästä asiasta on luettavissa lisää jäljempänä. Eläinperäisten rasvojen käytöstä hevosten ruokavaliossa on ristiriitaisia mielipiteitä ja tutkimustuloksia. Joidenkin tutkimusten mukaan hevoset eivät ensinnäkään suostu syömään eläinperäisiä rasvoja ja toisekseen niiden imeytyvyydestä ei ole täyttä varmuutta. Tästä syystä en tuo eläinperäisten rasvojen käyttöä esille kirjoituksessani. Chiasiemenöljyn saatavuus on heikkoa ja kokemuksia isojen määrien syöttämisestä ei ole saatavilla, joten en myöskään tarkastele kyseistä öljyvaihtoehtoa tämän enempää.
Omega-3-rasvahappoa on kohtuullisesti rypsiöljyssä, rapsiöljyssä, hamppuöljyssä ja jonkin verran myös soijaöljyssä. Huonoja rasvavaihtoehtoja ovat esimerkiksi riisileseöljy, maissiöljy ja auringonkukkaöljy, mikäli tarkastellaan omega-3-pitoisuuksia. Viimeksi mainituissa öljyissä on todella paljon omega-6-rasvahappoa, mutta vain vähän omega-3-rasvahappoa.
Mikä on paras rasvalisä?
En löytänyt kysymykseeni yksiselitteistä vastausta. Mikään kasviöljy ei ole varsinaisesti huono tai hevoselle täysin sopimaton, mutta öljyjen laaduissa on eroja. Itse valitsin kaiken lukemani perusteella rasvavaihtoehdoksi rypsiöljyn. Rypsiöljy ei hapetu helposti ja siinä on suhteellisen optimaalinen omega-6/omega-3-suhde. Rapsiöljy vastaa hyvin pitkälti rypsiöljyä rasvahappokoostumukseltaan, joskin siinä suhde vaihtuu aavistuksen epäedullisemmaksi. Kyse on niin pienestä erosta, että käytännönmerkitystä tällä ei varmasti ole. Rypsi- ja rapsiöljyä voi vertailla esimerkiksi täällä.
Pellavaöljyn syöttämistä ei suositeltu suurina annoksina. Beth Valentinen mukaan pellavaöljy saattaa aiheuttaa isompina annoksina vakaviakin vatsaongelmia. Valentine on yhdysvaltalainen PSSM-hevosten hoitoon ja ravitsemukseen perehtynyt professori, jolla on valtavasti tietoa ja kokemusta rasvaruokinnan saralta. Valentinen ajatuksia pellaöljystä voi lukea lisää täältä.
Kookosöljystä oli luettavissa ristiriitaista tietoa. Erään artikkelin mukaan se on hyväksi hevosille ja vähentää esimerkiksi insuliiniresistenssia verrattuna muihin öljyihin, mutta toisaalla taas kerrottiin kookosöljyn sisältävän paljon tyydyttynyttä rasvaa eläinrasvojen tavoin. Esimerkiksi ihmisillä tyydyttyneiden rasvahappojen tiedetään lisäävän huomattavissa määrin terveysriskejä. Kookosöljyn sanotaan myös lisäävän hevosilla glykogeenin varastoitumista, joka on PSSM-hevosilla on jo valmiiksi häiriintynyttä ja liiallista.
Mitä haittaa rasvaruokinnasta on?
Tutkimuksia lukiessani suorastaan hämmästyin, että miten positiivisia tuloksia rasvaruokinnalla on saatu. Missään ei esimerkiksi mainittu mahdollisuutta insuliiniresistenssiin, joka tuntuisi olevan väkirehuruokinnan pieni peikko. Olin kuitenkin jo lukenut paljon tietoa PSSM-sairaudesta ja sen hoidosta rasvaruokinnalla. Näissä yhteyksissä oli mainittu rasvaruokinnan miinuspuolena mahdollinen insuliiniresistenssi. Niinpä kaivelin asiasta vähän lisää tietoa.
