Minulla on ollut blogini luonnoksissa enää yksi julkaisematon kirjoitus ja päätin, että onhan se tämäkin vielä julkaistava. Kirjoitus on kirjoitettu 2014-2015 vuodenvaihteen jälkeen, mutta muokkasin kirjoitusta vastaamaan nykypäivää lähinnä Akselin poismenon osalta.
********************
PSSM-hevosen hoitaminen on yhtä tutkimusmatkailua parhaimman hoitotuloksen löytämiseksi, joten kokeilin aikoinaan vähän kaikenlaista Akselin hoidossa. Akselin ruokavaliohoito nojasi lähinnä rasvaruokintaan ja yksittäisiin vitamiinivalmisteisiin. Rasvaruokinnalla oli Akselin lihasarvoihin jokapäiväisen liikunnan ohella selkeä vaikutus, joten kyseinen kombinaatio oli ehdottomasti tehokkain hoitokeino.
Kokeilin lähes heti Akselin diagnoosin jälkeen syöttää hevoselleni asetyyli-l-karnitiinia eli ALCARia rasvaruokinnan ohella. Lisätietoa asetyyli-l-karnitiinista ja l-karnitiinista sekä niiden eroavaisuuksista löytyy täältä. Syötin ALCARia yhteensä kilon verran tupla-annostuksella eli 20g/vrk, mutta en havainnut sen syöttämisen aikana mitään muutoksia. Akselin olemus, käytös eivätkä veriarvot muuttuneet mihinkään suuntaan, joten lopetin ALCARin syöttämisen.
Joulukuussa 2014 satuin törmäämään nettikaupassa l-karnitiiniin nestemäisessä muodossa. Kyseinen valmiste sisältää noin 4,2 % sokeria eli hyvin maltillisesti syöttömäärään nähden (50 ml = 10 g l-karnitiinia). Laitoin kyseisen tuotteen tilaukseen ihan testaamisen ilosta. Tuotteen sokeripitoisuutta varmistaessani tulin ottaneeksi yhteyttä valmistajaan ja he olivat hyvin ystävällisiä sekä kiinnostuneita tarpeistani ja
tarjoutuivat lopulta myymään minulle l-karnitiinia jauheena, jolloin
vähäinenkin sokeripitoisuus jäi pois laskuista. Kerta kaikkiaan
mahtavaa asiakaspalvelua, en voi kuin lämpimästi kehua! Sain yksilöllistä, nopeaa
ja hyvin ystävällistä asiakaspalvelua kautta linjan.
L-karnitiinista on hyvää (ja kriittistäkin) tietoa seuraavien linkkien takana:
Performance Booster (Linkki vanhentunut! Artikkeli löytyy kuitenkin Googlen välimuistista mikäli laittaa linkin osoitteen Googlen hakuun.)
Metabolic functions of L-carnitine and its effects as feed additive in horses
Ylläoleva PubMedin artikkeli l-karnitiinista löytyy vielä täydellisempänä täältä.
Huomasin jonkin ajan päästä l-karnitiinin aloittamisesta mielenkiintoisen jutun. Putsatessani hevoseni kavioita tai muutoin niitä ylöspäin nostaessani Akseli nosti niitä huomattavasti ylemmäs kuin aiemmin. Jostain syystä hevoseni myös piti kavioitaan ylhäällä pidempiä aikoja eikä yläasento näyttänyt vaivaavan. Asia ei todellakaan jäänyt minulta huomaamatta! Akselilla oli ollut kautta aikojen vaikeuksia pitää varsinkin takajalkoja ylhäällä pidempiä aikoja puhumattakaan niiden nostamisesta hyvin ylös. Takajalkojen staattinen lihaspito ja niiden yläasento oli hevoselleni selkeästi todella epämiellyttävää, ehkä jopa kivuliastakin. Vaikea sanoa hevoseni lopullisia tuntemuksia, mutta ongelmia kyseisen asian suhteen oli.
Koska perusluonteeseeni kuuluu skeptisyys, mietin silti kuvittelinko omiani. Lopulta tuntemukseni vahvisti lisäravinnekokeiluistani täydellisen tietämätön kaverini, kun hän ihmetteli hevoseni innokkuutta nostaa takajalkoja ja pitää niitä pyydettyä ylempänä. Akselin takajalkojen ylhäällä pito-ongelmat olivat tuttuja hänellekin.
Akseli ehti syödä l-karnitiinia noin viiden kuukauden ajan ennen poismenoaan. L-karnitiini oli ensimmäinen lisäravinne, josta tuntui olevan selkeää, näkyvää hyötyä hevoselleni. Valitettavasti kyseessä ei ollut niin suuri ihmeaine, jolla kaikki Akselin ongelmat olisivat kadonneet. L-karnitiinista oli kuitenkin todellista hyötyä hevoseni kavioiden nostamisongelmiin ja olin vakuuttunut sen tehosta, joten Akseli söi L-karnitiinia loppuun asti.
Rohkaisen kaikkia olemaan uteliaita oman hevosensa taudin hoidon suhteen ja testailemaan erilaisia hoitovaihtoehtoja ja -tapoja. Koskaan ei voi tietää vaikutusta ennen kuin kokeilee! Jokainen hevonen on tautinsa suhteen yksilö ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle ja päinvastoin.
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
maanantai 19. syyskuuta 2016
Täydellistä kivennäistä etsimässä
On vaikea löytää PSSM-hevoselle täydellistä kivennäistä, jossa kivennäis- ja vitamiiniarvot olisivat riittävät ilman sokeri- tai tärkkelyspitoisuutta eli turhia täyteaineita. Ylipäätään hyvän kivennäisen löytäminen ei ole helppoa. Ensin meidän jokaisen pitää kuitenkin määritellä, että mikä on hyvä kivennäinen? Meillä jokaisella on siihen todennäköisesti oma määritelmänsä. Kivennäisen valitseminen on aina pieni kompromissi, sillä mikäli yhteen
suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää. Kaikin puolin täydellistä
kivennäistä on vaikea löytää.
Minulle ja minun hevoselleni hyvä kivennäinen on tarkoittanut kivennäistä, jossa ei ole ole sokeria tai tärkkelystä. Tämän lisäksi haluaisin, että kivennäisessä on matala rautapitoisuus, oikea kupari-sinkki-suhde ja ennen kaikkea riittävä määrä molempia hivenaineita ja tarpeeksi E-vitamiinia. Sen lisäksi haluaisin tietenkin, että kalsium-fosfori-suhde tulisi oikeaksi käytettävään heinään nähden. Lisäpisteitä annan tuntuvasti, mikäli kivennäinen on paremmin hyödynnettävässä muodossa eli sisältää esim. kuparioksidin sijaan kuparikelaattia.
Periaatteessa ilman heinäanalyysia parasta kivennäistä ei voi koskaan tietää tai saada. On kuitenkin tunnettu tosiasia, että Suomen maaperä on rautapitoista, mutta monesti kupari- ja sinkkiköyhää. Seleenistäkin saattaa tulla puutetta ja aivan erityisesti, mikäli hevosta ruokitaan luomuheinällä. Ruokintalaskelmia tehdessäni olen noteerannut, että yleisesti ottaen raudasta tulee aina reilua yliannostusta kun taas sinkistä, kuparista ja E-vitamiinista puutetta.
Löysin aikoinaan Saksan markkinoilta mielenkiintoisen kivennäisvalmisteen. Sitä suositellaan kaviokuumehevosille, cushing-hevosille, lihasongelmaisille ja onpa etiketissä mainittu erikseen PSSM/EPSM. Kyseinen kivennäinen sisältää sokeria 0,2% ja tärkkelystä 0,7%. Valmiste sisältää hyvin vähän rautaa, kupari-sinkkisuhde on noin 1:4 (eli Hevostietokeskuksen mukaan lähellä täydellistä) ja molempia aineita on riittävästi. Myös mangaania on moniin muihin tuotteisiin verrattuna hyvin. Tuote sisältää paljon E-vitamiinia, joskin se on synteettistä. Suurinosa hivenaineista on kelaatteina ja magnesiumoksidin lisäksi tuotteessa on magnesiumfumaraattia, jonka imeytyvyyden pitäisi olla hyvä.
Kyseinen kivennäinen on Atcom Rehe Vital. Hinta on toimituskulujen kanssa aika suolainen, mutta toisaalta esimerkiksi kuparilisälle ei näyttäisi olevan tämän kivennäisen kanssa tarvetta. Akseli ehti syödä tätä kivennäistä monta purnukkaa ennen kuolemaansa ja olin Rehe Vitaliin kyllä hyvin tyytyväinen. Maistuvuus ei ollut sokerilitkujen veroista, mutta upposi kuitenkin muiden rehujen joukossa.
Minulle ja minun hevoselleni hyvä kivennäinen on tarkoittanut kivennäistä, jossa ei ole ole sokeria tai tärkkelystä. Tämän lisäksi haluaisin, että kivennäisessä on matala rautapitoisuus, oikea kupari-sinkki-suhde ja ennen kaikkea riittävä määrä molempia hivenaineita ja tarpeeksi E-vitamiinia. Sen lisäksi haluaisin tietenkin, että kalsium-fosfori-suhde tulisi oikeaksi käytettävään heinään nähden. Lisäpisteitä annan tuntuvasti, mikäli kivennäinen on paremmin hyödynnettävässä muodossa eli sisältää esim. kuparioksidin sijaan kuparikelaattia.
Periaatteessa ilman heinäanalyysia parasta kivennäistä ei voi koskaan tietää tai saada. On kuitenkin tunnettu tosiasia, että Suomen maaperä on rautapitoista, mutta monesti kupari- ja sinkkiköyhää. Seleenistäkin saattaa tulla puutetta ja aivan erityisesti, mikäli hevosta ruokitaan luomuheinällä. Ruokintalaskelmia tehdessäni olen noteerannut, että yleisesti ottaen raudasta tulee aina reilua yliannostusta kun taas sinkistä, kuparista ja E-vitamiinista puutetta.
Löysin aikoinaan Saksan markkinoilta mielenkiintoisen kivennäisvalmisteen. Sitä suositellaan kaviokuumehevosille, cushing-hevosille, lihasongelmaisille ja onpa etiketissä mainittu erikseen PSSM/EPSM. Kyseinen kivennäinen sisältää sokeria 0,2% ja tärkkelystä 0,7%. Valmiste sisältää hyvin vähän rautaa, kupari-sinkkisuhde on noin 1:4 (eli Hevostietokeskuksen mukaan lähellä täydellistä) ja molempia aineita on riittävästi. Myös mangaania on moniin muihin tuotteisiin verrattuna hyvin. Tuote sisältää paljon E-vitamiinia, joskin se on synteettistä. Suurinosa hivenaineista on kelaatteina ja magnesiumoksidin lisäksi tuotteessa on magnesiumfumaraattia, jonka imeytyvyyden pitäisi olla hyvä.
Kyseinen kivennäinen on Atcom Rehe Vital. Hinta on toimituskulujen kanssa aika suolainen, mutta toisaalta esimerkiksi kuparilisälle ei näyttäisi olevan tämän kivennäisen kanssa tarvetta. Akseli ehti syödä tätä kivennäistä monta purnukkaa ennen kuolemaansa ja olin Rehe Vitaliin kyllä hyvin tyytyväinen. Maistuvuus ei ollut sokerilitkujen veroista, mutta upposi kuitenkin muiden rehujen joukossa.
tiistai 23. elokuuta 2016
Geenitesti PSSM2-muodolle
PSSM-taudin suhteen on saavutettu tämän vuoden keväällä uusi merkittävä virstanpylväs, sillä Yhdysvalloissa toimiva yritys EquiSeq on tuonut markkinoille geenitestin PSSM2-muodolle. Aiemmin PSSM2 on pystytty toteamaan vain lihasbiopsialla, joten kyseessä on hyvin suuri edistysaskel PSSM-taudin diagnosoimisessa ja sen helpottamisessa. Myös Yhdysvaltojen ulkopuolella asuvat voivat ostaa testin ja lähettää verinäytteen heidän laboratorioonsa analysoitavaksi.
Lisätietoja EquiSeqin PSSM2 geenitestistä seuraavien linkkien kautta:
Polysaccharide Storage Myopathy type 2 (PSSM2)
Polysaccharide Storage Myopathy type 2 (PSSM2) Test
Lisätietoja PSSM2-tyypistä:
Type 2 Polysaccharide Storage Myopathy
Lisätietoja EquiSeqin PSSM2 geenitestistä seuraavien linkkien kautta:
Polysaccharide Storage Myopathy type 2 (PSSM2)
Polysaccharide Storage Myopathy type 2 (PSSM2) Test
Lisätietoja PSSM2-tyypistä:
Type 2 Polysaccharide Storage Myopathy
torstai 21. huhtikuuta 2016
Vastuunkantaminen sairaasta hevosesta
Omistaja voi tehdä yllättävän paljon oman PSSM-hevosensa hyvinvoinnin eteen. Jotkut hevoset eivät kuitenkaan toivu minkäänlaiseen käyttöön parhaimmastakaan hoidosta huolimatta, joten omistajien syyllistämisen voi unohtaa. Jokainen tautikertomus on omanlaisensa, alkaen hevosen perimästä ja oireiden vakavuudesta. Lisäksi kaikilla ei ole resursseja hoitaa hevosta kuin tiettyyn pisteeseen asti eikä välttämättä halua kokeilla, että mille tasolle hevonen toipuu vai toipuuko lainkaan. Siinä ei ole mitään väärää tai ihmeellistä. Sairas hevonen on tässä tapauksessa sairas hevonen, eikä se muuksi muutu.
