Onnenkyyneleet

Niitä minä pyyhin keskellä kauppaa, kun ihana eläinlääkärimme soitti Akselin kontrolliverikokeiden tulokset. CK on laskenut erittäin hyvin viiterajojen keskelle ja ASAT on siinä hilkulla viiterajojen yläpuolella, mutta todellakin ihan viiterajan tuntumassa. Kaikkien muidenkin veriarvojen mukaan hevoseni voi hyvin! Kyllä se on siltä tuntunutkin, sillä Akseli on ollut niin täynnä elämää.

Näiden tulosten myötä Akseli on periaatteessa selvittänyt kaksiosaisesta taistelustaan ensimmäisen osan jopa etuajassa ja vastannut hoitoon erinomaisesti. Viime aikoina en ole edes ottanut pelkkää käyntiä, vaan myös pikkupätkiä laukkaa pari kertaa viikossa. Pari päivää ennen verikokeita olimme myös käyneet vähän pidemmän ja raskaamman noin 9 km käyntilenkin eikä se nostanut CK-arvoa lainkaan! Mahtavaa.

Näin hienot tulokset tarkoittavat sitä, että lähden nostamaan Akselin liikutusta kohti normaalimpaa erittäin maltillisesti ja hitaasti. Aion seuraavan kuukauden aikana jatkaa edelleen käyntipainotteista liikuntaa, mutta lisätä käyntilenkkien kestoa ja pitää pikkupätkät laukkaa lyhyempien lenkkien ohjelmassa. Matkaratsastushevosten valmennusajatuksista tuttu kulmakivi pätee tässäkin; vauhtia ja kestoa ei voi lisätä yhtä aikaa. Yhtä tärkeässä roolissa on kontrolliverikokeiden ottaminen, jotta en missään vaiheessa tulisi ylittäneeksi liikutuksen sietorajaa.

Nyt vasta pääsen tutkimuksissa alkuun, että millaista liikuntaa hevoseni tulee kestämään ja millaista ei. Ensimmäinen projekti oli saada lihasarvot laskemaan viiterajoihin, jotta ruokavaliohoidon ja liikutusohjelman tehoa voisi arvioida sekä saada hevonen tautinsa suhteen vakaammaksi. Huomisesta alkaen lisään Akselin ruokavalioon ALCARia tupla-annostuksella eli 20 g / vrk. Toivon, että ALCAR tulisi vielä auttamaan hevostani ja sen avulla liikutuksen rasittavuutta pystyisi entisestään lisäämään ilman lihasarvojen nousua.

En todellakaan voi vielä huokaista helpotuksesta, mutta suunta on lupaava ja onnenkyyneleet olivat hyvin aiheelliset. :) Olen kovasti miettinyt, että millaisen Akselin voisin vielä pitää. Mitä hevoseni pitäisi kestää? En ole osannut vastata itselleni, vielä. Ehkä aika näyttää, että kuinka meille käy ja miten elämä tulee kuljettamaan.