Yhdysvaltalainen eläinlääkäri Eleanor Kellon on ALCARin puolestapuhuja PSSM:n hoidossa. ALCAR on aminohappo, joka vaikuttaa rasva-aineenvaihduntaan. Kellonin mukaan rasvaruokinta lisää insuliiniresistenssin riskiä ja tätä hän perustelee mm. eläinlääkäri Nicholas Frankin vuonna 2005 tekemällä tutkimuksella, jossa täysiverisille aiheutui insuliiniresistenssia vain n. 2 dl öljyannoksilla. Tutkimus löytyy kokonaisuudessaan täältä. Olen lukenut sen moneen kertaan ja luetuttanut vielä muillakin, mutta en mitenkään saa tutkimuksesta irti ajatusta "rasvaruokinta = insuliiniresistenssi".
Hevosilla insuliiniresistenssin riskiä lisäävät mm. rotu (alkuperäisrotuiset herkempiä), lihomistaipumus (ns. easy keepers -hevoset), lihavuus, viljaruokinta (glukoosipiikit), yliruokinta (mm. rehevät laitumet) ja liikunnan puute. En löytänyt insuliiniresistenssia käsittelevistä artikkeleista mainintoja rasvaruokinnan haitallisuudesta, mutta sokeri/tärkkelyspitoisen ruokavalion haitallisuutta korostettiin. Rasvaruokintaa koskevissa tutkimuksissa oli todettu, että väkirehuruokittuihin hevosiin verrattuna rasvaruokituilla hevosilla glukoositaso pysyi tasaisempana eikä rasva aiheuttanut väkirehujen kaltaisia glukoosipiikkejä.
Lukemani perusteella päädyin siihen lopputulokseen, että rasvaruokinnalla aiheutettu insuliiniresistenssi ei ole ensimmäinen huoleni. Insuliiniresistenssi ei ole poissuljettua eikä mahdotonta, mutta todennäköisesti se ei ole ensimmäisenä kolkuttelemassa oven takana. Kannattaa myös huolehtia siitä, että hevoselle ei kerry rasvaruokinnan aikana ylipainoa ja liikuntaa tulee tarjoiltua riittävästi. Myöskään veriarvojen satunnaisen säännöllisestä seuraamisesta ei ole haittaa mm. maksa-arvojen ja insuliinin osalta.
Lähteet:
High-fat diets for horses (pdf)
A. C. Beynen and J. M. Hallebeek
Department of Nutrition, Faculty of Veterinary Medicine, Utrecht University
Carbohydrate Metabolism in Horses (pdf)
R. M. Hoffman
Department of Animal & Poultry Sciences, Virginia Polytechnic Institute and State University, Blacksburg, Virginia, USA
N. Frank*, F. M. Andrews*, S. B. Elliott*, J. Lew** ja R. C. Boston***
* Department of Large Animal Clinical Sciences, University of Tennessee, Knoxville 37996
** McCauley Bros. Inc., Versailles, KY 40383
*** Department of Clinical Studies, University of Pennsylvania, Kennett Square 19348
Which Oil is Best for Horses?
Carey Williams PhD
The State University of New Jersey, New Brunswick, New Jersey
Fat digestibility in Equus caballus follows increasing first-order kinetics
Journal of Animal Science -artikkeli
Equine Nutrition in the 21st Century, Part Three
Judy Reynolds PhD P.A.S.
ADM Alliance Nutrition
Omega Fatty Acid Supplements for Horses
Mariette van den Berg MSc
MB Equine Services
The benefits of feeding oil as part of a horse's ration (pdf)
Dr C. E. Foote
Equine Consulting Service
Feeding Fat for horse health – a fad?
Daniel Beatty, DVM
A new age in feeding oil to horses
Stance Equine
Feeding Fat for horse health – a fad?
Daniel Beatty, DVM
A new age in feeding oil to horses
Stance Equine
Is vegetable oil good in a horse's diet?
Horsetalk.co.nz -portaalin artikkeli
Equine Metabolic Syndrome / Insulin Resistance
The Laminitis Site
E-vitamiini
Hevostietokeskus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)