Itse en olisi hoitoruljanssiin lähtenyt, ellen olisi ollut jo niin kiintynyt hevoseeni. Meidän tarinamme lopputulos oli kuitenkin se, että jouduin päästämään ystäväni pois kaikesta hoidosta huolimatta. En kadu mitään ja tekisin kaiken aivan samoin kuin aiemminkin. Minulle ei jäänyt jossiteltavaa.
PSSM-hevosen hoitolistaan voivat kuulua esimerkiksi sopivan pihaton tai tallipaikan järjestäminen, lisäravinteet, lisäruokinnat, vähäsokerisen heinän hankkiminen, ruokinnan kokonaissokerien & tärkkelyksen vahtiminen, säännölliset verikokeet, jokapäiväisen liikutuksen järjestäminen, liikutusohjelman suunnitteleminen, liikutuksessa hevosen rajoitteiden huomioiminen, mahdollisesti ylimääräinen loimittaminen, hevosen stressin ja elämänmuutoksien välttäminen... Lisäksi omistajalta vaaditaan paljon itsehillintaa ja ennakointia. Toki joutilaan kanssa ei tarvitse niin paljon stressata esimerkiksi verikokeista ja niiden tuloksista kuin harraste/käyttöhevosen kanssa. Toisaalta varsinkin joutilaan kannattaisi asua pihatossa, sillä liikunta on sairauden hoidossa erittäin oleellinen osa. Hyviä ja sopivia pihattoja ei kuitenkaan kasva ihan joka oksalla.
Liikutuksen tärkeys taudin hoidossa ei tarkoita käyttöhevosen uraa, mutta ei myöskään poissulje sitä. PSSM-hevonen vaatii säännöllistä, jokapäiväistä ja tarkkaan suunniteltua liikuntaa, eikä hevosen kanssa voi extempore lähteä tekemään huomattavasti raskaampaa harjoitusta kuin se on aiemmin todistetusti kestänyt. Liikuntaa pitää olla, mutta sen rasittavuus tulee pitää hyvin samantyyppisenä päivästä toiseen ja lisäykset treeniohjelmaan tulee tehdä hitaasti sekä kontrolloidusti. Mikäli rasitusta lisätään yht'äkkisesti, uhkana on pahimmassa tapauksessa lannehalvaus.
Lepopäiviä ei tulisi pitää, sillä sopivan liikunnan avulla hevonen saa käytettyä luurankolihaksistoonsa varastoimaansa ylimääräistä glykogeeniä. Lepopäivien jälkeen myös lannehalvauksen riski kohoaa oleellisesti ja tästä syystä liikunnan uudelleenaloitus tulisi tehdä varovaisesti. Normaaliin treeniohjelmaan ei voi palata noin vain, mikäli takana on vapaapäiviä. Jotkin yksilöt ovat tarkempia liikutuksensa suhteen kuin toiset ja oman hevosensa raamit löytää vain etsimällä.
Liikunta tekee hyvää hevosen aineenvaihdunnalle ja auttaa monien vaivojen torjunnassa, esimerkiksi insuliiniresistenssin suhteen. PSSM-hevosilla on raportoitu normaalia enemmän herkkyyttä insuliinille. Mikäli hevonen on rasvaruokinnalla, liikunta auttaa lihassoluja kasvattamaan rasvan käyttöä energianlähteenä. Liikunta on yhtä tärkeää myös ALCAR-ruokinnalla, sillä ALCAR auttaa hevosta käyttämään varastoimaansa glykogeeniä pois lihaksistosta rasituksen aikana. Ruokkipa hevostaan miten tahansa, niin liikunta on ruokavaliohoidon ohella supertärkeää.
Tulisi myös muistaa, että oireettomankaan hevosen kohdalla ei voi tuudittautua tilanteen olevan jatkuvasti hallinnassa. Vääränlaisen liikutuksen tai muiden stressitekijöiden indusoimana tauti voi hypätä silmille hyvin nopeasti. Myös vanhemmiten tauti saattaa oireilla, vaikka nuorempana hevonen olisikin voinut hyvin. Ilman verikokeita ja lihasarvojen seuraamista ei voi koskaan tietää, että mitä hevosen lihaksistossa todellisuudessa tapahtuu. Nousseet lihasarvot indikoivat aina lihasvaurioita ja tällaista hevosta ei voi pitää käytössä täysin varauksetta, vaikka ulospäin hevonen vaikuttaisikin oireettomalta.
Hevonen on kamala eläin ihmisen kannalta, sillä se pyrkii peittämään kipunsa viimeiseen asti. Sairas ja kipeä saaliseläin on nopeasti pedon ruokaa. Koska ihminen on ainoa kivun ja epämukavuuden tulkitsija, virheellisiä ja vääriä tulkintoja ei voida sulkea pois. Hevosesta voi olla yllättävän vaikea huomata, että milloin sen asiat ovat oikeasti huonosti ja milloin kyseessä on jokin muu lievempi ja ohimenevä juttu. Ihmisen käsitys hevosensa hyvinvoinnista on aina subjektiivinen ja se korostuu erityisesti, mikäli hevonen ei oireile kovinkaan selkeästi tai käytöstä ei osata tulkita. Tulisikin aina muistaa, että hevonen on itse oman vointinsa paras tulkitsija. Älä koskaan aliarvioi hevosesi kertomaa ja muista myös kuunnella muiden havaintoja ja huomioita, sillä joskus sitä on kovin sokea lähimmilleen.
Kaikesta huolimatta sairaan hevosen kanssa on mahdollista elää normaalia elämää tietyissä rajoissa. Riippuu omistajasta ja toki hevosesta ja sen tautiasteesta, että mihin asti rajoja halutaan testata ja mihin asti niitä ylipäätään voidaan nostaa. Toivoa on kuitenkin niin kauan kuin on elämää! Tämä oli aina johtoajatukseni Akselin kanssa. Lopulta suurinta rakkautta on päästää irti, kun on sen aika eikä laittaa sairasta ja vaivaista ystävää kiertoon. Ihminen joka kykenee päästämään irti oman surunsa hinnalla, on rohkea. Suuren rakkauden hinta on yhtä suuri suru.
Itse en olisi hoitoruljanssiin lähtenyt, ellen olisi ollut jo niin kiintynyt hevoseeni. Meidän tarinamme lopputulos oli kuitenkin se, että jouduin päästämään ystäväni pois kaikesta hoidosta huolimatta. En kadu mitään ja tekisin kaiken aivan samoin kuin aiemminkin. Minulle ei jäänyt jossiteltavaa.
PSSM-hevosen hoitolistaan voivat kuulua esimerkiksi sopivan pihaton tai tallipaikan järjestäminen, lisäravinteet, lisäruokinnat, vähäsokerisen heinän hankkiminen, ruokinnan kokonaissokerien & tärkkelyksen vahtiminen, säännölliset verikokeet, jokapäiväisen liikutuksen järjestäminen, liikutusohjelman suunnitteleminen, liikutuksessa hevosen rajoitteiden huomioiminen, mahdollisesti ylimääräinen loimittaminen, hevosen stressin ja elämänmuutoksien välttäminen... Lisäksi omistajalta vaaditaan paljon itsehillintaa ja ennakointia. Toki joutilaan kanssa ei tarvitse niin paljon stressata esimerkiksi verikokeista ja niiden tuloksista kuin harraste/käyttöhevosen kanssa. Toisaalta varsinkin joutilaan kannattaisi asua pihatossa, sillä liikunta on sairauden hoidossa erittäin oleellinen osa. Hyviä ja sopivia pihattoja ei kuitenkaan kasva ihan joka oksalla.
Liikutuksen tärkeys taudin hoidossa ei tarkoita käyttöhevosen uraa, mutta ei myöskään poissulje sitä. PSSM-hevonen vaatii säännöllistä, jokapäiväistä ja tarkkaan suunniteltua liikuntaa, eikä hevosen kanssa voi extempore lähteä tekemään huomattavasti raskaampaa harjoitusta kuin se on aiemmin todistetusti kestänyt. Liikuntaa pitää olla, mutta sen rasittavuus tulee pitää hyvin samantyyppisenä päivästä toiseen ja lisäykset treeniohjelmaan tulee tehdä hitaasti sekä kontrolloidusti. Mikäli rasitusta lisätään yht'äkkisesti, uhkana on pahimmassa tapauksessa lannehalvaus.
Lepopäiviä ei tulisi pitää, sillä sopivan liikunnan avulla hevonen saa käytettyä luurankolihaksistoonsa varastoimaansa ylimääräistä glykogeeniä. Lepopäivien jälkeen myös lannehalvauksen riski kohoaa oleellisesti ja tästä syystä liikunnan uudelleenaloitus tulisi tehdä varovaisesti. Normaaliin treeniohjelmaan ei voi palata noin vain, mikäli takana on vapaapäiviä. Jotkin yksilöt ovat tarkempia liikutuksensa suhteen kuin toiset ja oman hevosensa raamit löytää vain etsimällä.
Liikunta tekee hyvää hevosen aineenvaihdunnalle ja auttaa monien vaivojen torjunnassa, esimerkiksi insuliiniresistenssin suhteen. PSSM-hevosilla on raportoitu normaalia enemmän herkkyyttä insuliinille. Mikäli hevonen on rasvaruokinnalla, liikunta auttaa lihassoluja kasvattamaan rasvan käyttöä energianlähteenä. Liikunta on yhtä tärkeää myös ALCAR-ruokinnalla, sillä ALCAR auttaa hevosta käyttämään varastoimaansa glykogeeniä pois lihaksistosta rasituksen aikana. Ruokkipa hevostaan miten tahansa, niin liikunta on ruokavaliohoidon ohella supertärkeää.
Tulisi myös muistaa, että oireettomankaan hevosen kohdalla ei voi tuudittautua tilanteen olevan jatkuvasti hallinnassa. Vääränlaisen liikutuksen tai muiden stressitekijöiden indusoimana tauti voi hypätä silmille hyvin nopeasti. Myös vanhemmiten tauti saattaa oireilla, vaikka nuorempana hevonen olisikin voinut hyvin. Ilman verikokeita ja lihasarvojen seuraamista ei voi koskaan tietää, että mitä hevosen lihaksistossa todellisuudessa tapahtuu. Nousseet lihasarvot indikoivat aina lihasvaurioita ja tällaista hevosta ei voi pitää käytössä täysin varauksetta, vaikka ulospäin hevonen vaikuttaisikin oireettomalta.
Hevonen on kamala eläin ihmisen kannalta, sillä se pyrkii peittämään kipunsa viimeiseen asti. Sairas ja kipeä saaliseläin on nopeasti pedon ruokaa. Koska ihminen on ainoa kivun ja epämukavuuden tulkitsija, virheellisiä ja vääriä tulkintoja ei voida sulkea pois. Hevosesta voi olla yllättävän vaikea huomata, että milloin sen asiat ovat oikeasti huonosti ja milloin kyseessä on jokin muu lievempi ja ohimenevä juttu. Ihmisen käsitys hevosensa hyvinvoinnista on aina subjektiivinen ja se korostuu erityisesti, mikäli hevonen ei oireile kovinkaan selkeästi tai käytöstä ei osata tulkita. Tulisikin aina muistaa, että hevonen on itse oman vointinsa paras tulkitsija. Älä koskaan aliarvioi hevosesi kertomaa ja muista myös kuunnella muiden havaintoja ja huomioita, sillä joskus sitä on kovin sokea lähimmilleen.
Kaikesta huolimatta sairaan hevosen kanssa on mahdollista elää normaalia elämää tietyissä rajoissa. Riippuu omistajasta ja toki hevosesta ja sen tautiasteesta, että mihin asti rajoja halutaan testata ja mihin asti niitä ylipäätään voidaan nostaa. Toivoa on kuitenkin niin kauan kuin on elämää! Tämä oli aina johtoajatukseni Akselin kanssa. Lopulta suurinta rakkautta on päästää irti, kun on sen aika eikä laittaa sairasta ja vaivaista ystävää kiertoon. Ihminen joka kykenee päästämään irti oman surunsa hinnalla, on rohkea. Suuren rakkauden hinta on yhtä suuri suru.
"Elämämme kaikki taistelut opettavat meille jotain - nekin jotka häviämme."
- Paulo Coelho
- Paulo Coelho
maanantai 30. marraskuuta 2015
PSSM-hevosen verryttely
Huomaa! Teksti on alunperin kirjoitettu helmikuussa 2015. Teksti on ollut julkaisemattomissa luonnoksissa tähän päivään asti ja päätin julkaista tekstin sellaisenaan ilman viittauksia hevoseni poismenoon.
Ajattelin kertoa hieman oman hevoseni alku- ja loppuverryttelyistä ennen varsinaista liikuntasuoritusta. Kannattaa muistaa, että se mikä toimii yhdellä hevosella, ei välttämättä toimi toisella. Mitään patenttiverryttelyä tai -liikutusta ei ole olemassa edes PSSM-hevosille, joten jokaisen on vain tutkittava ja kokeiltava mikä toimii juuri sen oman hevosen kanssa.
Oma hevoseni tarvitsee pitkät alku- ja loppukäynnit. Toistaiseksi olen havainnut parhaimmaksi alkuverryttelyksi vähintään 20 min alkukäynnit (matkassa mitattuna noin 2 km) sekä sen jälkeen hetki rentoa laukkaa hevosen haluamassa tahdissa (kummatkin laukat läpi eli oikea & vasen laukka). Varsinaisen työskentelyn jälkeen otan loppuverryttelyksi hieman tehtävistä ja päivästä riippuen rennot loppulaukat ja sen jälkeen alkukäyntien veroiset loppukäynnit eli noin 20 min. Itse en jaksa hinkata näin pitkiä käyntejä kenttää kiertäen vaan hoidan alku- ja loppuverryttelyt maastossa.
