Julkaisemattomat luonnokset

Minulla on vielä blogini luonnoksissa muutama kirjoitus mm. PSSM-hevosen verryttelystä ja vertailu erilaisista PSSM-hevosille sopivista rehuista. Viimeistelen kirjoitukset, kunhan vain pystyn ja julkaisen ne, jotta niistä olisi muillekin iloa. Aion myös jättää blogini henkiin ja näkyville, jotta tulevaisuudessa muut voisivat saada ajatuksia ja tietoa PSSM-sairaudesta. Toivon blogistani olevan edelleen hyötyä samojen asioiden kanssa painiville PSSM-hevosten omistajille.

Akselin kuoleman jälkeinen aika on ollut todella raskasta ja oikeastaan vasta nyt, lähes kolmen kuukauden jälkeen olen kyennyt edes palaamaan blogiini ja miettimään näitä asioita. Kaija Koon sanat "Itseäni minä päivin ja öin ehjäksi räätälöin" pitävät lähinnä paikkansa. Tätä surutyötä ei tehdä yhdessä vuodessa, tuskinpa toisessakaan. Suru jää kaverikseni varmasti loppuelämäksi, mutta toivottavasti joku päivä se on kevyempi kantaa.

Rakastin Akseliani niin paljon. Ikävä!

"Mä melkein huudan sun perään
Mutten haluu enää harhauttaa
Sua rakastan niin paljon, että herään
Mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa"

Akseli on poissa

Akseli 

8.7.2006 - 2.4.2015

"Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan. Antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon, ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan,
sinä saat pitää ikuisesti."

(kirjasta Lahja, Danielle Steel)

Akselin hoitaminen alkoi käydä liian raskaaksi ja sitovaksi. Jaksoin liikuttaa hevosta tunnollisesti yli vuoden joka ainoa päivä, mutta en voinut enää kuvitella jatkavani seuraavaa kahtakymmentä vuotta samalla tavalla. Minulla ei ollut enää mitään muuta. Pelkäsin myös jatkuvasti, että Akselilla on huono olla. Säikkyminen, lihasten jännittyminen, kohollaan oleva ASAT ja muu vastaava raastoi mieltäni. Kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen en voinut olla miettimättä, että sattuuko Akseliin. Onko minun hevosellani hyvä olla?

"Horses don't fear death, they fear pain."

Lopulta sain ammennettua voimia viimeisen palveluksen tekemiseen rakkaalle ystävälleni. Viimeisinä päivinä istuin iltaan asti tarhassa ja Akseli nuoli kyyneleeni pois. Akseli ei väistynyt viereltäni hetkeksikään. Ei, vaikka kaikki hevoskaverit vietiin sisään. Sellainen oli minun Akselini. Suhde hevoseen voi olla parhaimmillaan jotain niin hienoa, että ei siihen ole sanoja. Tämän rakkauden hinta on yhtä suuri suru.

Akselin viimeinen päivä oli kaunis, teimme kivoja asioita, herkkuja sai syödä niin paljon kuin jaksoi ja loppu tuli kertalaukauksella, ilman kipua tai pelkoa. Akselin paras hevosystävä seisoi lähellä loppuun asti, kuten minäkin.

En usko kuoleman lopullisuuteen. Akseli odottaa minua.

Ai miten niin tarkka hevonen?

Syy Akselin ruokanirsoiluun löytyi jo jonkin aikaa sitten. Hevoselleni ei kelvannut eri merkin magnesium! Olen aiemmin syöttänyt HorseFlexin magnesiumsitraattia, mutta se pääsi loppumaan ja ajattelin siirtyä ainakin toistaiseksi helpommin saatavaan magnesiumoksidiin. Niinpä HorseFlexin loppuessa siirryin syöttämään Akselille MagneBalansia. Nirsoiluongelmat eivät alkaneet samantien vaihdoksen jälkeen ja meillä oli toinenkin suht uusi lisäravinne testissä, joten nirsoilun syy ei ollut heti ilmiselvää.

