perjantai 1. elokuuta 2014

Onkohan helleuupumusta ilmassa?

Yleensä asiat menevät näin. Mikäli hevosenomistajalla on ollut kovin raskas työpäivä tai ylitöitä, hän todennäköisesti antaa hevoselleen vapaapäivän. Mikäli hevosenomistaja ei jostain pakottavasta syystä pääse käymään tallilla joku päivä tai päiviin, hän antaa hevosensa lomailla. Kuulostaa normaalilta ja mukavalta.

Minun kohdallani on ihan sama mitä elämässäni tapahtuu, mutta tallille on aina mentävä tai liikuttajaksi on järjestettävä joku muu. En voi jättää hevosen liikutusta väliin, mikäli haluan pitää kiinni normaalista treeniohjelmasta ja taata parhaan mahdollisen hoidon PSSM-sairaalle hevoselleni. Tällä hetkellä Akseli liikkuu jo sen verran paljon, että yhdenkin päivän seisottaminen saattaa nostaa lannehalvausriskiä. Puhumattakaan seisottamisen vaikutuksesta liikutusohjelmaamme; aina joutuisi palaamaan takaisinpäin ja aloittamaan rasituskestävyyden rakentamisen uudelleen maltilla.

Yhdysvalloissa Akselin sairastamaa tautia on tutkittu enemmän ja sieltä löytyy myös enemmän kokemuksia asian tiimoilta. Ne hevoset, jotka ovat liikkuneet paljon ja joilta liikutus onkin lopetettu yht'äkkiä, ovat saattaneet alkaa oireilemaan pahemmin kuin koskaan. Tämä on tietenkin yksilöllistä, mutta PSSM-hevosen omistajan on parempi tiedostaa riski. Liikutusta ei voi lisätä yht'äkkiä eikä myöskään lopettaa yht'äkkiä. Kaikki muutokset tulisi tehdä hitaasti ja pidemmällä aikavälillä, oli se sitten kumpaan suuntaan tahansa.

Kieltämättä liikutuksen järjestäminen jokapäiväisesti on työlästä. Olen jo ennen sairausdiagnoosia liikuttanut Akselia oikeastaan joka päivä säällä kuin säällä, mutta enää kyseessä ei ole vapaaehtoinen haluni. Nykyään se on pakko. Olisihan minulla toki mahdollisuus olla sairauden suhteen huoleton taivaanrannan maalari. Voisin ottaa rennoin rantein, lopettaa treenaamisen ja unohtaa tavoitteet. Hoitaisin, kun jaksaisin ja ehtisin. Voisin lopettaa murehtimisen ja tehdä vain sen, mikä on kullakin hetkellä miellyttävää minun kannaltani.

Minä en vain pysty siihen. Joko hoidan Akselin omasta mielestäni 100% hyvin tai sitten laitan hevoseni pois. Jälkimmäistä en oikein pidä vaihtoehtona, sillä Akselin kortit ovat vielä katsomatta. Löytyykö sieltä ässä? En vielä tiedä, mihin hevoseni tulee parhaimmillaan pääsemään hyvällä ja oikeanlaisella hoidolla. Haluan löytää sen tason! Sen jälkeen on helpompi miettiä tulevaisuutta. Kiintymys hevoseen aiheuttaa ihmeellisiä asioita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei lukijani! Saan kaikista kommenteista ilmoituksen sähköpostiini, joten vastaan myös vanhempien kirjoitusten kommentointiin.