Minulta on muutamaan otteeseen tiedusteltu, että miksi en aloita verryttelyä ravilla? Vastaukseni on, että Akselin ravi on huomattavasti jäykemmän oloista ennen verryttelylaukkoja. Tämä verryttelytapa on sopinut Akselille todella hyvin ja on tuntunut ehdottomasti parhaimmalta tavalta saada hevonen rennoksi ja elastisemmaksi ennen varsinaisia harjoituksia.
Verryttelylaukkojen jälkeen aloitan treenin aina käyntityöskentelyllä, jonka jälkeen otan ravia ja vasta lopuksi teen treenattavia asioita laukassa. Tehtävien välillä annan Akselille pitkät ohjat ja hevonen saa venyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Ravi- tai laukkatyöskentelyn jälkeen annan hevosen aina kävellä jonkin aikaa, enkä juuri koskaan jatka suoraan ravityöskentelystä laukkatyöskentelyyn tai toisinpäin ilman välikäyntejä.
Olen joskus lukenut ohjenuorasta, jonka mukaan PSSM-hevoselle tulisi antaa käyntimahdollisuuksia esimerkiksi seuraavasti: 10 min ravia - 10 min käyntiä - 5 min laukkaa - 5 min käyntiä ts. käyntiä tulisi olla aina yhtä pitkät pätkät kuin toistakin askellajia ennen seuraavaan askellajiin siirtymistä. Omalle hevoselleni tuntuu kuitenkin olevan tärkeintä, että en vaadi liian pitkää yhtäjaksoista työskentelyä vaan annan tarpeeksi usein mahdollisuuden eteen-alas venyttämiseen ja säännöllisiin välikäynteihin.
Ylläolevat irralliset lainaukset ovat Stephanie Valbergin kirjoituksesta Exertional Rhabdomyolysis.
Ajattelin kertoa hieman oman hevoseni alku- ja loppuverryttelyistä ennen varsinaista liikuntasuoritusta. Kannattaa muistaa, että se mikä toimii yhdellä hevosella, ei välttämättä toimi toisella. Mitään patenttiverryttelyä tai -liikutusta ei ole olemassa edes PSSM-hevosille, joten jokaisen on vain tutkittava ja kokeiltava mikä toimii juuri sen oman hevosen kanssa.
"Hevosen elimistö kannattaa valmistaa alkavaan harjoitukseen kävelyttämällä hevosta alkuverryttelynä. Lannehalvaushevosille voidaan tarvittaessa käyttää myös normaalia pidempää alkuverryttelyä. Alkuverryttelyssä tulee kuitenkin huomioida yksilölliset ja rotukohtaiset erot. Osa hevosista stressaa hidasvauhtista lämmittelyä, joten tällaiset hevoset voidaan lämmittää kovemmalla vauhdilla. Yleisesti on tiedossa, että ratsut ja laukkahevoset oireilevat usein kun niitä pidätellään vastoin tahtoaan hitaassa vauhdissa ja lämminveriravureiden tiedetään saavan tyypillisesti lannehalvauskohtauksia 15 – 30 minuutin hiljaisen ravin jälkeen.
Palauttava loppuverryttely tehdään kävelyttämällä, jolloin lihaksisto puhdistuu kuona-aineista ja harjoituksesta palautuminen nopeutuu. Hieronnasta, venyttelystä sekä kuuma- ja kylmähoidoista voi myös olla apua tietyille yksilöille.
Harjoitusmuotoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Jos hevonen oireilee usein tietyn tyyppisissä harjoituksissa, sellaisia kannattaa välttää. ... Ratsuilla suositellaan kokoamisten välillä tapahtuvia taukoja, jotta lihakset rentoutuvat ja venyvät."
Hannu Kirstinän tutkielmasta "Lannehalvaussyndrooma" s. 37
Oma hevoseni tarvitsee pitkät alku- ja loppukäynnit. Toistaiseksi olen havainnut parhaimmaksi alkuverryttelyksi vähintään 20 min alkukäynnit (matkassa mitattuna noin 2 km) sekä sen jälkeen hetki rentoa laukkaa hevosen haluamassa tahdissa (kummatkin laukat läpi eli oikea & vasen laukka). Varsinaisen työskentelyn jälkeen otan loppuverryttelyksi hieman tehtävistä ja päivästä riippuen rennot loppulaukat ja sen jälkeen alkukäyntien veroiset loppukäynnit eli noin 20 min. Itse en jaksa hinkata näin pitkiä käyntejä kenttää kiertäen vaan hoidan alku- ja loppuverryttelyt maastossa.
"A pro-longed warm-up with adequate stretching is believed to decrease episodes of rhabdomyolysis."
Minulta on muutamaan otteeseen tiedusteltu, että miksi en aloita verryttelyä ravilla? Vastaukseni on, että Akselin ravi on huomattavasti jäykemmän oloista ennen verryttelylaukkoja. Tämä verryttelytapa on sopinut Akselille todella hyvin ja on tuntunut ehdottomasti parhaimmalta tavalta saada hevonen rennoksi ja elastisemmaksi ennen varsinaisia harjoituksia.
Verryttelylaukkojen jälkeen aloitan treenin aina käyntityöskentelyllä, jonka jälkeen otan ravia ja vasta lopuksi teen treenattavia asioita laukassa. Tehtävien välillä annan Akselille pitkät ohjat ja hevonen saa venyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Ravi- tai laukkatyöskentelyn jälkeen annan hevosen aina kävellä jonkin aikaa, enkä juuri koskaan jatka suoraan ravityöskentelystä laukkatyöskentelyyn tai toisinpäin ilman välikäyntejä.
"Rest periods that allow horses to relax and stretch their muscles between periods of collection under saddle may be of benefit."
Olen joskus lukenut ohjenuorasta, jonka mukaan PSSM-hevoselle tulisi antaa käyntimahdollisuuksia esimerkiksi seuraavasti: 10 min ravia - 10 min käyntiä - 5 min laukkaa - 5 min käyntiä ts. käyntiä tulisi olla aina yhtä pitkät pätkät kuin toistakin askellajia ennen seuraavaan askellajiin siirtymistä. Omalle hevoselleni tuntuu kuitenkin olevan tärkeintä, että en vaadi liian pitkää yhtäjaksoista työskentelyä vaan annan tarpeeksi usein mahdollisuuden eteen-alas venyttämiseen ja säännöllisiin välikäynteihin.
"Event horses may require training that incorporates calm exposure to steeplechase as well as interval training at the speeds achieved during the steeplechase to prevent rhabdomyolysis during competitions. Thoroughbred racehorses often develop rhabdomyolysis when riders fight to keep horses at a slower speed, and therefore, this should be avoided. Standardbred horses often develop rhabdomyolysis after 15–30 min of submaximal trotting, and therefore, interval training and reduction of jog miles to no more than 15 min per session is recommended."
Ylläolevat irralliset lainaukset ovat Stephanie Valbergin kirjoituksesta Exertional Rhabdomyolysis.
torstai 1. lokakuuta 2015
Erilaisten rehujen vertailua
Teksti on kirjoitettu 18.3.2015.
Olen tehnyt aika kattavaa työtä vertaillessani erilaisia matalatärkkelyksisiä rehuja PSSM-taudin näkökulmasta. Tässä on päivitetty lista em. rehuista muidenkin iloksi ja päänvaivaksi. Olen laittanut joidenkin rehujen perään omat kommenttini ko. rehusta, mikäli minulla on ollut jonkinlainen näkemys asiaan. Kaikista rehuista ei ole löytynyt tarvittavia tietoja (esim. sokeri%) suoraan internetistä ja näiden rehujen sisällön olen varmistanut joko maahantuojalta tai suoraan valmistajalta.
HUOM! Varmista tuotteen sen hetkinen tuote- ja ravintosisältö aina rehusäkin kyljestä tai valmistajalta! Rehu ei välttämättä pysy muuttumattomana vuosien ajan.
Mikäli Sinulla on tiedossa jokin PSSM-hevosille sopiva tai suositeltu matalatärkkelyksinen ja -sokerinen rehu, jota ei löydy listaltani, ottaisin tiedon tällaisesta rehusta mielelläni vastaan ja lisäisin sen listaan! Voit jättää kommentin kommenttikenttään tai lähettää minulle sähköpostia (osoite löytyy välilehdeltä "Kuka kirjoittaa").
PSSM-hevosille suositellaan maksimissaan 10 % päivittäisestä kokonaisenergiasta tärkkelyksenä ja sokerina (NSC). Taulukko ruokintasuosituksista löytyy täältä.
Ruokintasanastosta vielä sen verran, että sinimailanen = alfalfa = luserni ja melassileike = sokerijuurikasleike.
Olen myös maininnut rehun kohdalla sen sisältämän panimohiivan, sillä panimohiiva sisältää runsaasti kromia. Panimohiivasta ja sen sisältämistä ravintoaineista voi lukea täältä.
Kromia ei nykytiedon mukaan suositella PSSM-hevosille. Kromilla saattaa olla epäedullisia vaikutuksia PSSM-hevosten kohdalla, sillä kromi näyttäisi tutkimusten mukaan parantavan insuliiniherkkyyttä joka on näillä hevosilla jo valmiiksi liiallista. Asiasta löytyy lisätietoa mm. tästä pdf-tiedostosta. Minulla ei ole panimohiivan syöttämisestä kokemuksia, mutta mahdollisesti tämä kromiasia kannattaa huomioida oireilevampien yksilöiden kohdalla. Kannattaa myös tarkistaa panimohiivan prosenttiosuus rehusta, sillä osassa rehuista se voi olla hyvin vähäinen ja toisissa taas merkittävämpi.
Baileys Fibre Beet
Keskeiset ainesosat: Sinimailanen, sokerijuurikasleike
* Tärkkelys 3 %
* Sokeri 5 %
* Valkuainen 10 %
* Kuitu 22 %
* Rasva 3 %
Black Horse Greenmix
Keskeiset ainesosat: Viherjauho
* Tärkkelys 4 %
* Sokeri 5 %
* Valkuainen 13 %
* Kuitu 27 %
* Rasva 3 %
Racing Fiberline
Keskeiset ainesosat: melassileike
* Tärkkelys 0 %
* Sokeri 8-9 %
* Valkuainen 10,5 %
* Kuitu 16,5 %
* Rasva 0,5 %
Racing Greenline
Keskeiset ainesosat: Sinimailanen
* Tärkkelys 2 %
* Sokeri 1,5 %
* Valkuainen 14 %
* Kuitu 25 %
* Rasva 2,5 %
Eggersmann ReVital Cubes
Keskeiset ainesosat: Omenankuori, lusernviherjauho, riisilese
* Tärkkelys 6,2 %
* Sokeri 4,1 %
* Valkuainen 10,8 %
* Kuitu 18,4 %
* Rasva 5,7 %
* Rauta 350 mg / kg
* Sinkki 290 mg / kg
* Kupari 50 mg / kg
* Seleeni 0,9 mg / kg
Eggersmann Struktur Getreidefrei
Keskeiset ainesosat: Lusernviherjauho, omenankuori, riisilese
* Tärkkelys 2,6 %
* Sokeri 4,4 %
* Valkuainen 12,5 %
* Kuitu 21,7 %
* Rasva 6,4 %
* Rauta 140 mg / kg
* Sinkki 120 mg / kg
* Kupari 20 mg / kg
* Seleeni 0,35 mg / kg
Dodson & Horrell ERS Pellets
Keskeiset ainesosat: Kaurankuorijauho, vehnä, juurikasleike
* Tärkkelys 7 %
* Sokeri 7,5 %
* Valkuainen 12,5 %
* Kuitu 16 %
* Rasva 10 %
* Rauta 64 mg / kg
* Sinkki 212 mg / kg
* Kupari 55 mg / kg
* Seleeni 0,6 mg / kg
Marstall Vito
Keskeiset ainesosat: Ruohojauhe, maissi
* Tärkkelys 6,8 %
* Sokeri 3,9 %
* Valkuainen 10,6 %
* Kuitu 19 %
* Rasva 7,2 %
* Rauta 255 mg / kg
* Sinkki 135 mg / kg
* Kupari 30 mg / kg
* Seleeni 0,6 mg / kg
Oma kommentti: Sisältää panimohiivaa.
Pavo Care4Life
Keskeiset ainesosat: Alfalfa, omenamäski, soijapapu, pellavansiemen
* Tärkkelys 4,7 %
* Sokeri 4,7 %
* Valkuainen 13,5 %
* Kuitu 24 %
* Rasva 6,5 %
* Rauta 250 mg / kg
* Sinkki 240 mg / kg
* Kupari 40 mg / kg
* Seleeni 0,9 mg / kg
Oma kommentti: Sisältää panimohiivaa.
Racing Selected
Keskeiset ainesosat: Sinimailanen, melassileike, vehnä, kaurankuorijauho, mäskijauho
* Tärkkelys 5 %
* Sokeri 4,5 %
* Valkuainen 11,7 %
* Kuitu 18 %
* Rasva 9 %
* Rauta 360 mg / kg
* Sinkki 155 mg / kg
* Kupari 54 mg / kg
* Seleeni 0,23 mg / kg
Saracen Re-Leve
Keskeiset ainesosat: Soija, sokerijuurikas, herne, soijaöljy
* Tärkkelys 8 %
* Sokeri 6 %
* Valkuainen 13 %
* Kuitu 19 %
* Rasva 9 %
* Rauta 850 mg / kg
* Sinkki 127 mg / kg
* Kupari 47 mg / kg
* Seleeni 0,5 mg / kg
Oma kommentti: Huomaa todella korkea rautapitoisuus.
St. Hippolyt EquiGard (pelletti)
Keskeiset ainesosat: Viherjauho, omenapuriste, sokerijuurikasleike
* Tärkkelys 3 %
* Sokeri 6 %
* Valkuainen 9,6 %
* Kuitu 17 %
* Rasva 8 %
* Rauta 200 mg / kg
* Sinkki 300 mg / kg
* Kupari 85 mg / kg
* Seleeni 1,2 mg / kg
Oma kommentti: Sisältää panimohiivaa.