Lähdin perkaamaan Akselin nirsoilua syöttämällä aluksi pelkkää "puuroainesta" ja kun se alkoi jälleen maistua, aloin lisäilemään lisäravinteita yksitellen joukkoon. Ruoka maistui oikein hyvin siihen päivään asti, kunnes kippoon päätyi MagneBalansia. Siihen loppui aamuruoan syöminen. Seuraavana päivänä jätin magnesiumin pois ja kas, taas maistui. Ai miten niin tarkka hevonen? :o)

Erään toisen hevosen tarina

Katsoin Youtubesta alunperin erään videon, jonka perusteella löysin tarinan eräästä PSSM-hevosesta. Minun huomioni kiinnitti videon kommenttikentässä oikeastaan yksi lause:

"However, the rider must be attuned to the horses capabilities during every ride, and adjust the workload accordingly so as not to hurt the horse."

Kyllä! Mikäli hevonen tuntuu huonolta, ei ole mitään järkeä lähteä vääntämään suunniteltuja harjoituksia väkisin kasaan. Erityisesti sairaan hevosen kanssa on supertärkeää olla herkin aistein liikenteessä, kuulostella hevostaan ja toimia sen mukaan. Hevonen ei todellakaan temppuile huvin vuoksi tai ilkeyttään. Johtuipa temppuilu mistä tahansa, hevosella on siihen syynsä. Syyn löytäminen jää ihmisen vastuulle.

"When my horse acts out, it is an excuse to get out of work. He knows what he is doing."

"REALLY?!?!

Statements like that just get under my skin. Unfortunately, I overhear them often in  my travels. I want to butt into the conversation and insert, "So, your horse just sits plotting and planning all day, waiting for you to show up so it can run through a series of behaviors that it knows will agitate you? It seeks to ruin your day?".

Horses do not make excuses. They are in the moment and behave accordingly. Either the horse has learned the undesireable behavior through association, or the horse is scared/confused/unable. Such comments appear to be an attempt to cover up the inability of the rider to empathize and focus on something other than their own needs in the relationship."

Lainaus on Tolaksen kotisivuilta. Tolaksen hevosen Eddien tarinan PSSM-taudista voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Tässä vielä yksi lainaus kyseiseltä sivulta:

"He had a history of a right hind leg abnormality. Through veterinary examines and diagnostics, chiropractics, acupuncture, massage therapy, equine applied podiatry and careful training , we were unable to figure out the cause. It almost has a look of Shivers or maybe even Stringhalt-like. It only could be seen while turning in small areas and very infrequently at a walk.

...

Ed, a horse who loved being groomed, was becoming unhappy during grooming and girthing. I had owned him for over 8 years, and had purchased him as a 3 year old. What was going on with my horse?"

Sairaan hevosen kanssa harrastaminen

Tänään oli niitä päiviä, kun teki kovasti mieli omistaa terve hevonen. Kun hevonen säikkyy kaikkea ja kaikkia, etenee poispäin tallilta kuin täi tervassa, pohkeen käytöstä on välillä kuin sähköiskun saanut ja kotiinpäin pitää stressihöyrytä, niin sitä miettii mitä järkeä on harrastaa sairaan hevosen kanssa. On ikävää miettiä, mikä hevosta tällaisina päivinä vaivaa. Ovatko lihakset kipeät? Sattuuko johonkin? Miksi hevonen on niin hermostunut?

Tänään oli sentään kaunis ilma.

Akselilta on tutkittu klinikoilla oikeastaan kaikki mahdollinen eikä hevoseltani ole löytynyt muuta fyysistä vikaa kuin lihassairaus. Sinänsä säpsyily ja pelkotilat kuuluvat PSSM-oireisiin eivätkä ne ole mitenkään tavattomia. Toisaalta hevoseni on jälleen hyvässä kunnossa ja tunnetusti hyvä kunto saattaa tuoda mukanaan nk. pöllövirtaa. Silti sitä miettii, onko tällainen käytös normaalia vai kipukäytöstä. Kunpa hevoseni osaisi puhua.

