tiistai 25. helmikuuta 2014

Lihavasta vähemmän lihavaksi

Hevoseni oli näin sutjakassa kunnossa vielä syksyllä 2013.




Loppusyksystä 2013 alkaneen sairastelun jälkeen en enää pystynyt liikuttamaan hevostani normaalisti. Oikeastaan syyskuun jälkeen emme enää päässeet lähellekään normaalia liikutusohjelmaa, sillä ensin liikunnan torppasi flunssa ja myöhemmin koholla olevat lihasarvot. Levolla lihasarvot laskivat, joten aloittelin kontrollikokeiden jälkeen varovasti rakentamaan liikutusohjelmaa kohti normaalia. En päässyt koskaan sinne asti.

Edellisessä tallipaikassamme oli korkeasokerinen heinä ja se yhdistettynä vähäiseen liikuntaan oli kieltämättä hieman tappava yhdistelmä. Aivan huomaamattani hevonen lihoi. Tältä hevoseni näytti tammikuun alussa 2014:


Kuva: M. Johansson


Nykyisellä tallipaikalla saan hevoselleni vähäsokerisempaa heinää, mutta olin silti elätellyt toiveita liikunnan laihduttavasta vaikutuksesta. Uskoin tammikuussa 2014 täysin, että Akselin lihasarvot ovat laskeneet ja pääsemme takaisin normaalin treenin pariin. Niinhän siinä ei käynyt, vaan lihasarvot olivat edelleen koholla. Tässä vaiheessa tajusin viimeistään, että hevoseni on sairas ja sen on laihduttava, eikä siihen ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ruokavalion muuttaminen. Liikutus on ja pysyy matalatempoisena niin kauan, kunnes lihasarvot ovat -toivottavasti- saatu laskemaan. Tällä hetkellä Akseli liikkuu joka ainoa päivä noin tunnin käyntilenkin.

Minusta tuntui pahalta vähentää heinää, mutta mielessäni poltteli silti hevosen hyvinvointi. Hevosilla on samanlaiset riskit lihavuudessa kuin ihmisilläkin, eikä ylipaino tee koskaan hyvää. Varsinkin sairaan tai muutoin vaivaisen hevosen kohdalla normaalipainon tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Näillä eväillä kovetin itseni ja se kantoikin hedelmää.

Akseli helmikuun lopussa 2014:




Oman hevosensa lihavuudelle sokeutuu kovin helposti ja sitä alkaa pitämään lähes normaalina olotilana. Minä tiedän sen kokemuksesta.

Nina Jaakkola kirjoittaa blogissaan Hevosen tasapainoinen ruokinta seuraavasti:

"Liikalihavuus on vakava terveysriski hevoselle. Meidän hevosihmisten olisi syytä muuttaa asenteitamme. Laiha hevonen näyttää ihmisen silmissä säälittävältä, mutta todellisuudessa kaikkein kiireisimmän avun tarpeessa ovat pullukat hevoset. Villihevoset eivät ole koskaan lihavia. Hevonen on luonnossa sopeutunut ajoittaisiin niukan ravinnon kausiin ja kestää ne hyvin. Sen sijaan lihavuus on hevoselle luonnoton olotila, jota sen aineenvaihdunta ei kykene kunnolla käsittelemään."

Akselin rasvaruokinnan myötä olen alkanut hieman pelkäämään, että kuinka saan jatkossa pidettyä hevoseni linjat kurissa. Toivottavasti pystyn jossain vaiheessa lisäämään liikuntaa ja saan säädettyä ruokinnan sekä rasituksen jonkinlaiseen tasapainoon. Se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä Akselin laihtuminen on pysähtynyt, mutta toistaiseksi se ei ole myöskään paisunut enempää.

Eläinlääkäri Kati Tuomola on kirjoittanut hyvän artikkelin hevosen ylipainosta ja laihduttamisesta, joten käykäähän lukaisemassa: Hevosen ylipaino (pdf) 

Muita asiaan liittyviä linkkejä:

Hevosen lihavuuskunnon määritys 

Hevostietokeskus

Liikalihavuus vaanii hevosiakin (pdf)

Hevoset & Ratsastus -lehden artikkeli

Ruokintatietoa heinäasiakkaille: näin seuraat hevosen lihavuuskuntoa

Etelä-Suomen laatuheinärengas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei lukijani! Saan kaikista kommenteista ilmoituksen sähköpostiini, joten vastaan myös vanhempien kirjoitusten kommentointiin.