Baileys Outshine
Keskeiset ainesosat: Vehnä, soija, soijaöljy, pellavansiemen
* Tärkkelys 19 %
* Sokeri 3 %
* Valkuainen 12,5 %
* Kuitu 8 %
* Rasva 26 %
Oma kommentti: Huomaa korkea tärkkelyspitoisuus.
Baileys Performance Balancer
Keskeiset ainesosat: Soija, viherjauho, vehnä, pellavansiemen
* Tärkkelys 8 %
* Sokeri 7,5 %
* Valkuainen 26 %
* Kuitu 7,52 %
* Rasva 7 %
* Rauta 200 mg / kg
* Sinkki 500 mg / kg
* Kupari 220 mg / kg
* Seleeni 2 mg / kg
Oma kommentti: Pieni syöttömäärä. Sisältää panimohiivaa.
Black Horse Kilparehu
Keskeiset ainesosat: Kaura, melassileike, viherjauho, soija
* Tärkkelys 8,5 %
* Sokeri 4,4 %
* Valkuainen 13 %
* Kuitu 7,9 %
* Rasva 2 %
* Rauta 760 mg / kg
* Sinkki 1000 mg / kg
* Kupari 320 mg / kg
* Seleeni 2 mg / kg
Oma kommentti: Pieni syöttömäärä. Korkea rautapitoisuus.
Krafft Muskel
Keskeiset ainesosat: Perunan valkuainen, vehnä, sokerijuurikasleike, alfalfa, kaura
* Tärkkelys 10 %
* Sokeri 5,5 %
* Valkuainen 40 %
* SRV 370 g / kg
* Kuitu 10 %
* Rasva 4 %
* Fosfori 3 g / kg
Racing Pellavainen
Keskeiset ainesosat: Pellavansiemen
* Tärkkelys 0 %
* Sokeri 4 %
* Valkuainen 30 %
* SRV 258 g / kg
* Kuitu 8,5 %
* Rasva 20 %
* Fosfori 9,5 g / kg
Racing Soijarouhe
Keskeiset ainesosat: Soija
* Tärkkelys 7 %
* Sokeri 9 %
* Valkuainen 48 %
* SRV 435 g / kg
* Kuitu 4,7 %
* Rasva 4 %
* Fosfori 7 g / kg (Lähde: Finelin taulukko)
Olen tehnyt aika kattavaa työtä vertaillessani erilaisia matalatärkkelyksisiä rehuja PSSM-taudin näkökulmasta. Tässä on päivitetty lista em. rehuista muidenkin iloksi ja päänvaivaksi. Olen laittanut joidenkin rehujen perään omat kommenttini ko. rehusta, mikäli minulla on ollut jonkinlainen näkemys asiaan. Kaikista rehuista ei ole löytynyt tarvittavia tietoja (esim. sokeri%) suoraan internetistä ja näiden rehujen sisällön olen varmistanut joko maahantuojalta tai suoraan valmistajalta.
HUOM! Varmista tuotteen sen hetkinen tuote- ja ravintosisältö aina rehusäkin kyljestä tai valmistajalta! Rehu ei välttämättä pysy muuttumattomana vuosien ajan.
Mikäli Sinulla on tiedossa jokin PSSM-hevosille sopiva tai suositeltu matalatärkkelyksinen ja -sokerinen rehu, jota ei löydy listaltani, ottaisin tiedon tällaisesta rehusta mielelläni vastaan ja lisäisin sen listaan! Voit jättää kommentin kommenttikenttään tai lähettää minulle sähköpostia (osoite löytyy välilehdeltä "Kuka kirjoittaa").
PSSM-hevosille suositellaan maksimissaan 10 % päivittäisestä kokonaisenergiasta tärkkelyksenä ja sokerina (NSC). Taulukko ruokintasuosituksista löytyy täältä.
Ruokintasanastosta vielä sen verran, että sinimailanen = alfalfa = luserni ja melassileike = sokerijuurikasleike.
Olen myös maininnut rehun kohdalla sen sisältämän panimohiivan, sillä panimohiiva sisältää runsaasti kromia. Panimohiivasta ja sen sisältämistä ravintoaineista voi lukea täältä.
Kromia ei nykytiedon mukaan suositella PSSM-hevosille. Kromilla saattaa olla epäedullisia vaikutuksia PSSM-hevosten kohdalla, sillä kromi näyttäisi tutkimusten mukaan parantavan insuliiniherkkyyttä joka on näillä hevosilla jo valmiiksi liiallista. Asiasta löytyy lisätietoa mm. tästä pdf-tiedostosta. Minulla ei ole panimohiivan syöttämisestä kokemuksia, mutta mahdollisesti tämä kromiasia kannattaa huomioida oireilevampien yksilöiden kohdalla. Kannattaa myös tarkistaa panimohiivan prosenttiosuus rehusta, sillä osassa rehuista se voi olla hyvin vähäinen ja toisissa taas merkittävämpi.
KARKEAREHUN TÄYDENTÄJÄT TAI VASTAAVAT
Baileys Fibre Beet
Keskeiset ainesosat: Sinimailanen, sokerijuurikasleike
* Tärkkelys 3 %
* Sokeri 5 %
* Valkuainen 10 %
* Kuitu 22 %
* Rasva 3 %
Black Horse Greenmix
Keskeiset ainesosat: Viherjauho
* Tärkkelys 4 %
* Sokeri 5 %
* Valkuainen 13 %
* Kuitu 27 %
* Rasva 3 %
Racing Fiberline
Keskeiset ainesosat: melassileike
* Tärkkelys 0 %
* Sokeri 8-9 %
* Valkuainen 10,5 %
* Kuitu 16,5 %
* Rasva 0,5 %
Racing Greenline
Keskeiset ainesosat: Sinimailanen
* Tärkkelys 2 %
* Sokeri 1,5 %
* Valkuainen 14 %
* Kuitu 25 %
* Rasva 2,5 %
TÄYS- JA TÄYDENNYSREHUT
Eggersmann ReVital Cubes
Keskeiset ainesosat: Omenankuori, lusernviherjauho, riisilese
* Tärkkelys 6,2 %
* Sokeri 4,1 %
* Valkuainen 10,8 %
* Kuitu 18,4 %
* Rasva 5,7 %
* Rauta 350 mg / kg
* Sinkki 290 mg / kg
* Kupari 50 mg / kg
* Seleeni 0,9 mg / kg
Eggersmann Struktur Getreidefrei
Keskeiset ainesosat: Lusernviherjauho, omenankuori, riisilese
* Tärkkelys 2,6 %
* Sokeri 4,4 %
* Valkuainen 12,5 %
* Kuitu 21,7 %
* Rasva 6,4 %
* Rauta 140 mg / kg
* Sinkki 120 mg / kg
* Kupari 20 mg / kg
* Seleeni 0,35 mg / kg
Dodson & Horrell ERS Pellets
Keskeiset ainesosat: Kaurankuorijauho, vehnä, juurikasleike
* Tärkkelys 7 %
* Sokeri 7,5 %
* Valkuainen 12,5 %
* Kuitu 16 %
* Rasva 10 %
* Rauta 64 mg / kg
* Sinkki 212 mg / kg
* Kupari 55 mg / kg
* Seleeni 0,6 mg / kg
Marstall Vito
Keskeiset ainesosat: Ruohojauhe, maissi
* Tärkkelys 6,8 %
* Sokeri 3,9 %
* Valkuainen 10,6 %
* Kuitu 19 %
* Rasva 7,2 %
* Rauta 255 mg / kg
* Sinkki 135 mg / kg
* Kupari 30 mg / kg
* Seleeni 0,6 mg / kg
Oma kommentti: Sisältää panimohiivaa.
Pavo Care4Life
Keskeiset ainesosat: Alfalfa, omenamäski, soijapapu, pellavansiemen
* Tärkkelys 4,7 %
* Sokeri 4,7 %
* Valkuainen 13,5 %
* Kuitu 24 %
* Rasva 6,5 %
* Rauta 250 mg / kg
* Sinkki 240 mg / kg
* Kupari 40 mg / kg
* Seleeni 0,9 mg / kg
Oma kommentti: Sisältää panimohiivaa.
Racing Selected
Keskeiset ainesosat: Sinimailanen, melassileike, vehnä, kaurankuorijauho, mäskijauho
* Tärkkelys 5 %
* Sokeri 4,5 %
* Valkuainen 11,7 %
* Kuitu 18 %
* Rasva 9 %
* Rauta 360 mg / kg
* Sinkki 155 mg / kg
* Kupari 54 mg / kg
* Seleeni 0,23 mg / kg
Saracen Re-Leve
Keskeiset ainesosat: Soija, sokerijuurikas, herne, soijaöljy
* Tärkkelys 8 %
* Sokeri 6 %
* Valkuainen 13 %
* Kuitu 19 %
* Rasva 9 %
* Rauta 850 mg / kg
* Sinkki 127 mg / kg
* Kupari 47 mg / kg
* Seleeni 0,5 mg / kg
Oma kommentti: Huomaa todella korkea rautapitoisuus.
St. Hippolyt EquiGard (pelletti)
Keskeiset ainesosat: Viherjauho, omenapuriste, sokerijuurikasleike
* Tärkkelys 3 %
* Sokeri 6 %
* Valkuainen 9,6 %
* Kuitu 17 %
* Rasva 8 %
* Rauta 200 mg / kg
* Sinkki 300 mg / kg
* Kupari 85 mg / kg
* Seleeni 1,2 mg / kg
Oma kommentti: Sisältää panimohiivaa.
ERIKOISREHUT
Baileys Outshine
Keskeiset ainesosat: Vehnä, soija, soijaöljy, pellavansiemen
* Tärkkelys 19 %
* Sokeri 3 %
* Valkuainen 12,5 %
* Kuitu 8 %
* Rasva 26 %
Oma kommentti: Huomaa korkea tärkkelyspitoisuus.
Baileys Performance Balancer
Keskeiset ainesosat: Soija, viherjauho, vehnä, pellavansiemen
* Tärkkelys 8 %
* Sokeri 7,5 %
* Valkuainen 26 %
* Kuitu 7,52 %
* Rasva 7 %
* Rauta 200 mg / kg
* Sinkki 500 mg / kg
* Kupari 220 mg / kg
* Seleeni 2 mg / kg
Oma kommentti: Pieni syöttömäärä. Sisältää panimohiivaa.
Black Horse Kilparehu
Keskeiset ainesosat: Kaura, melassileike, viherjauho, soija
* Tärkkelys 8,5 %
* Sokeri 4,4 %
* Valkuainen 13 %
* Kuitu 7,9 %
* Rasva 2 %
* Rauta 760 mg / kg
* Sinkki 1000 mg / kg
* Kupari 320 mg / kg
* Seleeni 2 mg / kg
Oma kommentti: Pieni syöttömäärä. Korkea rautapitoisuus.
VALKUAISREHUT TAI VASTAAVAT
Krafft Muskel
Keskeiset ainesosat: Perunan valkuainen, vehnä, sokerijuurikasleike, alfalfa, kaura
* Tärkkelys 10 %
* Sokeri 5,5 %
* Valkuainen 40 %
* SRV 370 g / kg
* Kuitu 10 %
* Rasva 4 %
* Fosfori 3 g / kg
Racing Pellavainen
Keskeiset ainesosat: Pellavansiemen
* Tärkkelys 0 %
* Sokeri 4 %
* Valkuainen 30 %
* SRV 258 g / kg
* Kuitu 8,5 %
* Rasva 20 %
* Fosfori 9,5 g / kg
Racing Soijarouhe
Keskeiset ainesosat: Soija
* Tärkkelys 7 %
* Sokeri 9 %
* Valkuainen 48 %
* SRV 435 g / kg
* Kuitu 4,7 %
* Rasva 4 %
* Fosfori 7 g / kg (Lähde: Finelin taulukko)
maanantai 22. kesäkuuta 2015
Julkaisemattomat luonnokset
Minulla on vielä blogini luonnoksissa muutama kirjoitus mm. PSSM-hevosen verryttelystä ja vertailu erilaisista PSSM-hevosille sopivista rehuista. Viimeistelen kirjoitukset, kunhan vain pystyn ja julkaisen ne, jotta niistä olisi muillekin iloa. Aion myös jättää blogini henkiin ja näkyville, jotta tulevaisuudessa muut voisivat saada ajatuksia ja tietoa PSSM-sairaudesta. Toivon blogistani olevan edelleen hyötyä samojen asioiden kanssa painiville PSSM-hevosten omistajille.
Akselin kuoleman jälkeinen aika on ollut todella raskasta ja oikeastaan vasta nyt, lähes kolmen kuukauden jälkeen olen kyennyt edes palaamaan blogiini ja miettimään näitä asioita. Kaija Koon sanat "Itseäni minä päivin ja öin ehjäksi räätälöin" pitävät lähinnä paikkansa. Tätä surutyötä ei tehdä yhdessä vuodessa, tuskinpa toisessakaan. Suru jää kaverikseni varmasti loppuelämäksi, mutta toivottavasti joku päivä se on kevyempi kantaa.
Rakastin Akseliani niin paljon. Ikävä!
Akselin kuoleman jälkeinen aika on ollut todella raskasta ja oikeastaan vasta nyt, lähes kolmen kuukauden jälkeen olen kyennyt edes palaamaan blogiini ja miettimään näitä asioita. Kaija Koon sanat "Itseäni minä päivin ja öin ehjäksi räätälöin" pitävät lähinnä paikkansa. Tätä surutyötä ei tehdä yhdessä vuodessa, tuskinpa toisessakaan. Suru jää kaverikseni varmasti loppuelämäksi, mutta toivottavasti joku päivä se on kevyempi kantaa.