Yleensä meillä on hyviä päiviä, mutta joskus joukkoon mahtuu näitä huonompia. Sujumattomat päivät ovat erityisen raskaita minulle, sillä en missään nimessä haluaisi tuottaa hevoselleni huonoa oloa tai kipua. Siinä missä terveen hevosen omistaja voi jättää huonoina päivinä liikutuksen vaikka sikseen, minun on pakko tehdä hevoseni kanssa edes jotain. Edes keveysti, mutta kuitenkin jotain. Enkä voi olla koskaan varma, mistä huonot päivät johtuvat. Se on stressaavaa, sillä en osaa olla murehtimatta syytä niihin.

"Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Tasan vuosi diagnoosista

Päivälleen vuosi sitten eli 11.2.2014 sain puhelinsoiton, jota olin jo osannut aavistella. Lihasbiopsian perusteella hevosellani todettiin polysakkaridien kertymäsairaus. Paperit asiasta tulivat perässä. Ensin lihasbiopsian tulokset ja myöhemmin geenitestin tulos.

"Hevosellanne on todettu polysakkaridien kertymäsairaus (PSSM, polysaccharide storage disease). ..."

"Your horse has tested positive for Type 1 PSSM. ..."

Ensimmäinen viikko 

...oli raskain. Aivan kuin olisin asunut sumuverhon takana. Mikään muu asia ei pyörinyt mielessäni ja maailma tuntui romahtaneen. Tähänkö kaikki suunnitelmat kaatuisivat? Enkö voi enää tehdä hevoseni kanssa mitään järkevää? Miksi? Miksi minä? Miksi minun hevoseni? Hevoseni rasituskestävyydestä ei annettu turhia toiveita, sillä lihasarvot eivät olleet laskeneet normaaleiksi edes kevyellä liikutuksella. Onneksi hevoseni voi tässä vaiheessa ulospäin hyvin ja Akselin seurassa pystyin unohtamaan suruni edes hetkeksi. Samalla minua raivostutti ihmisten märiseminen turhanpäiväisyyksistä hevosasioissa. Minun hevoseni elämä saattoi olla tässä ja kuolema kolkutella porteilla mikäli se ei vastaa hoitoon. The End ja itsesääliä päälle.

Ensimmäinen kuukausi 

...oli raskas ja epävarmuutta täynnä. En tiennyt sairaudesta juuri mitään, mutta halu perehtyä tähän pirulaiseen kasvoi päivä päivältä. Miten minä voisin hoitaa hevostani parhaiten, jotta tuplaisin mahdollisuuteni onnistua hoidossa? Pahimman surun yli päästyäni lähdin imemään oppia. Diagnoosin jälkeen en ensimmäiseen kuukauteen juuri muuta tehnytkään kuin luin Googlen avulla sairaudesta kaikkea mahdollista. Suunnittelin Akselille täysin uuden liikutusohjelman minuutin tarkkuudella ja ruokavalion, jota lähdin noudattamaan. Selkeä suunnitelma helpotti omaa epävarmaa oloani.

Epävarmuus taudin suhteen olikin pahinta. Entä jos tekisin hirveän työn, eikä hevonen silti vastaisi hoitoihin? Kaikki tuhlattu aika ja raha? Tässä sairaudessa hevoselle pitää antaa minimissään kuusi kuukautta aikaa vastata hoitoon, mielellään vuosikin elleivät oireet ole liian pahat tai peli muutoin hevosen vointia katsoessa selvä.