Rakastin Akseliani niin paljon. Ikävä!
 |
"Mä melkein huudan sun perään Mutten haluu enää harhauttaa Sua rakastan niin paljon, että herään Mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa" |
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Akseli on poissa
Akseli
8.7.2006 - 2.4.2015
"Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan. Antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon, ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan,
sinä saat pitää ikuisesti."
(kirjasta Lahja, Danielle Steel)
Akselin hoitaminen alkoi käydä liian raskaaksi ja sitovaksi. Jaksoin liikuttaa hevosta tunnollisesti yli vuoden joka ainoa päivä, mutta en voinut enää kuvitella jatkavani seuraavaa kahtakymmentä vuotta samalla tavalla. Minulla ei ollut enää mitään muuta. Pelkäsin myös jatkuvasti, että Akselilla on huono olla. Säikkyminen, lihasten jännittyminen, kohollaan oleva ASAT ja muu vastaava raastoi mieltäni. Kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen en voinut olla miettimättä, että sattuuko Akseliin. Onko minun hevosellani hyvä olla?
"Horses don't fear death, they fear pain."
Lopulta sain ammennettua voimia viimeisen palveluksen tekemiseen rakkaalle ystävälleni. Viimeisinä päivinä istuin iltaan asti tarhassa ja Akseli nuoli kyyneleeni pois. Akseli ei väistynyt viereltäni hetkeksikään. Ei, vaikka kaikki hevoskaverit vietiin sisään. Sellainen oli minun Akselini. Suhde hevoseen voi olla parhaimmillaan jotain niin hienoa, että ei siihen ole sanoja. Tämän rakkauden hinta on yhtä suuri suru.
Akselin viimeinen päivä oli kaunis, teimme kivoja asioita, herkkuja sai syödä niin paljon kuin jaksoi ja loppu tuli kertalaukauksella, ilman kipua tai pelkoa. Akselin paras hevosystävä seisoi lähellä loppuun asti, kuten minäkin.
En usko kuoleman lopullisuuteen. Akseli odottaa minua.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Ai miten niin tarkka hevonen?
Syy Akselin ruokanirsoiluun löytyi jo jonkin aikaa sitten. Hevoselleni ei kelvannut eri merkin magnesium! Olen aiemmin syöttänyt HorseFlexin magnesiumsitraattia, mutta se pääsi loppumaan ja ajattelin siirtyä ainakin toistaiseksi helpommin saatavaan magnesiumoksidiin. Niinpä HorseFlexin loppuessa siirryin syöttämään Akselille MagneBalansia. Nirsoiluongelmat eivät alkaneet samantien vaihdoksen jälkeen ja meillä oli toinenkin suht uusi lisäravinne testissä, joten nirsoilun syy ei ollut heti ilmiselvää.
Lähdin perkaamaan Akselin nirsoilua syöttämällä aluksi pelkkää "puuroainesta" ja kun se alkoi jälleen maistua, aloin lisäilemään lisäravinteita yksitellen joukkoon. Ruoka maistui oikein hyvin siihen päivään asti, kunnes kippoon päätyi MagneBalansia. Siihen loppui aamuruoan syöminen. Seuraavana päivänä jätin magnesiumin pois ja kas, taas maistui. Ai miten niin tarkka hevonen? :o)
Lähdin perkaamaan Akselin nirsoilua syöttämällä aluksi pelkkää "puuroainesta" ja kun se alkoi jälleen maistua, aloin lisäilemään lisäravinteita yksitellen joukkoon. Ruoka maistui oikein hyvin siihen päivään asti, kunnes kippoon päätyi MagneBalansia. Siihen loppui aamuruoan syöminen. Seuraavana päivänä jätin magnesiumin pois ja kas, taas maistui. Ai miten niin tarkka hevonen? :o)
perjantai 27. helmikuuta 2015
Erään toisen hevosen tarina
Katsoin Youtubesta alunperin erään videon, jonka perusteella löysin tarinan eräästä PSSM-hevosesta. Minun huomioni kiinnitti videon kommenttikentässä oikeastaan yksi lause:
Kyllä! Mikäli hevonen tuntuu huonolta, ei ole mitään järkeä lähteä vääntämään suunniteltuja harjoituksia väkisin kasaan. Erityisesti sairaan hevosen kanssa on supertärkeää olla herkin aistein liikenteessä, kuulostella hevostaan ja toimia sen mukaan. Hevonen ei todellakaan temppuile huvin vuoksi tai ilkeyttään. Johtuipa temppuilu mistä tahansa, hevosella on siihen syynsä. Syyn löytäminen jää ihmisen vastuulle.
Lainaus on Tolaksen kotisivuilta. Tolaksen hevosen Eddien tarinan PSSM-taudista voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Tässä vielä yksi lainaus kyseiseltä sivulta:
"However, the rider must be attuned to the horses capabilities during every ride, and adjust the workload accordingly so as not to hurt the horse."
Kyllä! Mikäli hevonen tuntuu huonolta, ei ole mitään järkeä lähteä vääntämään suunniteltuja harjoituksia väkisin kasaan. Erityisesti sairaan hevosen kanssa on supertärkeää olla herkin aistein liikenteessä, kuulostella hevostaan ja toimia sen mukaan. Hevonen ei todellakaan temppuile huvin vuoksi tai ilkeyttään. Johtuipa temppuilu mistä tahansa, hevosella on siihen syynsä. Syyn löytäminen jää ihmisen vastuulle.
"When my horse acts out, it is an excuse to get out of work. He knows what he is doing."
"REALLY?!?!
Statements like that just get under my skin. Unfortunately, I overhear them often in my travels. I want to butt into the conversation and insert, "So, your horse just sits plotting and planning all day, waiting for you to show up so it can run through a series of behaviors that it knows will agitate you? It seeks to ruin your day?".
Horses do not make excuses. They are in the moment and behave accordingly. Either the horse has learned the undesireable behavior through association, or the horse is scared/confused/unable. Such comments appear to be an attempt to cover up the inability of the rider to empathize and focus on something other than their own needs in the relationship."
Lainaus on Tolaksen kotisivuilta. Tolaksen hevosen Eddien tarinan PSSM-taudista voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Tässä vielä yksi lainaus kyseiseltä sivulta:
"He had a history of a right hind leg abnormality. Through veterinary examines and diagnostics, chiropractics, acupuncture, massage therapy, equine applied podiatry and careful training , we were unable to figure out the cause. It almost has a look of Shivers or maybe even Stringhalt-like. It only could be seen while turning in small areas and very infrequently at a walk.
...
Ed, a horse who loved being groomed, was becoming unhappy during grooming and girthing. I had owned him for over 8 years, and had purchased him as a 3 year old. What was going on with my horse?"
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Sairaan hevosen kanssa harrastaminen
Tänään oli niitä päiviä, kun teki kovasti mieli omistaa terve hevonen. Kun hevonen säikkyy kaikkea ja kaikkia, etenee poispäin tallilta kuin täi tervassa, pohkeen käytöstä on välillä kuin sähköiskun saanut ja kotiinpäin pitää stressihöyrytä, niin sitä miettii mitä järkeä on harrastaa sairaan hevosen kanssa. On ikävää miettiä, mikä hevosta tällaisina päivinä vaivaa. Ovatko lihakset kipeät? Sattuuko johonkin? Miksi hevonen on niin hermostunut?
Akselilta on tutkittu klinikoilla oikeastaan kaikki mahdollinen eikä hevoseltani ole löytynyt muuta fyysistä vikaa kuin lihassairaus. Sinänsä säpsyily ja pelkotilat kuuluvat PSSM-oireisiin eivätkä ne ole mitenkään tavattomia. Toisaalta hevoseni on jälleen hyvässä kunnossa ja tunnetusti hyvä kunto saattaa tuoda mukanaan nk. pöllövirtaa. Silti sitä miettii, onko tällainen käytös normaalia vai kipukäytöstä. Kunpa hevoseni osaisi puhua.
Yleensä meillä on hyviä päiviä, mutta joskus joukkoon mahtuu näitä huonompia. Sujumattomat päivät ovat erityisen raskaita minulle, sillä en missään nimessä haluaisi tuottaa hevoselleni huonoa oloa tai kipua. Siinä missä terveen hevosen omistaja voi jättää huonoina päivinä liikutuksen vaikka sikseen, minun on pakko tehdä hevoseni kanssa edes jotain. Edes keveysti, mutta kuitenkin jotain. Enkä voi olla koskaan varma, mistä huonot päivät johtuvat. Se on stressaavaa, sillä en osaa olla murehtimatta syytä niihin.
"Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
 |
| Tänään oli sentään kaunis ilma. |
Akselilta on tutkittu klinikoilla oikeastaan kaikki mahdollinen eikä hevoseltani ole löytynyt muuta fyysistä vikaa kuin lihassairaus. Sinänsä säpsyily ja pelkotilat kuuluvat PSSM-oireisiin eivätkä ne ole mitenkään tavattomia. Toisaalta hevoseni on jälleen hyvässä kunnossa ja tunnetusti hyvä kunto saattaa tuoda mukanaan nk. pöllövirtaa. Silti sitä miettii, onko tällainen käytös normaalia vai kipukäytöstä. Kunpa hevoseni osaisi puhua.
Yleensä meillä on hyviä päiviä, mutta joskus joukkoon mahtuu näitä huonompia. Sujumattomat päivät ovat erityisen raskaita minulle, sillä en missään nimessä haluaisi tuottaa hevoselleni huonoa oloa tai kipua. Siinä missä terveen hevosen omistaja voi jättää huonoina päivinä liikutuksen vaikka sikseen, minun on pakko tehdä hevoseni kanssa edes jotain. Edes keveysti, mutta kuitenkin jotain. Enkä voi olla koskaan varma, mistä huonot päivät johtuvat. Se on stressaavaa, sillä en osaa olla murehtimatta syytä niihin.
"Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Tasan vuosi diagnoosista
Päivälleen vuosi sitten eli 11.2.2014 sain puhelinsoiton, jota olin jo osannut aavistella. Lihasbiopsian perusteella hevosellani todettiin polysakkaridien kertymäsairaus. Paperit asiasta tulivat perässä. Ensin lihasbiopsian tulokset ja myöhemmin geenitestin tulos.
...oli raskain. Aivan kuin olisin asunut sumuverhon takana. Mikään muu asia ei pyörinyt mielessäni ja maailma tuntui romahtaneen. Tähänkö kaikki suunnitelmat kaatuisivat? Enkö voi enää tehdä hevoseni kanssa mitään järkevää? Miksi? Miksi minä? Miksi minun hevoseni? Hevoseni rasituskestävyydestä ei annettu turhia toiveita, sillä lihasarvot eivät olleet laskeneet normaaleiksi edes kevyellä liikutuksella. Onneksi hevoseni voi tässä vaiheessa ulospäin hyvin ja Akselin seurassa pystyin unohtamaan suruni edes hetkeksi. Samalla minua raivostutti ihmisten märiseminen turhanpäiväisyyksistä hevosasioissa. Minun hevoseni elämä saattoi olla tässä ja kuolema kolkutella porteilla mikäli se ei vastaa hoitoon. The End ja itsesääliä päälle.
...oli raskas ja epävarmuutta täynnä. En tiennyt sairaudesta juuri mitään, mutta halu perehtyä tähän pirulaiseen kasvoi päivä päivältä. Miten minä voisin hoitaa hevostani parhaiten, jotta tuplaisin mahdollisuuteni onnistua hoidossa? Pahimman surun yli päästyäni lähdin imemään oppia. Diagnoosin jälkeen en ensimmäiseen kuukauteen juuri muuta tehnytkään kuin luin Googlen avulla sairaudesta kaikkea mahdollista. Suunnittelin Akselille täysin uuden liikutusohjelman minuutin tarkkuudella ja ruokavalion, jota lähdin noudattamaan. Selkeä suunnitelma helpotti omaa epävarmaa oloani.
Epävarmuus taudin suhteen olikin pahinta. Entä jos tekisin hirveän työn, eikä hevonen silti vastaisi hoitoihin? Kaikki tuhlattu aika ja raha? Tässä sairaudessa hevoselle pitää antaa minimissään kuusi kuukautta aikaa vastata hoitoon, mielellään vuosikin elleivät oireet ole liian pahat tai peli muutoin hevosen vointia katsoessa selvä.
Jossain vaiheessa minulla kävi myös mielessä hevosen laittaminen pois. Minä halusin hevosen, jonka kanssa voisi tehdä paljon ja jota voisi liikuttaa paljon. Minulla ei olisi mitään käyttöä pihankoristeelle täysihoitotalleilla. Tulisiko Akselista pihankoriste? Hyvin nopeasti kuitenkin hautasin lopetusajatukset. Akselista ei ole ollut tarkoituskaan tulla mitään kilpahevosta, joten pystyisin antamaan vajavaisuuksia anteeksi. Ajattelin, että kunhan Akseli edes kevyen maastoilukäytön kestäisi, se riittäisi minulle. Lopulta ajattelin jo pitäväni Akselin pelkästään seurahevosenakin. Olin valmis antamaan paljon anteeksi ja sopeutumaan siihen, mitä minulle annetaan.
...olivat etsikkoaikaa. Ahmin sairaudesta tietoa ja perustin Akselin hoitosuunnitelmat lukemani mukaisiksi. Aloin jo pääsemään jyvälle minkä sairauden kanssa olen oikein tekemisissä. Tietyllä tapaa muiden kokemusten lukeminen lisäsi tuskaa, sillä niiden mukaan yllättävän harvoin PSSM-hevonen pystyy toimimaan aktiivisessa, täysipainoisessa käytössä täysin ilman ongelmia. Valitettavasti sairaus ilmenee rasituksessa nimensä mukaisesti krooninen rasitusperäinen lannehalvaus, joten eihän huono rasituskestävyys voi tulla kenellekään yllätyksenä? Huonojen kokemuksien vastapainoksi löytyi onneksi positiivisiakin ja ne valoivat minuun uskoa ja toivoa. Kenenkään polku ei ole kuljettu loppuun, ennen kuin toisin todistetaan.