Jossain vaiheessa minulla kävi myös mielessä hevosen laittaminen pois. Minä halusin hevosen, jonka kanssa voisi tehdä paljon ja jota voisi liikuttaa paljon. Minulla ei olisi mitään käyttöä pihankoristeelle täysihoitotalleilla. Tulisiko Akselista pihankoriste? Hyvin nopeasti kuitenkin hautasin lopetusajatukset. Akselista ei ole ollut tarkoituskaan tulla mitään kilpahevosta, joten pystyisin antamaan vajavaisuuksia anteeksi. Ajattelin, että kunhan Akseli edes kevyen maastoilukäytön kestäisi, se riittäisi minulle. Lopulta ajattelin jo pitäväni Akselin pelkästään seurahevosenakin. Olin valmis antamaan paljon anteeksi ja sopeutumaan siihen, mitä minulle annetaan.

Ensimmäiset puoli vuotta 

...olivat etsikkoaikaa. Ahmin sairaudesta tietoa ja perustin Akselin hoitosuunnitelmat lukemani mukaisiksi. Aloin jo pääsemään jyvälle minkä sairauden kanssa olen oikein tekemisissä. Tietyllä tapaa muiden kokemusten lukeminen lisäsi tuskaa, sillä niiden mukaan yllättävän harvoin PSSM-hevonen pystyy toimimaan aktiivisessa, täysipainoisessa käytössä täysin ilman ongelmia. Valitettavasti sairaus ilmenee rasituksessa nimensä mukaisesti krooninen rasitusperäinen lannehalvaus, joten eihän huono rasituskestävyys voi tulla kenellekään yllätyksenä? Huonojen kokemuksien vastapainoksi löytyi onneksi positiivisiakin ja ne valoivat minuun uskoa ja toivoa. Kenenkään polku ei ole kuljettu loppuun, ennen kuin toisin todistetaan.

Lisäsin Akselin rasitusta hyvin maltillisesti ja oikein vauvanaskelin. Otatutin Akselista verikokeita säännöllisesti, jotta tietäisin missä mennään. Tuntui ihmeelliseltä ja kiitolliselta, sillä Akselin lihasarvot laskivat eli hevoseni reagoi positiivisesti hoitoon. Sitä oli aluksi kovin vaikea uskoa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, vai?

Ensimmäinen vuosi 

...oli rankka, mutta opettavainen. Minun hevoseni voi tällä hetkellä hyvin ja olen kyennyt tekemään Akselin kanssa enemmän kuin olisin lopulta ikinä uskonut! Olen sairauden suhteen rauhallisempi, mutta tiedostan sen silti vaanivan nurkan takana. En välttele hevoseni kuljetusta, valmennuksiin viemistä, en oikeastaan mitään normaalia elämää. Pyrin toki minimoimaan hevoseltani stressin ja lisäksi koen säännölliset verikokeet tärkeiksi, jotta tietäisin lihasarvojen perusteella taudin tilanteen. Toistaiseksi olemme oireiden suhteen tasaisilla vesillä. On kuitenkin valitettava tosiasia, että vaikka hoito auttaa tässä hetkessä, se ei tarkoita loppuelämän kestävää oireettomuutta.

Akselin tilanne saattaa olla jo täysin erilainen huomenna, kuukauden päästä, puolen vuoden päästä, ensi vuonna... Hevoseni tulevaisuus ei ole ennustettavissa. Sairaus saattaa alkaa vaivamaan entistä enemmän hevoseni ikääntyessä ja tilanteen edetessä. Sairaus ja sen tuoma epävarmuus on vain hyväksyttävä, mikäli mielii jatkaa eteenpäin.

Kaksin käymme tien
lupaan sulle sen.

Kuva on vuodelta 2013.

 

Elämä jatkuu, vaikkakin erilaisena

Eräs toisinaan hankala asia Akselin sairauden suhteen on ollut siitä kertominen joillekin ihmisille. Hevoseni on oikeasti sairas ja se vaatii hyvin tarkkaa sekä todella huolellista perushoitoa. Ulospäin Akseli näyttää niin hyväkuntoiselta ja lihaksikkaalta, tämä muiden ihmisten suusta kuultuna. Eihän sitä silloin voi mikään vaivata, eihän? Ei ainakaan mikään tällainen lihasta rappeuttava sairaus, ylipäätään mikään lihassairaus.