Lisäsin Akselin rasitusta hyvin maltillisesti ja oikein vauvanaskelin. Otatutin Akselista verikokeita säännöllisesti, jotta tietäisin missä mennään. Tuntui ihmeelliseltä ja kiitolliselta, sillä Akselin lihasarvot laskivat eli hevoseni reagoi positiivisesti hoitoon. Sitä oli aluksi kovin vaikea uskoa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, vai?
...oli rankka, mutta opettavainen. Minun hevoseni voi tällä hetkellä hyvin ja olen kyennyt tekemään Akselin kanssa enemmän kuin olisin lopulta ikinä uskonut! Olen sairauden suhteen rauhallisempi, mutta tiedostan sen silti vaanivan nurkan takana. En välttele hevoseni kuljetusta, valmennuksiin viemistä, en oikeastaan mitään normaalia elämää. Pyrin toki minimoimaan hevoseltani stressin ja lisäksi koen säännölliset verikokeet tärkeiksi, jotta tietäisin lihasarvojen perusteella taudin tilanteen. Toistaiseksi olemme oireiden suhteen tasaisilla vesillä. On kuitenkin valitettava tosiasia, että vaikka hoito auttaa tässä hetkessä, se ei tarkoita loppuelämän kestävää oireettomuutta.
Akselin tilanne saattaa olla jo täysin erilainen huomenna, kuukauden päästä, puolen vuoden päästä, ensi vuonna... Hevoseni tulevaisuus ei ole ennustettavissa. Sairaus saattaa alkaa vaivamaan entistä enemmän hevoseni ikääntyessä ja tilanteen edetessä. Sairaus ja sen tuoma epävarmuus on vain hyväksyttävä, mikäli mielii jatkaa eteenpäin.
Eräs toisinaan hankala asia Akselin sairauden suhteen on ollut siitä kertominen joillekin ihmisille. Hevoseni on oikeasti sairas ja se vaatii hyvin tarkkaa sekä todella huolellista perushoitoa. Ulospäin Akseli näyttää niin hyväkuntoiselta ja lihaksikkaalta, tämä muiden ihmisten suusta kuultuna. Eihän sitä silloin voi mikään vaivata, eihän? Ei ainakaan mikään tällainen lihasta rappeuttava sairaus, ylipäätään mikään lihassairaus.
Miten sitten vakuutat tallinpitäjille, että vähäsokerinen heinä on hevoseni elämän edellytys enkä voi syöttää sille mitä tahansa ja miksi heinäanalyysi on niin kamalan tärkeä? Miten saat tehtyä tallinpitäjille selväksi, että hyväkarvainen hevoseni saattaa vaatia extraloimitusta? Miten saat ratsastuksenopettajat ymmärtämään, että minun täytyy antaa hevoselleni usein pitkät ohjat ja välikävelyjä enkä voi vaatia siltä sen hetkiseen liikutusohjelmaan nähden huomattavasti kovempaa suoritusta? "Eihän hevonen edes hikoile vielä, näyttää sille helpolta! Vaadi enemmän!" Tämäkin puoli on kuultu Akselin diagnoosin alkuaikoina, kun olin vasta nostamassa pikkuhiljaa hevosen rasitustasoa ja etsimässä liikutuksen raameja.
Olen joutunut -ja joudun jatkossakin- pitämään tiukasti hevoseni puolia. Ei ole todellakaan sattumaa, että Akseli voi tällä hetkellä niin hyvin. Samalla haluan kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet huoleni ja varovaisuuteni tai muutoin auttaneet minua matkallani. Esimerkiksi hyvät eläinlääkärit, ammattitaitoiset tallinpitäjät, mahtavat ratsastuksenopettajat kuin avuliaat kaverini. Kiitos!
"Hevosellanne on todettu polysakkaridien kertymäsairaus (PSSM, polysaccharide storage disease). ..."
"Your horse has tested positive for Type 1 PSSM. ..."
Ensimmäinen viikko
...oli raskain. Aivan kuin olisin asunut sumuverhon takana. Mikään muu asia ei pyörinyt mielessäni ja maailma tuntui romahtaneen. Tähänkö kaikki suunnitelmat kaatuisivat? Enkö voi enää tehdä hevoseni kanssa mitään järkevää? Miksi? Miksi minä? Miksi minun hevoseni? Hevoseni rasituskestävyydestä ei annettu turhia toiveita, sillä lihasarvot eivät olleet laskeneet normaaleiksi edes kevyellä liikutuksella. Onneksi hevoseni voi tässä vaiheessa ulospäin hyvin ja Akselin seurassa pystyin unohtamaan suruni edes hetkeksi. Samalla minua raivostutti ihmisten märiseminen turhanpäiväisyyksistä hevosasioissa. Minun hevoseni elämä saattoi olla tässä ja kuolema kolkutella porteilla mikäli se ei vastaa hoitoon. The End ja itsesääliä päälle.
Ensimmäinen kuukausi
...oli raskas ja epävarmuutta täynnä. En tiennyt sairaudesta juuri mitään, mutta halu perehtyä tähän pirulaiseen kasvoi päivä päivältä. Miten minä voisin hoitaa hevostani parhaiten, jotta tuplaisin mahdollisuuteni onnistua hoidossa? Pahimman surun yli päästyäni lähdin imemään oppia. Diagnoosin jälkeen en ensimmäiseen kuukauteen juuri muuta tehnytkään kuin luin Googlen avulla sairaudesta kaikkea mahdollista. Suunnittelin Akselille täysin uuden liikutusohjelman minuutin tarkkuudella ja ruokavalion, jota lähdin noudattamaan. Selkeä suunnitelma helpotti omaa epävarmaa oloani.
Epävarmuus taudin suhteen olikin pahinta. Entä jos tekisin hirveän työn, eikä hevonen silti vastaisi hoitoihin? Kaikki tuhlattu aika ja raha? Tässä sairaudessa hevoselle pitää antaa minimissään kuusi kuukautta aikaa vastata hoitoon, mielellään vuosikin elleivät oireet ole liian pahat tai peli muutoin hevosen vointia katsoessa selvä.
Jossain vaiheessa minulla kävi myös mielessä hevosen laittaminen pois. Minä halusin hevosen, jonka kanssa voisi tehdä paljon ja jota voisi liikuttaa paljon. Minulla ei olisi mitään käyttöä pihankoristeelle täysihoitotalleilla. Tulisiko Akselista pihankoriste? Hyvin nopeasti kuitenkin hautasin lopetusajatukset. Akselista ei ole ollut tarkoituskaan tulla mitään kilpahevosta, joten pystyisin antamaan vajavaisuuksia anteeksi. Ajattelin, että kunhan Akseli edes kevyen maastoilukäytön kestäisi, se riittäisi minulle. Lopulta ajattelin jo pitäväni Akselin pelkästään seurahevosenakin. Olin valmis antamaan paljon anteeksi ja sopeutumaan siihen, mitä minulle annetaan.
Ensimmäiset puoli vuotta
...olivat etsikkoaikaa. Ahmin sairaudesta tietoa ja perustin Akselin hoitosuunnitelmat lukemani mukaisiksi. Aloin jo pääsemään jyvälle minkä sairauden kanssa olen oikein tekemisissä. Tietyllä tapaa muiden kokemusten lukeminen lisäsi tuskaa, sillä niiden mukaan yllättävän harvoin PSSM-hevonen pystyy toimimaan aktiivisessa, täysipainoisessa käytössä täysin ilman ongelmia. Valitettavasti sairaus ilmenee rasituksessa nimensä mukaisesti krooninen rasitusperäinen lannehalvaus, joten eihän huono rasituskestävyys voi tulla kenellekään yllätyksenä? Huonojen kokemuksien vastapainoksi löytyi onneksi positiivisiakin ja ne valoivat minuun uskoa ja toivoa. Kenenkään polku ei ole kuljettu loppuun, ennen kuin toisin todistetaan.
Lisäsin Akselin rasitusta hyvin maltillisesti ja oikein vauvanaskelin. Otatutin Akselista verikokeita säännöllisesti, jotta tietäisin missä mennään. Tuntui ihmeelliseltä ja kiitolliselta, sillä Akselin lihasarvot laskivat eli hevoseni reagoi positiivisesti hoitoon. Sitä oli aluksi kovin vaikea uskoa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, vai?
Ensimmäinen vuosi
...oli rankka, mutta opettavainen. Minun hevoseni voi tällä hetkellä hyvin ja olen kyennyt tekemään Akselin kanssa enemmän kuin olisin lopulta ikinä uskonut! Olen sairauden suhteen rauhallisempi, mutta tiedostan sen silti vaanivan nurkan takana. En välttele hevoseni kuljetusta, valmennuksiin viemistä, en oikeastaan mitään normaalia elämää. Pyrin toki minimoimaan hevoseltani stressin ja lisäksi koen säännölliset verikokeet tärkeiksi, jotta tietäisin lihasarvojen perusteella taudin tilanteen. Toistaiseksi olemme oireiden suhteen tasaisilla vesillä. On kuitenkin valitettava tosiasia, että vaikka hoito auttaa tässä hetkessä, se ei tarkoita loppuelämän kestävää oireettomuutta.
Akselin tilanne saattaa olla jo täysin erilainen huomenna, kuukauden päästä, puolen vuoden päästä, ensi vuonna... Hevoseni tulevaisuus ei ole ennustettavissa. Sairaus saattaa alkaa vaivamaan entistä enemmän hevoseni ikääntyessä ja tilanteen edetessä. Sairaus ja sen tuoma epävarmuus on vain hyväksyttävä, mikäli mielii jatkaa eteenpäin.
 |
| Kaksin käymme tien lupaan sulle sen. Kuva on vuodelta 2013. |
Elämä jatkuu, vaikkakin erilaisena
Eräs toisinaan hankala asia Akselin sairauden suhteen on ollut siitä kertominen joillekin ihmisille. Hevoseni on oikeasti sairas ja se vaatii hyvin tarkkaa sekä todella huolellista perushoitoa. Ulospäin Akseli näyttää niin hyväkuntoiselta ja lihaksikkaalta, tämä muiden ihmisten suusta kuultuna. Eihän sitä silloin voi mikään vaivata, eihän? Ei ainakaan mikään tällainen lihasta rappeuttava sairaus, ylipäätään mikään lihassairaus.
Miten sitten vakuutat tallinpitäjille, että vähäsokerinen heinä on hevoseni elämän edellytys enkä voi syöttää sille mitä tahansa ja miksi heinäanalyysi on niin kamalan tärkeä? Miten saat tehtyä tallinpitäjille selväksi, että hyväkarvainen hevoseni saattaa vaatia extraloimitusta? Miten saat ratsastuksenopettajat ymmärtämään, että minun täytyy antaa hevoselleni usein pitkät ohjat ja välikävelyjä enkä voi vaatia siltä sen hetkiseen liikutusohjelmaan nähden huomattavasti kovempaa suoritusta? "Eihän hevonen edes hikoile vielä, näyttää sille helpolta! Vaadi enemmän!" Tämäkin puoli on kuultu Akselin diagnoosin alkuaikoina, kun olin vasta nostamassa pikkuhiljaa hevosen rasitustasoa ja etsimässä liikutuksen raameja.
Olen joutunut -ja joudun jatkossakin- pitämään tiukasti hevoseni puolia. Ei ole todellakaan sattumaa, että Akseli voi tällä hetkellä niin hyvin. Samalla haluan kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet huoleni ja varovaisuuteni tai muutoin auttaneet minua matkallani. Esimerkiksi hyvät eläinlääkärit, ammattitaitoiset tallinpitäjät, mahtavat ratsastuksenopettajat kuin avuliaat kaverini. Kiitos!
torstai 5. helmikuuta 2015
Roskaruoan kirous
Hevoseni on kieltäytynyt sitkeästi syömästä muita ruokiaan kuin heinää jo yli parin viikon ajan. Akseli lopetti puurojensa syömisen oikeastaan kuin seinään, yhtenä päivänä ei enää iltaruoka uponnut ja se siitä. Aamuruoka maistui vielä jonkin aikaa, mutta lopulta sekin putosi pois kuvioista. Olen tuskastellut vastaavan nirsoilun kanssa viimeksi kesällä. Mikään (paitsi kaikki epäterveellinen ja terveydelle vaarallinen) ruoka ei maistu niin hyvältä, että sen eteen voisi kiivetä vaikka takapuoli edellä puuhun. Akseli kyllä söisi kauraa ja kaikkea muuta moskaa, joka ei tämän herran terveyttä edistä millään tavalla. Omat vähätärkkelyksiset ja -sokeriset ruoat ovatkin sitten jo ihan toiselta planeetalta maistuvuudeltaan. Onko tässä nyt kyseessä "roskaruoan kirous"? :)
Ilman Akselin sairautta olisi se ja sama söisikö hevoseni lisäruokia vai ei, sillä voisin ihan hyvin pitää hevosen pelkällä heinäruokinnalla kuten olen aiemmin pitänytkin. Akselin sairaudesta johtuen hevosen olisi kuitenkin tärkeää syödä lisäruokansa ja sitä kautta lisäravinteensa. Kaiken lisäksi olin löytänyt erittäin hyvän lisäravinteen, joka on selkeästi auttanut Akselia. Turhauttaa, että sekin löytö valui nirsoilun myötä täysin hukkaan.
Olen tällä hetkellä työstämässä kattavaa vertailua erilaisista PSSM-hevosille sopivista rehuista. Kieltämättä tämä Akselin nirsoiluinnostus toimi kirjoituksen inspiroijana. PSSM-hevosille sopivia rehuja on olemassa yllättävän monta vaihtoehtoa, joita ei heti tulisi ajatelleeksi. Yksinkertainen on kaunista, mutta varsinkin nirson hevosen kanssa suurempi valikoima saattaa olla hyvä juttu.
Ilman Akselin sairautta olisi se ja sama söisikö hevoseni lisäruokia vai ei, sillä voisin ihan hyvin pitää hevosen pelkällä heinäruokinnalla kuten olen aiemmin pitänytkin. Akselin sairaudesta johtuen hevosen olisi kuitenkin tärkeää syödä lisäruokansa ja sitä kautta lisäravinteensa. Kaiken lisäksi olin löytänyt erittäin hyvän lisäravinteen, joka on selkeästi auttanut Akselia. Turhauttaa, että sekin löytö valui nirsoilun myötä täysin hukkaan.
Olen tällä hetkellä työstämässä kattavaa vertailua erilaisista PSSM-hevosille sopivista rehuista. Kieltämättä tämä Akselin nirsoiluinnostus toimi kirjoituksen inspiroijana. PSSM-hevosille sopivia rehuja on olemassa yllättävän monta vaihtoehtoa, joita ei heti tulisi ajatelleeksi. Yksinkertainen on kaunista, mutta varsinkin nirson hevosen kanssa suurempi valikoima saattaa olla hyvä juttu.
torstai 29. tammikuuta 2015
Melkein rokotuslomalla
Niinhän siinä tietenkin kävi tänä vuonna, että Akselille alkoi nousta rokotuksen jälkeen lämpöä (asteen nousu normaaliin peruslämpöön verrattuna). Aloitin samantien kuumetta alentavan kipulääkityksen, jotta tilanne ei menisi ainakaan pahemmaksi. Rokotuksen jälkeiselle päivälle suunnittelemani kevyt käyntilenkki vaihtuikin lämmönnoususta johtuen tunnin talutuslenkkiin. Oli aivan ihanaa ulkoiluttaa hevosta tunnin verran pimeällä ja kovassa tuulessa räntäsateen piiskatessa kasvoja. :o) Myönnän olleeni hieman kateellinen muiden hevosten täydellisestä rokotuslomailusta.
Akseli rokotettiin viime viikon maanantaina ja ensimmäinen lämpöilypäivä oli tiistai. Lämpö laski kipulääkkeellä ja illalla lukemat olivat jo täysin normaalit. Keskiviikkona Akseli sai edelleen kipulääkettä ja jatkoin liikutusohjelmaa jälleen tunnin talutuslenkillä. Torstaina annoin vielä varuiksi yhden kipulääkeannoksen, sillä halusin pelata varman päälle. Torstaina jatkoin talutuslenkkiä hieman kauemmin ja kävimme kävelemässä 1,5 h. Perjantaina lämpö pysyi edelleen poissa, joten nousin ratsaille ja kävimme noin tunnin käyntilenkin. Viikonlopun aikana aloin hilata liikutusohjelmaa hitaasti takaisin kohti normaalia. Äkillisiä muutoksia liikutuksessa ei voi tehdä varsinkaan ylöspäin, vaan vähäisen rasituksen jälkeen kestää aina jonkin aikaa ennen kuin pääsee takaisin normaalin rasitustason pariin.
Toisin kuin syksyinen impparin aiheuttama totaalinen liikutuskatkos, tämä rokotuslämpöily ja sen seurauksena alentunut liikutuksen määrä ei aiheuttanut Akselin ratsastettavuuteen muutoksia. Oli mukava huomata, että 1-1,5h reipas talutuslenkki tuntui riittävän Akselille useamman päivän ajan "hätäratkaisuna". Tämä myös vahvistaa ajatustani siitä, että ainakin Akselin kohdalla edes se pieni liikutusannos jokapäiväisesti on hyvin tärkeä seikka. Toki tiedän tämän seikan tärkeyden jo hevoseni lihasarvojen kattavan seurannan perusteella.
Akseli rokotettiin viime viikon maanantaina ja ensimmäinen lämpöilypäivä oli tiistai. Lämpö laski kipulääkkeellä ja illalla lukemat olivat jo täysin normaalit. Keskiviikkona Akseli sai edelleen kipulääkettä ja jatkoin liikutusohjelmaa jälleen tunnin talutuslenkillä. Torstaina annoin vielä varuiksi yhden kipulääkeannoksen, sillä halusin pelata varman päälle. Torstaina jatkoin talutuslenkkiä hieman kauemmin ja kävimme kävelemässä 1,5 h. Perjantaina lämpö pysyi edelleen poissa, joten nousin ratsaille ja kävimme noin tunnin käyntilenkin. Viikonlopun aikana aloin hilata liikutusohjelmaa hitaasti takaisin kohti normaalia. Äkillisiä muutoksia liikutuksessa ei voi tehdä varsinkaan ylöspäin, vaan vähäisen rasituksen jälkeen kestää aina jonkin aikaa ennen kuin pääsee takaisin normaalin rasitustason pariin.
Toisin kuin syksyinen impparin aiheuttama totaalinen liikutuskatkos, tämä rokotuslämpöily ja sen seurauksena alentunut liikutuksen määrä ei aiheuttanut Akselin ratsastettavuuteen muutoksia. Oli mukava huomata, että 1-1,5h reipas talutuslenkki tuntui riittävän Akselille useamman päivän ajan "hätäratkaisuna". Tämä myös vahvistaa ajatustani siitä, että ainakin Akselin kohdalla edes se pieni liikutusannos jokapäiväisesti on hyvin tärkeä seikka. Toki tiedän tämän seikan tärkeyden jo hevoseni lihasarvojen kattavan seurannan perusteella.
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
PSSM-hevosen rokottaminen
Hevoseni diagnoosin jälkeen etsin sairaudesta paljon tietoa ja törmäsin joissain ulkomaisissa artikkeleissa mainintaan, että PSSM-hevosten rokottamista ei suositella tai sitä pitäisi välttää. Asia jäi kolkuttelemaan takaraivooni, mutta en jaksanut siinä hetkessä perehtyä asiaan sen enempää. Akselin rokotusaika on kuitenkin alkanut lähestyä uhkaavasti, joten minun oli pikkupakko alkaa selvittelemään tätäkin asiaa.
Heti ensi alkuun suosittelen lukemaan yhden suomenkielisen artikkelin rokotuksista; SHKL:n Hevonen ja rokotteet.
PSSM-hevosten rokottamisesta ei ole tehty tutkimuksia. Näyttäisi siltä, että ajatus PSSM-hevosen rokottamisen haitoista pohjautuu joidenkin ihmisten kokemuksiin, havaintoihin ja ajatuksiin tästä taudista. Koska varsinaista tutkimustietoa ei ollut saatavilla, otin jälleen kerran yhteyttä Akselin sairautta hoitaneeseen klinikkaan ja pätevään eläinlääkäriin. Lopputuloksena oli ajatus, että mikäli hevonen ei ole reagoinut voimakkaasti rokotukseen, sen uskaltaisi aika huoletta rokotuttaa uudelleenkin.
Olen lukenut paljon muiden ihmisten kokemuksia PSSM-hevosista ja saanut myös blogini kautta yhteydenottoja joissa on ollut yllättäen yksi yhdistävä tekijä; PSSM-hevonen on saattanut reagoida voimakkaasti rokotukseen ja alkaa oireilemaan sen seurauksena. Mikä tähän sitten on syynä? Onko rokotus niin iso stressitekijä elimistölle? Yksi oireilua selittävä tekijä saattaisi myös olla normaalisti hevoselle tarjottava "rokotusloma" eli liikunnan tippuminen pois päiväohjelmasta useiksi päiviksi tai muutoin minimiin. Tasainen liikutus on PSSM-hevosille hyvin tärkeää, joten "rokotusloman" pitämistä kannattaa harkita tarkasti mikäli hevonen on tottunut säännölliseen liikuntaan.
Itse aion liikuttaa Akselia rokotuksen jälkeen kevyemmin ensimmäiset kolme-neljä päivää ja mittailla päivittäin kuumetta, mutta mitään varsinaista liikutuslomaa en pidä. Mikäli hevoselleni nousee kuume, tilanne muuttuu astetta monimutkaisemmaksi. Kipeää ja kuumeista hevosta ei tietenkään saisi liikuttaa lainkaan. Mikäli kuume ei nouse huippulukemiin ja se laskisi hyvin kipulääkityksellä, saattaisin silti harkita kevyitä talutuslenkkejä konsultoituani ensin eläinlääkäriä. On aina mietittävä kokonaisuutta ja sen pohjalta järkevintä toimintasuunnitelmaa kullekin hevosyksilölle. Akselin kohdalla tiedän jo päivittäisen liikunnan olevan supertärkeää PSSM-oireiden kontrolloimisessa.
Olisin saattanut jättää Akselin rokotuttamatta mikäli suunnitelmissani ei olisi tälle vuodelle kilpailut. Nyt riski rokotusreaktiosta on vain otettava. Olen aika luottavaisin mielin, sillä aiemmin Akselille ei ole tullut minkäänlaista oireilua rokotuksista. Silloin en kyllä osannut pelätäkään mitään! Nykyään kaikessa tekemisessä tai tekemättä jättämisessä on pieni jännitysmomentti mukana.
Heti ensi alkuun suosittelen lukemaan yhden suomenkielisen artikkelin rokotuksista; SHKL:n Hevonen ja rokotteet.
PSSM-hevosten rokottamisesta ei ole tehty tutkimuksia. Näyttäisi siltä, että ajatus PSSM-hevosen rokottamisen haitoista pohjautuu joidenkin ihmisten kokemuksiin, havaintoihin ja ajatuksiin tästä taudista. Koska varsinaista tutkimustietoa ei ollut saatavilla, otin jälleen kerran yhteyttä Akselin sairautta hoitaneeseen klinikkaan ja pätevään eläinlääkäriin. Lopputuloksena oli ajatus, että mikäli hevonen ei ole reagoinut voimakkaasti rokotukseen, sen uskaltaisi aika huoletta rokotuttaa uudelleenkin.
Olen lukenut paljon muiden ihmisten kokemuksia PSSM-hevosista ja saanut myös blogini kautta yhteydenottoja joissa on ollut yllättäen yksi yhdistävä tekijä; PSSM-hevonen on saattanut reagoida voimakkaasti rokotukseen ja alkaa oireilemaan sen seurauksena. Mikä tähän sitten on syynä? Onko rokotus niin iso stressitekijä elimistölle? Yksi oireilua selittävä tekijä saattaisi myös olla normaalisti hevoselle tarjottava "rokotusloma" eli liikunnan tippuminen pois päiväohjelmasta useiksi päiviksi tai muutoin minimiin. Tasainen liikutus on PSSM-hevosille hyvin tärkeää, joten "rokotusloman" pitämistä kannattaa harkita tarkasti mikäli hevonen on tottunut säännölliseen liikuntaan.
Itse aion liikuttaa Akselia rokotuksen jälkeen kevyemmin ensimmäiset kolme-neljä päivää ja mittailla päivittäin kuumetta, mutta mitään varsinaista liikutuslomaa en pidä. Mikäli hevoselleni nousee kuume, tilanne muuttuu astetta monimutkaisemmaksi. Kipeää ja kuumeista hevosta ei tietenkään saisi liikuttaa lainkaan. Mikäli kuume ei nouse huippulukemiin ja se laskisi hyvin kipulääkityksellä, saattaisin silti harkita kevyitä talutuslenkkejä konsultoituani ensin eläinlääkäriä. On aina mietittävä kokonaisuutta ja sen pohjalta järkevintä toimintasuunnitelmaa kullekin hevosyksilölle. Akselin kohdalla tiedän jo päivittäisen liikunnan olevan supertärkeää PSSM-oireiden kontrolloimisessa.
Olisin saattanut jättää Akselin rokotuttamatta mikäli suunnitelmissani ei olisi tälle vuodelle kilpailut. Nyt riski rokotusreaktiosta on vain otettava. Olen aika luottavaisin mielin, sillä aiemmin Akselille ei ole tullut minkäänlaista oireilua rokotuksista. Silloin en kyllä osannut pelätäkään mitään! Nykyään kaikessa tekemisessä tai tekemättä jättämisessä on pieni jännitysmomentti mukana.
torstai 8. tammikuuta 2015
Miltä näyttää PSSM-kohtaus?
PSSM aiheuttaa hevosille rasitusperäistä lannehalvausta ja yksi tyypillisin oire onkin hevosen sairastama lannehalvaus. On kuitenkin virheellinen luulo, että PSSM:n ainoa oire on vain lannehalvaus. Lannehalvaus on taudin yksi vakavimpia seurauksia, mutta kyseessä on tauti joka aiheuttaa paljon muutakin. Valitettavasti nämä pienemmät merkit ja oireet saattavat valua ihmisten tietoisuuden ohitse, sillä niihin ei välttämättä osaa kiinnittää huomiota.
Miltä sitten näyttää niin sanottu PSSM-kohtaus eli 'PSSM attack'? Näin Youtubessa pari havainnollistavaa videota ja ajattelin jakaa niitä tännekin.
pssm espm 2 yr old quarter horse muscle contractions
Ylläolevan videon hevosella on lihaskramppeja ja lihasten nykimistä. Hevonen on myös hyvin kivulias ja hermostunut kivusta.
PSSM Schub beim Kaltblut - Polysacharide Speicher Myopathie
Ylläolevassa videossa on kylmäverinen hevonen, jolla on lihasvärinää. Hevonen yrittää helpottaa kivuliasta oloaan mm. piehtaroimalla.
A PSSM1 Episode on video
Ylläolevassa videossa on hevosen lihasten supistelua vatsan/selän alueella.