Miten sitten vakuutat tallinpitäjille, että vähäsokerinen heinä on hevoseni elämän edellytys enkä voi syöttää sille mitä tahansa ja miksi heinäanalyysi on niin kamalan tärkeä? Miten saat tehtyä tallinpitäjille selväksi, että hyväkarvainen hevoseni saattaa vaatia extraloimitusta? Miten saat ratsastuksenopettajat ymmärtämään, että minun täytyy antaa hevoselleni usein pitkät ohjat ja välikävelyjä enkä voi vaatia siltä sen hetkiseen liikutusohjelmaan nähden huomattavasti kovempaa suoritusta? "Eihän hevonen edes hikoile vielä, näyttää sille helpolta! Vaadi enemmän!" Tämäkin puoli on kuultu Akselin diagnoosin alkuaikoina, kun olin vasta nostamassa pikkuhiljaa hevosen rasitustasoa ja etsimässä liikutuksen raameja.

Olen joutunut -ja joudun jatkossakin- pitämään tiukasti hevoseni puolia. Ei ole todellakaan sattumaa, että Akseli voi tällä hetkellä niin hyvin. Samalla haluan kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet huoleni ja varovaisuuteni tai muutoin auttaneet minua matkallani. Esimerkiksi hyvät eläinlääkärit, ammattitaitoiset tallinpitäjät, mahtavat ratsastuksenopettajat kuin avuliaat kaverini. Kiitos!

Roskaruoan kirous

Hevoseni on kieltäytynyt sitkeästi syömästä muita ruokiaan kuin heinää jo yli parin viikon ajan. Akseli lopetti puurojensa syömisen oikeastaan kuin seinään, yhtenä päivänä ei enää iltaruoka uponnut ja se siitä. Aamuruoka maistui vielä jonkin aikaa, mutta lopulta sekin putosi pois kuvioista. Olen tuskastellut vastaavan nirsoilun kanssa viimeksi kesällä. Mikään (paitsi kaikki epäterveellinen ja terveydelle vaarallinen) ruoka ei maistu niin hyvältä, että sen eteen voisi kiivetä vaikka takapuoli edellä puuhun. Akseli kyllä söisi kauraa ja kaikkea muuta moskaa, joka ei tämän herran terveyttä edistä millään tavalla. Omat vähätärkkelyksiset ja -sokeriset ruoat ovatkin sitten jo ihan toiselta planeetalta maistuvuudeltaan. Onko tässä nyt kyseessä "roskaruoan kirous"? :)

Ilman Akselin sairautta olisi se ja sama söisikö hevoseni lisäruokia vai ei, sillä voisin ihan hyvin pitää hevosen pelkällä heinäruokinnalla kuten olen aiemmin pitänytkin. Akselin sairaudesta johtuen hevosen olisi kuitenkin tärkeää syödä lisäruokansa ja sitä kautta lisäravinteensa. Kaiken lisäksi olin löytänyt erittäin hyvän lisäravinteen, joka on selkeästi auttanut Akselia. Turhauttaa, että sekin löytö valui nirsoilun myötä täysin hukkaan.

Olen tällä hetkellä työstämässä kattavaa vertailua erilaisista PSSM-hevosille sopivista rehuista. Kieltämättä tämä Akselin nirsoiluinnostus toimi kirjoituksen inspiroijana. PSSM-hevosille sopivia rehuja on olemassa yllättävän monta vaihtoehtoa, joita ei heti tulisi ajatelleeksi. Yksinkertainen on kaunista, mutta varsinkin nirson hevosen kanssa suurempi valikoima saattaa olla hyvä juttu.