Lueskelin joidenkin PSSM-videoiden kommentteja vastaavista kohtauksista ja valitettavasti näytti siltä, että osa ihmisistä ei yhtään ymmärrä kuinka kivuliaita nämä kohtaukset ovat hevoselle. Voi myös olla, että jotkut eivät tunnista oireilua eivätkä osaa yhdistää sitä oikeaan sairauteen tai edes pidä oireita vakavina. Näin ollen hevonen jää ilman asianmukaista hoitoa.
Mikäli hevosella on vastaavia lihasoireita, hevonen vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa ja kivunlievitystä. Lihaskrampit kertovat siitä, että meneillään on lihasten vaurioituminen ja todennäköisesti kohtauksen jälkeen lihasarvot kohoavat lannehalvauslukemiin.
Miltä sitten näyttää niin sanottu PSSM-kohtaus eli 'PSSM attack'? Näin Youtubessa pari havainnollistavaa videota ja ajattelin jakaa niitä tännekin.
pssm espm 2 yr old quarter horse muscle contractions
Ylläolevan videon hevosella on lihaskramppeja ja lihasten nykimistä. Hevonen on myös hyvin kivulias ja hermostunut kivusta.
PSSM Schub beim Kaltblut - Polysacharide Speicher Myopathie
Ylläolevassa videossa on kylmäverinen hevonen, jolla on lihasvärinää. Hevonen yrittää helpottaa kivuliasta oloaan mm. piehtaroimalla.
A PSSM1 Episode on video
Ylläolevassa videossa on hevosen lihasten supistelua vatsan/selän alueella.
Lueskelin joidenkin PSSM-videoiden kommentteja vastaavista kohtauksista ja valitettavasti näytti siltä, että osa ihmisistä ei yhtään ymmärrä kuinka kivuliaita nämä kohtaukset ovat hevoselle. Voi myös olla, että jotkut eivät tunnista oireilua eivätkä osaa yhdistää sitä oikeaan sairauteen tai edes pidä oireita vakavina. Näin ollen hevonen jää ilman asianmukaista hoitoa.
Mikäli hevosella on vastaavia lihasoireita, hevonen vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa ja kivunlievitystä. Lihaskrampit kertovat siitä, että meneillään on lihasten vaurioituminen ja todennäköisesti kohtauksen jälkeen lihasarvot kohoavat lannehalvauslukemiin.
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
Joulutervehdys
Toivotan lukijoille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, sekä
paljon hyviä hetkiä ja onnistumisia hevosten kanssa vuonna 2015!
"Joulun aikaa,
joulun taikaa.
Iloista oloa ja joulumieltä,
hyvä olo löytyy sieltä.
Hauskaa Joulua!"
lauantai 20. joulukuuta 2014
Klinikkakäynnin jälkimainingit
Joskus tieto ei lisää tuskaa, vaikka yleensä siinä käy juuri toisinpäin. Sain jutella heti maanantaina Akselin tilanteesta ihmisen kanssa, joka on asiantuntija. Sen lisäksi, että sain aivan kaikkiin kysymyksiini vastaukset, hän oli ihana persoona. Tuskin hän tulee koskaan lukemaan tätä kirjoitustani, mutta haluaisin silti vielä sanoa extrakiitokset. Ehkä tämä keskustelu olisi pitänyt käydä jo paljon aiemmin.
Pääpointti on kuitenkin se, että jatkamme normaalia elämää ja treenejä huolimatta Akselin hieman seilaavasta ASAT-arvosta. Hevoseni on vastannut taudin mukaiseen hoitoon todella hyvällä hoitovasteella ja voin nauttia siitä. Mitään näin hyväksi havaittua hoitosuunnitelmaa ei kannata muuttaa. Akselin ASAT tulee todennäköisesti olemaan hevosen koko loppuelämän ajan "omissa viiterajoissaan" tämän sairauden seurauksena ja mikäli hevonen voi ja suorittaa hyvin, näin pienestä noususta ei kannata murehtia. Asiaa kannattaa murehtia vasta sitten, mikäli arvo nousee tuhansiin tai muihin veriarvoihin tulee häikkää. Tiedän jo kattavan seurannan perusteella, että millaiset hevoseni veriarvot ovat normaalitilanteessa. Minun pitäisi pikkuhiljaa alkaa luottamaan siihen, että huomaan sen Akselista jos tilanne veriarvojen osalta muuttuu radikaalimmin.
Pääpointti on kuitenkin se, että jatkamme normaalia elämää ja treenejä huolimatta Akselin hieman seilaavasta ASAT-arvosta. Hevoseni on vastannut taudin mukaiseen hoitoon todella hyvällä hoitovasteella ja voin nauttia siitä. Mitään näin hyväksi havaittua hoitosuunnitelmaa ei kannata muuttaa. Akselin ASAT tulee todennäköisesti olemaan hevosen koko loppuelämän ajan "omissa viiterajoissaan" tämän sairauden seurauksena ja mikäli hevonen voi ja suorittaa hyvin, näin pienestä noususta ei kannata murehtia. Asiaa kannattaa murehtia vasta sitten, mikäli arvo nousee tuhansiin tai muihin veriarvoihin tulee häikkää. Tiedän jo kattavan seurannan perusteella, että millaiset hevoseni veriarvot ovat normaalitilanteessa. Minun pitäisi pikkuhiljaa alkaa luottamaan siihen, että huomaan sen Akselista jos tilanne veriarvojen osalta muuttuu radikaalimmin.
lauantai 13. joulukuuta 2014
Vuosihuolto klinikalla
Akselilla oli "vuosihuolto" klinikalla ja samalla reissulla tsekattiin myös lihasarvot. Perusverikokeiden lisäksi päätin otattaa myös seleenin, sinkin ja kuparin määritykset. Sain perusverikokeiden tulokset seuraavana päivänä ja valitettavasti ASAT on noussut enemmän kuin aiemmin PSSM-diagnoosin jälkeen. Nousu ei ollut superhälyttävä tai akuutti, mutta nousu kuitenkin ja näin ollen huono suuntaus. Seleenin ym. määritysten tulokset tulevat vasta ensi viikolla.
Samalla tuli jälleen kristallin kirkkaasti selväksi, että tavallinen eläinlääkäri ei osaa sanoa tästä taudista ja sen aiheuttamista asioista yhtään mitään. Soittelin vielä saman päivän aikana isommalle klinikalle, jossa on erikoisosaajia. Heiltäkään asiaan vihkiytymättömät eläinlääkärit eivät uskaltaneet lähteä arvailemaan ja ottamaan asiaan kantaa, joten sinne on nyt jätetty soittopyyntö spesialistille. Toivottavasti hänellä on aikaa ja mielenkiintoa perehtyä Akselin tapaukseen.
Minulle on epäselvää, että mikä nousun taustalla voi olla. Minulla on toki käsitys siitä mikä ASAT on ja miten ja missä se vaikuttaa, mutta siitä minulla ei ole mitään faktaa, että mitkä kaikki seikat voivat vaikuttaa ko. arvon nousuun Akselin tapauksessa. On toki mahdollista, että Akselilla on ollut hyvin lievä lannehalvaus tai se on saanut ylipäätään lihasoireita jostain tapahtumasta, jolloin lihasvaurioista kertova CK on noussut ja samalla ASAT on paukkunut viiterajoista ylös. ASAT on kolmesta "lihasvaurioindikaattorista" hitaimmin laskeva.
Tällä hetkellä Akselin CK ja LDH ovat täysin normaalit, joten mikäli kyse on lihasvauriosta sen synnystä on jo hetki aikaa. Toisaalta taas diagnoosin jälkeen Akselilla on ollut ASAT aivan jatkuvasti viiterajojen ylärajalla tai jopa hitusen sen yli. Kiinnostavin kysymys onkin, että miksi.
Samalla tuli jälleen kristallin kirkkaasti selväksi, että tavallinen eläinlääkäri ei osaa sanoa tästä taudista ja sen aiheuttamista asioista yhtään mitään. Soittelin vielä saman päivän aikana isommalle klinikalle, jossa on erikoisosaajia. Heiltäkään asiaan vihkiytymättömät eläinlääkärit eivät uskaltaneet lähteä arvailemaan ja ottamaan asiaan kantaa, joten sinne on nyt jätetty soittopyyntö spesialistille. Toivottavasti hänellä on aikaa ja mielenkiintoa perehtyä Akselin tapaukseen.
Minulle on epäselvää, että mikä nousun taustalla voi olla. Minulla on toki käsitys siitä mikä ASAT on ja miten ja missä se vaikuttaa, mutta siitä minulla ei ole mitään faktaa, että mitkä kaikki seikat voivat vaikuttaa ko. arvon nousuun Akselin tapauksessa. On toki mahdollista, että Akselilla on ollut hyvin lievä lannehalvaus tai se on saanut ylipäätään lihasoireita jostain tapahtumasta, jolloin lihasvaurioista kertova CK on noussut ja samalla ASAT on paukkunut viiterajoista ylös. ASAT on kolmesta "lihasvaurioindikaattorista" hitaimmin laskeva.
Tällä hetkellä Akselin CK ja LDH ovat täysin normaalit, joten mikäli kyse on lihasvauriosta sen synnystä on jo hetki aikaa. Toisaalta taas diagnoosin jälkeen Akselilla on ollut ASAT aivan jatkuvasti viiterajojen ylärajalla tai jopa hitusen sen yli. Kiinnostavin kysymys onkin, että miksi.
lauantai 29. marraskuuta 2014
Valmennusta
Akseli kävi taas vaihteeksi kaksipäiväisessä valmennuksessa pyörähtämässä. Kaikki sujui muutoin ongelmitta, mutta toisena valmennuspäivänä hevonen stressasi aivan selkeästi kuljetuksesta. Vatsa meni ripulille ennen traileriin menoa ja hermostuminen oli käsinkosketeltavaa. Mietin jo hetken toisen valmennuspäivän väliin jättämistä, mutta seurattuani hevosen yleisvointia päätin jatkaa riskien uhallakin. Päätöstä ei tarvinnut katua, sillä "pelipaikalla" tilanne oli jo normaali ja Akseli suoritti hyvin.
Itse tosin mokasin tuotuani hevosen takaisin kotitallille, sillä aloin ähertämään sille irtotilsakumeja reissun päätteeksi. Se oli täydellinen virhevalinta. Reissu ja suoritus olivat ilmeisesti verottaneet voimia, eikä hevonen tuntunut pystyvän pitämään varsinkaan takajalkoja lainkaan ylhäällä. Lisäksi vatsalinjaa katsoessa lihakset näyttivät jännittyneiltä ja hetken jo pelkäsin, että olen laukaissut lihasten kramppaamisen. Hevonen oli myös älyttömän hermostunut ja etsi kaikkea mahdollista säikyttävää ympäristöstään.
Hevostaan pitäisi aina kuunnella ja uskoa, ja osata tarvittaessa jättää homma kesken. Olen yleensä erittäin hyvä tässä, mutta tällä kertaa menin ja mokasin. Kesken jättämisen sijaan taistelin kumit kenkiin ja yhtä taisteluahan se oli. Älä tee niin kuin minä, vaan kuuntele aina hevostasi ja suhtaudu käytösmuutoksiin tarvittavalla vakavuudella. Hevonen ei teutaroi huvin ja urheilun vuoksi, sillä on siihen aina syynsä.
Onneksi seuraavana päivänä Akseli oli levollinen oma itsensä ja sain huokaista helpotuksesta. Akseli kykeni taas pitämään takajalkojaan ylhäällä minun ährätessäni lisää tilsakumien kanssa. Lihakset tuntuivat myös normaaleilta eikä vatsalinja ollut jännittynyt, eikä sen päiväinen rasitus laukaissut mitään normaalia suurempaa hikoilua. Huh! Näyttää siltä, että Akseli kestää ainakin jossain määrin stressiä eikä se laukaise suoraan oirepatteristoa. Tosin joku kaunis päivä vastaava juttu voi kostautua ja minulla onkin jälleen huomattavasti oireileva hevonen.
Itse tosin mokasin tuotuani hevosen takaisin kotitallille, sillä aloin ähertämään sille irtotilsakumeja reissun päätteeksi. Se oli täydellinen virhevalinta. Reissu ja suoritus olivat ilmeisesti verottaneet voimia, eikä hevonen tuntunut pystyvän pitämään varsinkaan takajalkoja lainkaan ylhäällä. Lisäksi vatsalinjaa katsoessa lihakset näyttivät jännittyneiltä ja hetken jo pelkäsin, että olen laukaissut lihasten kramppaamisen. Hevonen oli myös älyttömän hermostunut ja etsi kaikkea mahdollista säikyttävää ympäristöstään.
Hevostaan pitäisi aina kuunnella ja uskoa, ja osata tarvittaessa jättää homma kesken. Olen yleensä erittäin hyvä tässä, mutta tällä kertaa menin ja mokasin. Kesken jättämisen sijaan taistelin kumit kenkiin ja yhtä taisteluahan se oli. Älä tee niin kuin minä, vaan kuuntele aina hevostasi ja suhtaudu käytösmuutoksiin tarvittavalla vakavuudella. Hevonen ei teutaroi huvin ja urheilun vuoksi, sillä on siihen aina syynsä.
Onneksi seuraavana päivänä Akseli oli levollinen oma itsensä ja sain huokaista helpotuksesta. Akseli kykeni taas pitämään takajalkojaan ylhäällä minun ährätessäni lisää tilsakumien kanssa. Lihakset tuntuivat myös normaaleilta eikä vatsalinja ollut jännittynyt, eikä sen päiväinen rasitus laukaissut mitään normaalia suurempaa hikoilua. Huh! Näyttää siltä, että Akseli kestää ainakin jossain määrin stressiä eikä se laukaise suoraan oirepatteristoa. Tosin joku kaunis päivä vastaava juttu voi kostautua ja minulla onkin jälleen huomattavasti oireileva hevonen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)